26.11.21

Kreetalaista ja virolaista kaalisalaattia ja muita herkkuja kaalista

Kaalit ovat ihan mahtavaa ruokaa. Ne ovat herkullisia, terveellisiä, monipuolisia ja kaupassa edullisia.

Me emme tänä vuonna kasvattaneet keräkaaleja, emme myöskään kukka- tai parsakaalia. Niissä kun on omat hankaluutensa ja työläytensä. Niinpä kaalin syönti on nyt jäänyt harmillisen vähiin. Mieli kyllä tekisi kaalilaatikkoa, kaalikääryleitä, hapankaalia, kaalikeittoa... Moni vierastaa kaalia ihan vain sen hajun takia. Miten lapsellista! On sitten tietysti niitäkin, jotka saavat vatsavaivoja kaalista. Tiettävästi valmistustapa kuitenkin vaikuttaa siihen, en tiedä auttavatko niksit kaikille. 



Hapankaali ainakin on huipputerveellistä. Hapatetussa kaalissa on muiden hyvien ominaisuuksien lisäksi arvokkaita maitohappobakteereja. Ne nimenomaan ovat tärkeitä suolistolle ja sitä kautta aivoillekin, sen tiedetään. 

Lehtikaalia meillä sentään on. Se on mainio kasvi, kun sitä voi hyvin ottaa pikku hiljaa ja kaivaa vielä lumen altakin. Syömme sitä päivittäin.

Keräkaalista saa aivan ihastuttavia salaatteja. Asiakkaaltamme - nykyiseltä ystävältämme - saimme tämänkaltaisen ohjeen:

Virolainen kaalisalaatti

500 g kaalia
200 g porkkanoita 
n. 4 valkosipulin kynttä 
1 dl rypsi- tms. öljyä

Liemi:
5 dl vettä
puoli dl sokeria
1 tl suolaa
1 dl väkiviinaetikkaa

Pilko, leikkaa tai raasta ainekset pieniksi ja sekoita ne öljyyn. 

Kiehauta vesi, sokeri ja suola. Lisää etikka ja kuumenna liemi uudelleen kiehumispisteeseen. Kaada kiehuvan kuuma liemi kaaliseoksen päälle. Anna jäähtyä huoneenlämmössä, purkita ja säilytä jääkaapissa.

Säilyy kuulemma pitkäänkin, kunhan ei tule syötyä ennen sitä. Salaattia voi tehdä myös isoissa satseissa ihan säilykkeiksi. Silloin se tietysti pitää purkittaa asianmukaisesti kuumennettuihin purkkeihin. 

Olen syönyt myös vastaavaa salaattia majoneesipohjaisena. Herkkua sekin oli, vaikkei majoneesia kannattaisi ainakaan kovin paljon syödä. Mutta tuskin se sentään kokonaan onnistuu mitätöimään muiden ainesosien terveellisiä vaikutuksia. 

Kreetalainen kaalisalaatti

kaalia
kapriksia (me käytämme tietysti pihlajanmarjakapriksia)
öljyä
viinietikkaa
PALJON timjamia (osan voi vaihtaa esim. siankärsämöön)

Kaali pilkotaan pieneksi, ainekset sekoitetaan ja annetaan muhia seuraavaan päivään. Ja sitten syömään! 

22.11.21

Chilin säilöntä

Chilin määrä kasvihuoneessamme tuntuu lisääntyvän vuosi vuodelta. Osa chileistä kasvaa myös avomaalla. Tänä vuonna kasvatuksessa oli viittä eri lajiketta, kahta punaista, yhtä oranssia ja yhtä keltaista. Isoja Hungarian Yellow Hot Waxeja tuli sen verran vähän, että niiden säilönnästä ei tarvinnut huolehtia, joskin osa niistä on Liekkiö-hillokkeissamme.

Eilen saimme viimein säilöttyä Lemon Dropit etikkaan. 

Lemon Dropia purkissa. Lajikkeiden nimet tosiaankin kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, vaikka lajinnimet kirjoitetaan tietysti pienellä. 

Chilisäilykkeen ohje


Purkitus on helpointa, jos chilit pilkotaan pätkiksi. Se on myös käytössä kätevintä, joskin kokonaisena purkitetut chilit voivat olla kauniita. 
Liemi: etikkaa ja vettä suhteessa 2:1 sekä hieman sokeria ja suolaa

Lientä tarvitaan sen verran, että chilit on helppo kiehauttaa kattilassa ja että liemi peittää chilinpalat purkissa. Monissa ohjeissa ehdotetaan liemeen erilaisia mausteita. Me emme pidä ylimääräisiä mausteita mitenkään tarpeellisina, jos tarkoituksena ei ole tehdä mitään mausteseosta vaan säilöä chilejä. Chili on itsessään niin vahvaa, että vaikkapa pippureiden tai yrttien lisäämisessä ei ole mieltä.

Kiehauta liemi ja lisää chilinpalat. Kiehauta uudelleen. Pitkä keittoaika ei ole tarpeen; kiehautuksen tarkoitus on vain varmistaa säilyvyys. 

Pese purkit ja kannet huolellisesti. Desinfioi purkit laittamalla ne noin 125-asteiseen uuniin vähintään vartiksi. Kannet kannattaa kiehauttaa vedessä kattilassa. 

Lado chilinpalat purkkeihin ja lisää lientä niin että ne peittyvät. Sulje korkki huolellisesti välittömästi. Hetken kuluttua se poksahtaa, ja tiedät säilönnän onnistuvan. 

Sekä etikka, suola että sokeri säilövät, joten asianmukaisesti purkitettuina säilyvyys on erittäin pitkä, avaamattomassa purkissa varmasti vuosia. Avattu purkki säilytetään jääkaapissa. 


Oranssit Creola Sellat ovat niin ohutmaltoisia, että ne on hyvä kuivattaa. Meillä on kuivuri, mutta mainiosti chilit voisi kuivattaa myös huoneenlämmössä, vaikkapa naruun ripustettuina chilihelminauhoina. 

Kävin nuorena kerran Unkarissa ja toin tuliaisiksi sellaisen chilinauhan. Siitä riitti pitkäksi aikaa. Tietysti seinällä roikkuvat chilit pölyyntyvät, joten yleensä nykyisin survon ne purkkeihin. Ne menevät tosi pieneen tilaan samaan tapaan kuin kuivatut sienetkin.

Suosikkilajikkeemme chileissä on Lemon Drop. Se on mehevä, keltainen, hedelmäisen makuinen ja silti voimakas. Lassi käyttää ruuanlaitossa etupäässä sitä. Mutta nyt Lemon Dropia oli monta kiloa, joten sitäkin piti laittaa säilöön.

Puolisen kiloa pakastimme. Jäätynyt chili on helppo ottaa pakastimesta ja pilkkoa sellaisenaan. 


Chileillä on kiva myös leikkiä ja tehdä vaikkapa mandala-kuvioita, keskusornamentteja. 

Chili on melko helppo kasvatettava - ainakin jos vertaa valkosipuliin - mutta oma hommansa siinäkin on. Taimet kasvavat valtaviksi puskiksi, jotka täytyy tukea, ja lopun sadonkorjuu on aikamoinen urakka. Tällä kertaa tein sen keittiön lämmössä. 

Vihreät eli raa'at chilit voi mainiosti käyttää myös. Useimmiten ne myös kypsyvät valossa sisälläkin, mutta jos ne eivät kypsy, ne kuivuvat olemattomiksi ja ne voi sitten jo heittää pois.  
Liekkiö-hillokkeestamme olen kertonut blogissamme aiemmin tänä syksynä. Tuosta päivityksestä löytyy myös sen resepti. Liekkiö on oma muunnelmamme paholaisen hillosta. 

Ohjeita itselleni

Minulla on isoja vihkoja, joihin kirjoittelen tekstejä tai muistiinpanoja. Silloin tällöin törmään niistä yhteen, jonka alkusivuille olen kirjoittanut ohjeita itselleni. 

En enää muista, millaisessa tilanteessa olen ne kirjoittanut. 
Selvästikin jokin on kuohuttanut mieltäni tai olen ollut ylipäänsä stressaantunut.

Luen ohjeet kiltisti yhä uudelleen. 
Minusta ne toimivat silloinkin, kun asiat ovat ihan hyvin. 

Kirjoitan tuon tekstini nyt tähän ihan julkisesti. Sekä tekstin "minä" että "sinä" ovat minä itse, eli puhuttelen siinä itseäni, en muita. 
(Käyttämäni fontti vastaa suunnilleen sitä tekstauskäsialaa, jolla olen tekstin aikoinaan kirjoittanut.)  

Ohjeita itselleni

Minulla on kaikki hyvin.
Minun elämäni olisi voinut mennä täysin pieleen 
tai olisin voinut kuolla jo kauan sitten. 
Niin ei käynyt, joten on kaikki syyt olla onnellinen.


Typeryksiä on maailma puolillaan. Et pysty muuttamaan heitä kaikkia. 
Oman tuttavapiirisi typerykset eivät saa maailman mittapuussa 
kovin paljon pahaa aikaan. Anna siis olla. 

Typerys on yleensä typerys vain joissain asioissa. 
Joissain muissa hän voi olla ihan fiksu. Kaikissa on myös paljon hyvää.

"Ihmisellä on tässä maailmankaikkeudessa kusiaisen valtuudet." 
Muista se äläkä kuvittele liikoja.
Jos ajattelet ikäviä asioita, kärsit siitä vain itse eniten. 
Hyvällä voi saada enemmän aikaan. 

En ole kovin kyvykäs. Ei siis pidä vaatia itseltä liikoja.
Ole iloinen siitä, mitä olet saanut tehtyä.

Yritä välttää vertailua muiden aikaansaannoksiin. Kumpaankaan suuntaan. 
Ei minun tarvitse tehdä tai olla enempää kuin muut.

Löydä ilo läheltä. 

Ilo on minun. 
Älä anna muiden varastaa sitä valittämällä siitä, mitä he sanovat tai tekevät. 
Kukaan ei edes yritä varastaa sitä.


Minä en varta vasten tahdo pahaa muille, eivätkä muutkaan tahdo sitä minulle. 

Pidä kuitenkin yhteyttä muihin. Eivät he muuten sinua edes muista. Ilahduta muita. Anna anteeksi, niinhän sinäkin tahdot saada anteeksi.

Muista kiittää. 

21.11.21

Kausivalot - ehkä hetkeksi

Olemme onnekkaita saadessamme asua maalla ilman katuvaloja. 

En kaupungissa asuessa juuri koskaan katsellut tähtiä ja kuu oli minulle vain möllykkä taivaalla. En edes tajunnut, että se todellakin valaisee niin, että sen valossa pystyy mainiosti kulkemaan. Tietysti se edellyttää keinovalojen puuttumista. 

Pimeys kuuluu asiaan talvikaudella. Lassi osaa kulkea pimeässäkin, minä sentään käytän pimeällä taskulamppua tai otsalamppua. Ei tulisi mieleenkään vaatia kylälle valoja siksi, että ehkä joskus kävelen maantietä koiran kanssa. Harva siellä pimeällä kävelee, ja autoissahan on valot. Sille, joka ei uskalla kävellä pimeässä, on nykyisin tarjolla hyviä otsalamppuja. Miksi valojen pitäisi palaa koko ajan tienvarressa? 


Tällä viikolla oli kuutamo. Kävin Pepin kanssa kävelyllä metsässä - osan matkaa maantielläkin - ja palatessa ihastelin kuutamoa meidän sillalta. Se teki kuunsillan kosken veteen. Otin kuvan. 

Liiketunnistimet ovat käteviä. Liiketunnistimella varustetut valot meillä on autokatoksessa, kanalan edessä ja takaovella. 

Viime vuonna hankimme lopulta myös niin kutsutut kausivalot. Ne valaisevat talomme päädyssä olevaa pimeää kohtaa matkallani kanalaan. Niissä on ajastus eli ne syttyvät automaattisesti aamukuudelta ja sammuvat parin tunnin kuluttua. Vastaavasti ne ovat päällä illalla joitain tunteja, mutta sammuvat jo kymmeneltä. 

Valot ja valo. Luonnonvalo on vahvempi, valoketju valaisee lähinnä seinää, vähän myös sen viereistä pihatietä. 

Monella tuntuu olevan ajatus, että valot luovat turvallisuutta ja estävät varkauksia. En usko. Eivät ne murtomiehet siellä pimeydessä vaani, ja ryövääminen on paljon helpompaa valossa kuin pimeässä. Jos vaikkapa mökillä on voimakkaat valot aina päällä, sinne on helppo lähteä varkaisiin. Kukaan ei kiinnitä asiaan huomiota. Jos paikka yleensä olisi pimeänä ja sinne syttyisi valot, se herättäisi naapureiden tai ohikulkijoiden huomion paljon varmemmin. 

Peppi kuunvalossa. Lamppujen valo ei yllä kauas.

Aamulla kuu näkyikin sillan vastakkaisella puolella. Aamuinen taivas oli vaaleanpunainen. 

14.11.21

Onko blogin pitämisessä mieltä?

Havahduin miettimään, miksi oikein kirjoitan tätä blogia. Onko tässä mitään järkeä?


Lassi kysyi, montako tekstiä olen blogiini tehnyt. Hän itse arveli, että varmaan viisikymmentä. Vähän meni pieleen: olen kirjoittanut niitä yli sata. Aloitin viime keväänä, eli runsaan puoli vuotta olen tätä pitänyt. Voisi kai sitä aikansa toisinkin käyttää. 

Onko tästä ollut mitään hyötyä? No ei kai. Yhtään uutta asiakasta emme varmaankaan tämän ansiosta ole saaneet saati että minulle olisi tarjottu jotain "kaupallista yhteistyötä". Mutta en sellaista odottanutkaan, kun tähän ryhdyin. Miksi sitten ryhdyin?

Halusin kirjoittaa enemmän kuin vain lyhyitä Facebook-päivityksiä. Facebookista päivitykset katoavat pian historiaan, ja lisäksi halusin kirjoittaa pidemmästi. Silti haluan tuntea olevani yhteydessä ihmisiin kirjoittaessani. Itselleni kirjoitan joskus myös, mutta se on ihan eri juttu. Joskus omat pohdinnat ja blogipäivitykset kohtaavat (kuten oikeastaan nytkin), mutta useimmiten blogiteksteillä on eri funktio. Haluan kertoa jotakin. 

Mutta sitten... onko joissain ruokaohjeiden jakamisissa mitään järkeä? Netti on pullollaan ruokaohjeita. Ja suosituimmat blogit ovat sisustusblogeja; välillä olen parodioinut niitä ja saanut juuri niillä päivityksillä erityisen paljon lukijoita. En ihan tiedä, miten siihen pitäisi suhtautua. 

Blogi ei kuitenkaan ole päiväkirja. En käytä näihin teksteihin suunnattomasti aikaa enkä yleensä tee juurikaan taustatöitä blogipäivityksiä varten. Kirjoitan siis "omasta päästä", mutta kuitenkin enemmän muita kuin itseäni varten. 

Aikaa tähän kuluu. Kuvien otto, käsittely ja tallennus vievät oman aikansa, sitten kirjoittaminen, hiominen ja jakaminen. Lisäksi päivityksen aiheet ovat koko ajan mielessä; mietin, mistä pitäisi kirjoittaa tai mistä olisi hauska kirjoittaa. Nehän eivät ole sama asia. 

Blogilla on ollut yli 13 000 lukukertaa. On se ihastuttavan paljon. Mutta eivät ne välttämättä mitään lukukertoja ole - mistään en tiedä, onko tekstejä luettu vai onko katsottu vain kuvat vai onko joku vain käväissyt ja poistunut saman tien. 


Johonkinhan ihminen aina aikansa käyttää. Lassi tekee käytännön töitä, viljelee, soittaa, joogaa, käy lenkeillä, lukee ja katsoo välillä televisiota (kuten kuvassa). Niinhän minäkin, soittamisen sijaan vain kirjoitan.

Jos en pitäisi blogia, saisinko ryhdyttyä uuden romaanin kirjoittamiseen? Ehkä. 

Mutta tarkoittaisiko se, että tekstit pitäisi painaa paperille? Entä jos kirjoittaisinkin romaanille jatkoa vain sähköisesti? 

Yksi juttu vielä, jos tänne asti luit: osaatko kertoa minulle, miten ihmeessä joillain voi Blogit.fi:ssä olla jopa satoja seuraajia? Minulla on 15. Moni on sanonut yrittäneensä ryhtyä seuraajaksi, mutta koska se vaatii kirjautumisen, he eivät ole jaksaneet. Ymmärtäisin, että jollain olisi kymmeniä seuraajia, mutta mistä niitä tulee satoja? Osaatko selittää?

On varmaan paljon sellaista, mitä en tässä bloginpidossa vielä ymmärrä. Pitäisi varmaan päästä jollekin kurssille. 

Porkkanapiirakkaa, nam!

Eilinen ateriamme oli porkkanapiirakka. Minä söin kyllä myös kaura-tomaatti-pastaa jääkaapista, mutta Lassi ei eilen laittanut muuta ruokaa kuin tämän piirakan. Onneksi sitä jäi tällekin päivälle. 


Porkkanapiirakasta voi tehdä tosi mehevän ja ruokaisan ja laittaa siihen porkkanan lisäksi vähän vaikka mitä, mutta me tahdoimme nyt tehdä tällaisen pelkistetyn version. Ihan vegaaninen tämä ei kuitenkaan ollut, sillä Lassi käytti pohjassa voita ja päällä vähän juustoakin. Ne kuitenkin voisi hyvin vaihtaa vegaanisiksi. 

Pilkkominen näissä on se suurin työ. Tässä pannulle on menossa sipuli, valkosipuli ja chili. 

Porkkanapiirakkamme resepti:
Pohja:
125 g voita tai margariinia
3 dl leivontakarkeita luomuvehnäjauhoja
2 rkl kylmää vettä

Voi tai margariini nypitään jauhojen sekaan ja kylmä vesi lisätään lopuksi. Taikinasta tulee murenevaa ja kuivaa, ja se taputellaan 26 cm:n piirakkavuoan pohjalle ohueksi kerrokseksi. Sen voi laittaa jääkaappiin odottamaan täytteen valmistumista.

Porkkanan voisi raastaa, mutta me pilkoimme pieniksi.

Täyte:
2 sipulia
1 purjo
300-400g porkkanaa
noin 4 valkosipulinkynttä
2 chiliä (me kyllä laitoimme neljä...)
timjamia tai rosmariinia
öljyä tai voita paistamiseen
(kaurakerma)

Freesaa pilkotut tai raastetut ainekset pannulla ja lisää sitten vuokaan painellun pohjan päälle. Paista noin 200 asteessa runsas puoli tuntia.

Usein pohja ensin paistetaan 225 asteessa 10 minuuttia ja sitten vasta lisätään täyte ja paistetaan vähän miedommassa loppuun. Mutta nyt täytettä oli aika vähän, joten se kävi ilman esipaistoakin. 

Täytteen tarkkoja määriä on hassua ilmoittaa. Siihenhän voi oikeastaan laittaa melkein mitä vain sattuu löytymään. Lisäksi sipulit, purjot ja valkosipulit ovat kovin eri kokoisia. Meidän tämänvuotiset purjomme vastaavat hyvin 3-4 pienempää purjoa. Valkosipulinkynsien koko vaihtelee vielä enemmän. 

Myös porkkanat ovat meillä tänä vuonna niin isoja, että yksikin riittäisi. Laitoinkin tuohon grammamäärän enkä kappaleita. 

Lopputulos oli herkullinen, makeahko ilman mitään makeutusta. 
Siitä vain tekemään! 

13.11.21

Pihkavoide parantaa haavat

Lopen Syrjä-seurasta ja Syrjän talon remontista olen kirjoittanut blogissani aiemmin. Remontti etenee pikku hiljaa, Lassi korjaa ikkunoita, talkoita pyritään järjestämään ja ammattilaisia löytämään erilaisiin taitoa vaativiin puuhiin. Rahaa se vain nielee!

Syrjä-seuran hyväksi myytävissä pihkavoiteissa mehiläisvahakin on Erja Noroviidan omien mehiläisten tuottamaa.

Puheenjohtajamme Erja Noroviita on nyt tehnyt ihan huipputuotteita, kuusenpihkavoiteita, ja myymme niitä Syrjän remontin hyväksi. Näitä on kiva myydä, kun tietää tuotteen olevan oikeasti hyvä ja tarpeellinen, ja tuotoilla tuetaan monipuolista kulttuuritoimintaa: arvokasta on sekä vanhan talonpoikaistalon kunnostus jo sinänsä että lisäksi paikan saaminen monenlaisten kulttuuritapahtumien järjestämiseen. Onpa paikkaan suunnitteilla jopa museo! Museon teemana olisi kaupunkilaisten kesänvietto maalla 1800-1900-luvuilla. Toivottavasti se toteutuu, ainakin aineistoa on jo kerätty ja tallennettu.

Pihkavoiteen tuntee moni, mutta on myös ihmisiä, jotka eivät sitä ole kokeilleet.

Pihkavoidetta on käytetty perinteisesti Suomessa monenlaisten iho-ongelmien hoitoon. Se sopii tulehtuneiden tai ei-tulehtuneiden haavojen hoitoon. Kohteina voivat olla myös painehaavat, nirhaumat, ihorikot, palovammat tai avatut paiseet. Se lievittää hyvin myös psoriasiksen oireita.

Pihkalla on siis vahva antimikrobinen ja parantava vaikutus.

"Jo muinaiset egyptiläiset"

Lääketieteellisen aikakauskirja Duodecimin artikkelissa kirjoitettiin näin: "Jo muinaiset egyptiläiset käyttivät pihkaa ainakin palovammojen hoitoon (Sharma ym. 2005). Suomessa ja muissa Pohjoismaissa hoito on tunnettu vuosisatojen ajan. Kansa on käyttänyt pihkaa palovammojen lisäksi lukuisiin muihin vaivoihin, kuten puhkaistujen paiseiden, haavojen, märkivien ihotulehdusten, kynsivallintulehdusten, kynsisienen ja hyttysen pistojen hoitoon (Lohi ym. 2006).

Vaikka tieteellinen näyttö hoidon vaikuttavuudesta on puuttunut, pihkaa on uskallettu käyttää haavanhoidossa lääketieteen menetelmien rinnalla muutamissa Lapin terveyskeskuksissa. Sitä on käytetty lähinnä vaikeiden kroonisten haavojen kuten tulehtuneiden leikkaushaavojen sekä sääri- ja painehaavojen hoitoon. Tilastoja tai tutkimuksellisesti käsiteltävää aineistoa ei kuitenkaan ole ollut käytettävissä - potilaskorteista löytyy usein vain maininta »annettu pihkahoito». Empiiriset kokemukset hoidon tuloksista ovat olleet lähes poikkeuksetta hyviä, ja pihkavoiteen tieteellinen tutkiminen katsottiin aiheelliseksi." (Lohi ym. 2008;124(12):1364-9)

Teksti jatkuu: "Lisäksi Reumasäätiön sairaalassa on tehty useita kokeiluja pihkavoiteella puhtaisiin ja infektoituneisiin kroonisiin leikkaushaavoihin, ja ne ovat parantuneet hyvin."

Tuo netistä löytämäni Duodecimin artikkeli on jo vanha, ja tiettävästi sen jälkeen pihkavoiteen käyttö sairaaloissa on vain lisääntynyt. Sitä käytetään jo aika yleisesti haavanhoidossa isoissakin sairaaloissa.

Ainoa haitta kuusenpihkavoiteesta on se, että noin 5 prosenttia ihmisistä on hartsille allergisia, ja silloin pihkavoidetta ei voi käyttää. Kannattaa siis noudattaa kohtuutta ja varovaisuutta sen käytössä. Itselläni huulet turposivat, kun laitoin sitä huuleen, vaikken ole tiennyt olevani millekään allerginen. Tehokasta ainetta!

Erja voi tehdä voiteesta myös miedompaa tai vahvempaa. Minulla on nyt myynnissä myös 40-prosenttista, jota yksi tuttu osti juuri koirien tassuja varten.

Meilläkin on kokemusta kuusenpihkavoiteen käytöstä koirilla. Oliver-skotlanninhirvikoiramme tappeli mäyrän kanssa ja eläinlääkärit ompelivat haavan kahdesti. Se ei ollut parantuakseen, mutta kuusenpihkavoide (ja hopealaastari) lopulta paransivat sen.

Erja pakkaa 16-prosenttisen pihkavoiteen pieniin, pyöreisiin rasioihin, joissa on voidetta 11 millilitraa eli vajaat 10 grammaa. Purkin hinta on 10 euroa, postikulut 2,50e. Jos ostaa neljä tai useampia purkkeja, ne lähetetään ilman postikuluja. Mukaan saa pienen lahjapussin kullekin purkille. (Kiitos lahjoituksesta Marjo Viitaselle!)

Kuusenpihkavoide on erinomainen lahjaidea vaikkapa jouluksi! Sitä voi siis tilata suoraan minulta (yhteystiedot vaikkapa kotisivuiltani www.tudeer.fi tai laita kommentti tämän julkaisun perään). Maksat vain tilille ja purkki tai purkit tulevat postissa.
Kuusenpihkan kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin kuten ei kerkkienkään keruu. Jos ei omia kuusia ole, pitää hankkia maanomistajan lupa keruuseen. 

Lue lisää Syrjän remontista! Linkki aiempaan Syrjä-postaukseeni: https://www.blogger.com/blog/post/edit/8594332112189819866/7446810066999261924




Kreetalaista ja virolaista kaalisalaattia ja muita herkkuja kaalista

Kaalit ovat ihan mahtavaa ruokaa. Ne ovat herkullisia, terveellisiä, monipuolisia ja kaupassa edullisia. Me emme tänä vuonna kasvattaneet...