Tekstit

Mahlan juoksuttaminen

Kuva
Viime vuonna keräsin mahlaa naapurin kaataman koivun kannosta - naapurin luvalla tietysti. Nyt ostimme letkunpätkän, Lassi porasi reiän ja mahla juoksee pulloihin ja kanistereihin.  Rannan kaksi koivua oli tarkoitus kaataa jo talvella, mutta kaatajaa ei ilmaantunut paikalle. Kaataa ne kuitenkin täytyy, joten mahlan juoksutuksesta ei ole haittaa.  Tuskinpa suuri koivu juoksutuksesta muutenkaan juuri kärsii. Ehkä se voi aavistuksen hidastaa puun kasvua, mutta tässä tapauksessa se olisi vain etu.  Lupa mahlan ottoon on kuitenkin aina oltava maanomistajalta. Juoksutus ei siis kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin, se on syytä muistaa.  Nämä ovat tietysti meidän omia koivujamme.  Olimme juoksutuksessa nyt hieman myöhässä sikäli, ettei siman teko mahlaan onnistunut. Ehkä ensi vuonna pitää muistaa ryhtyä juoksutuspuuhiin aiemmin. Mahla on kuitenkin hyvää sellaisenaankin. Se ei kuitenkaan säily muutamaa päivää pidempään, ellei sitä sitten pakasta.  Mahla maistu

Omavaraisjuomia

Kuva
Nyt on vappuaatto!  Meillä valuu mahla rantakoivusta ja kellarissa on iso määrä itse tehtyä simaa.  Räyh! Olisihan siellä kellarissa itse tehtyä viiniä ja siideriäkin, mutta ne taitavat jäädä tällä kertaa korkkaamatta. Oli nimittäin sen verran pitkät ja kosteat syntymäpäiväjuhlat viime viikonloppuna, että nyt otetaan rauhallisesti.  Siiderin Lassi on tehnyt omenoista ja viinin raparperista. Molemmat ovat melko happamia, joten jos olemme tahtoneet juoda makeamman drinkin, olemme lisänneet joukkoon kuusenkerkkäsiirappia. Se sopii mainiosti sekä itse tehtyyn viiniin että siideriin!  Solstrandin Rapsua eli raparperiviiniä ja kuusenkerkkäsiirappia. Rapsua ja kuusenkerkkäsiirappia yhdistämällä syntyy mukavan metsäinen pitkä drinkki.  Mutta tänä vappuna riittää tuore koivunmahla ja sima.  Kombuchaa ei Lassi ole vähään aikaan tullut valmistaneeksi.  Kombuchat ovat tällä hetkellä loppu. Viime vuonna niitä tuli tehtyä ja juotua useita korillisia. Kombuchankin

Pikaruokaa polentasta

Kuva
Ostin ensimmäistä kertaa polentaa. Aiemmin olen syönyt sitä kerran silloin, kun kiersin Alpeilla rekikoirakilpailun tiedottajana, mutta ensimmäistä kertaa hankin nyt esikypsennettyä polentaa ihan Suomesta. Ei varmaan jäänytkään viimeiseksi kerraksi.  Polentaa on kai monenlaista, mutta yleensä se tehdään maissista. Niin ainakin nämä minun syömäni polentat, italialaisesta maissista. Niitä myydään eri muodoissa: jauhona tai esikypsennettynä. Minä ostin esikypsennettyä, sellaisen tiiliskiven mallisen möhkäleen. Se säilyy pitkään huoneenlämmössä, ja tänään Lassi valmisti sen.  Hän paistoi sen pannulla öljyssä ja lisäsi mukaan valkosipulia ja chiliä. Paistoaika oli alle 10 minuuttia. Päälle tuli vähän yrttejä. Niistä tuli siis kuvassa näkyviä melko kiinteitä paloja, ja söimme ne Boltsi-pallukoiden, Liekkiö-hillokkeen ja punajuurten kera.  Polenta taitaa päästä meidän kesägrilliruokiemme joukkoon korvaamaan esimerkiksi halloumi-juustoa, jota syön aina vähän huonolla omallatunnolla

Pienen valkoisen koiran tarina

Kuva
Koirien haukunnan aikaansaama meteli oli korvia huumaava. Koiria oli sekä sisällä että ulkona: sisällä häkeissä, ulkona sekä tarhoissa että yksittäin. Alue oli entinen Neuvostoliiton armeijan tukikohta. Kerrottiin, että siinä oli maan alla seitsemän kerrosta, en tiedä pitikö se paikkansa. Koirat olivat avaralla aukiolla maan tasalla. Rakennus oli ränsistynyt, kasarmimainen tiilirakennus, sisältäkin vanha ja nuhjuinen. Ruosteinen kylpyamme oli täynnä lientä, jossa näkyi homeisia leipiä. Työntekijöillä tuskin oli häävi palkka, joten kaupoista saatavista päiväysvanhoista tuotteista parhaat menivät varmaankin ihmiskäyttöön. Yhdessä sisällä olevista häkeistä oli toistakymmentä eri-ikäistä pentua. Alimpana oli pieni, vaalea, harmaanruskeankirjava koira, jonka päälle toiset hyppivät yrittäessään saada häkin taakse tulleiden ihmisten huomiota. Se vaikutti pelokkaalta. Ihmisjoukko jatkoi matkaa ulos. Koppeja ja koiria oli silmänkantamattomiin. Oli kylmä kevät, ja aukealla tuuli purevasti. Koira

Juhlat nuoruusmaisemissani

Kuva
Lauantaina pääsin juhlimaan ystävääni Juttaa ja samalla piipahtamaan lapsuusmaisemissani.  Asuin Maunulassa lähes koko 1970-luvun eli vuodesta 1972 lähes 1980-luvun puoliväliin. Siskoni asuu siellä yhä, joten pääsin samalla tapaamaan myös häntä.  Tapasimme juhlapaikalla eli Pirkkolan Urban Saunalla ja kävelimme siitä Maunulan uurnalehtoon ennen juhlien alkua. Uurnalehdossa on isoäitini Martta Korelinin hauta ja siellä on myös muistolaatat Lassin molemmille vanhemmille sekä siskolle. Kävimme niitä katsomassa ja kävelimme hieman myös ihanassa Keskuspuistossa, joka oli minulle aikoinaan niin tärkeä.  Maisemat Maunulassa ja Pirkkolassa ovat muuttuneet, mutta vanha Elannon ruokakaupan talo Pirkkolantiellä oli yhä olemassa. Mutta ei kauaa! Heti juhlia seuraavana päivänä tilaa alettiin tyhjentää, nyt siellä on kalusteiden poismyynti ja varmaan jo tällä viikolla talo puretaan. Olipa siis hieno sattuma, että Jutta järjesti juhlansa juuri nyt. Ja miten hienot jäähyväisjuhlat niistä t

Kevättä taimilaatikoissa ja luonnossa

Kuva
Sinivuokkokuvia näkyy nyt yhdellä ja toisella.  Eikä ihme, ovathan ne niin hurmaavan kauniita kevään merkkejä.  Tämä yksilö on ensimmäinen tänä vuonna näkemäni.  Ja olihan siinä heti vieressä niitä lisääkin.  Sisällä Lassin istutukset kasvavat pituutta. Onneksi on kasvivalo, joten liian hujoppeja niistä ei tule. Ulkoa taloa katsovat voivat kyllä hämmästellä yläkerran ikkunan punaista valoa.  Tomaatin taimissa näkyy jo nuppuja. Ei nyt vielä tarvitsisi alkaa kukkia.  Purjot, persiljat, munakoisot, luffat, chilit, basilikat,kesäkurpitsat, timjamit, mansikkakoisot...  mitähän kaikkea sillä Lassilla nyt jo onkaan.  Osa taimista on kirjastohuoneessa ja osa on päässyt jo verannalle. Verannalla on viileää etenkin öisin, mutta isot taimet kestävät sen jo. Onneksi valoa riittää.  Ja pihassa kukkivat jo krookukset. Tänä vuonna krookuksen nuput ja lehdet kelpasivat meidän piharusakollekin, mutta onneksi muutama sentään on jäänyt kukk

Mainiota muonaa mysteerilaatikosta: herkkusienivokki

Kuva
Lidl on kehittänyt mainion keinon vähentää ruokahävikkiään. Myymälöissä kootaan aamuisin laatikoihin vihanneksia, hedelmiä ja kukkia, jotka uhkaavat vanheta. Ne myydään edullisesti. Ilmeisesti menekki on hyvä, ja syytä onkin.  Minäkin olen osunut muutaman kerran sopivasti aamusella kauppaan niin, että olen päässyt valitsemaan laatikoista itselleni sopivan. Viime keskiviikkona kävi näin. Toin Lassille laatikon, jossa oli parsakaali, kukkakaali, pari porkkanaa, pari tomaattia, rasia herkkusieniä, nippu kevätsipulia, pari avokadoa, omena ja granaattiomena. Pyysin häntä laittamaan niistä ruokaa.  Me nautimme vokin kevätsipulisalaatin ja makealupiinipastan kera. Ateriasta tuli herkullinen. Tässä ohje, jota voi vapaasti varioida: Herkkusienivokki pieni kukkakaali pieni parsakaali yksi porkkana ruskeita herkkusieniä sipulia, valkosipulia, mausteita, öljyä tölkki kookosmaitoa Kaalit ja sipulit freesataan kuumalla pannulla öljyssä. Sekaan laitetaan ohuiksi kiekoiksi leikattu porkkan