Kesän päätösjuhla Syrjässä

Olemme jo muutaman kerran järjestäneet päätösjuhlan Syrjässä, kun kesän tapahtumat ovat ohi. 

Eilen pidimme sellaisen jälleen. Salissa oli pitkä pöytä täynnä meitä aktiiveja, 

vaikkeivät tietenkään kaikki päässeet paikalle. 

Karonkaksi me tuota tapahtumaa nimitämme, vaikka karonkka toki yleisimmin tarkoittaa akateemista juhlaa, joka järjestetään väitöstilaisuuden päätteeksi. Se on kuitenkin lyhyt ja osuva nimi myös tällaiselle yhteiselle palauteillanvietolle. 

Nyyttäriperiaatteella tarjoilupöydästä tulee runsas, vaikka runsashan se yleensäkin Syrjässä on. 

Nyt oli piirakoita, leipiä, keittoja, salaatteja, vihanneksia, mehua, kääretorttua... 

Tarkoituksena on juhlia onnistunutta, kulttuurintäyteistä kautta 

ja myös käydä läpi onnistumisia ja toiveita tulevalle. 

Ehdotin karonkkaa myös Hunsalan työväentalolle. 

Saattaisi vain käydä niin, että Olli ja minä saisimme hyvässä lykyssä mukaan Sirkan, eli kovin pieneksi jäisi karonkka. Meitä aktiiveja kun on siellä vielä vähemmän kuin Syrjässä. 

Molemmissa vanhoissa taloissa järjestetään monipuolisia kulttuuri- ja perinnetapahtumia. Nimenomaan monipuolisia: tarjolla on ollut haitarinsoittoa ja nykytanssia, yhteislaulua ja teatteria, perinneleikkejä ja klassista viulunsoittoa, kirjallisuutta ja nikkarointia, kuvataidetta ja perinneruokia, runonlausuntaa ja pinkopahvitusta, yhteiskunnallista kirjallisuutta ja maalaismuisteluita. 

Osanottajia tulee joskus lähikyliltä, mutta yhtä lailla kaukaakin, kaupungeista ja jopa muista maista. 

Jokainen tulija on ollut tervetullut, sekin on Syrjän talolle ja Hunsalan työväentalolle yhteistä.

Aloituskuvassa on Syrjän uusi pönttöuuni. Vanhasta oli pakko luopua ja hankkia samanlainen tilalle. Maalasin sen perinteisellä värillä. Muistaakseni Hunsalan työväentalon salin pönttöuuni on saman värinen. Se on vanha, mutta se olisi käyttökunnossa ja palotarkastettu. Voisimme järjestää uunijuhlan. 

Mutta eiköhän nyt levätä tapahtumajärjestelyistä talven yli.

Keväällä jatketaan.