Viimeiset viikot ovat olleet niin tupaten täynnä työtä, etten edes blogia ole usein ehtinyt päivittää.
Kanat kulkivat aikansa vapaina ja onnellisina, kunnes eräänä aamuna löysin ne taas kasvimaalta. Se nyt ei kerta kaikkiaan käy, että raadamme otsa hiessä saadaksemme maat kylvökuntoon, kylvämme, kastelemme, kitkemme, ja sitten tulevat kanat ja kuopsuttavat kaiken pilalle. Lassi sääli kanoja vielä minuakin enemmän, mutta hänkin ymmärsi, että kanojen vapaus loppuu nyt. Myöhemmin kesällä sitten taas vapaina - uhkana sitten tietysti haukat ja ketut.
Aitasimme kyllä osan maista sähköpaimenella, mutta sillä ei tuntunut olevan kanoihin mitään vaikutusta.
Kiviportaat sain kitkettyä jo alkukesästä, mutta kaikkea en tietenkään raaskinut kitkeä. Kukat kivien lomassa ovat niin kauniita! Jätin mehikasvit ja sammalleimut ja vähän ruohosipulimättäitäkin.
Ja muutaman mansikan. Meillähän ei ole puutarhamansikkamaata, vaan villit aho- ja ukkomansikat tuottavat meidän mansikkasatomme. Kuvassa on ukkomansikkaa.
Jos joltakulta puuttuu mehitähtiä, voi tulla täältä hakemaan. ruohosipuliakin voi kaivaa juurineen omaan puutarhaansa. Ukkomansikoita emme anna, sillä niillä on vaarana "ukkoontuminen". Jos emikasvit lähtevät, ei marjoja tule.
Tämä on jokakesäinen näky. Lassi kitkee valkosipulimaata. Se on yhä osittain kattamatta, huh. Etualalla on härkäpapua. Sitä on huomattavasti helpompi kasvattaa kuin valkosipulia.
Kuva on jo noin viikon vanha. Nyt valkosipulit ovat hieman isompia, skeippejä alkaa pikku hiljaa tulla. Olemme alkaneet kehitellä grillihillon reseptiä. Siihen tulee ainakin skeippejä ja chiliä. Pysy kuulolla!
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!