Tekstit

Sydän syrjällään Syrjän puolesta

Kuva
Ihastuttavan Syrjän talon suuri tupa on kuin ihmeen kaupalla saatu sellaiseen kuntoon, että siellä on voitu pitää sekä pieni konsertti että Syrjä-seuran vuosikokous. Talohan on remontin kourissa, mutta Erja Noroviita ja muutama muu ovat ahertaneet niin, että keittiö ja sali ovat käyttökunnossa.  Viime viikolla vuosikokouksessa Erja Noroviita (kuvassa vasemmalla) valittiin yksimielisesti jatkamaan yhdistyksen puheenjohtajana. Tottakai! Eihän mistään tulisi mitään ilman Erjaa, joka on ollutkin Lopen Syrjä-seuran puheenjohtaja ihan alusta asti. Hallituksen jäsenistä Pirjo Juhela jatkaa onneksi sihteerinä ja rahastonhoitajana. Itse jatkan varapuheenjohtajana, ja muita hallituksen jäseniä ovat Marita Kiesilä, Petri Levonius ja uusi aktiivi Mea Perälä. Varajäseniä on yksi, Pirjo Kajanto.  Remontti ja kaikkinainen kunnostustyö Syrjässä nielee rahaa. Yksi parhaista keinoista rahankeruussa on ollut Erjan tekemä pihkavoide. Jokaisellahan pitäisi olla sitä kotonaan! Harmi kyllä se on

Otoksia työn lomasta

Kuva
Viimeiset viikot ovat olleet niin tupaten täynnä työtä, etten edes blogia ole usein ehtinyt päivittää.  Kanat kulkivat aikansa vapaina ja onnellisina, kunnes eräänä aamuna löysin ne taas kasvimaalta. Se nyt ei kerta kaikkiaan käy, että raadamme otsa hiessä saadaksemme maat kylvökuntoon, kylvämme, kastelemme, kitkemme, ja sitten tulevat kanat ja kuopsuttavat kaiken pilalle. Lassi sääli kanoja vielä minuakin enemmän, mutta hänkin ymmärsi, että kanojen vapaus loppuu nyt. Myöhemmin kesällä sitten taas vapaina - uhkana sitten tietysti haukat ja ketut. Aitasimme kyllä osan maista sähköpaimenella, mutta sillä ei tuntunut olevan kanoihin mitään vaikutusta.  Kiviportaat sain kitkettyä jo alkukesästä, mutta kaikkea en tietenkään raaskinut kitkeä. Kukat kivien lomassa ovat niin kauniita! Jätin mehikasvit ja sammalleimut ja vähän ruohosipulimättäitäkin.  Ja muutaman mansikan. Meillähän ei ole puutarhamansikkamaata, vaan villit aho- ja ukkomansikat tuottavat meidän m

Juhannus 2022

Kuva
Tämänvuotinen juhannuksemme oli idyllinen ja rauhallinen.  Juhannusvieraiksi olimme kutsuneet Juhan ja Kyllikin.  Valitettavasti Kyllikki sairastui ja joutui jäämään Helsinkiin.  Aattopäivä sujui vielä rankassa työn touhussa. Saunan pukuhuoneen remontti oli vielä aivan kesken, ja siivoukset ja kasvimaahommatkin oli hoidettava. Juhakin joutui trimmerin varteen tulokuohareiden jälkeen, mutta lopulta pääsimme aloittamaan juhlan.  Juhlan aiheena oli paitsi Juha ja juhannus myös uusi saunan pukuhuoneemme. Keltainen kuohuviinipullo juhlisti tilaisuutta. Saunan ja uinnin jälkeen kelpasi istuskella uudessa pukuhuoneessa, kunnes nälkä alkoi huikoa.  Juhannusruoat ovat meillä ne perinteiset: uusia perunoita, graavi- ja savukalaa á la Lassi, gubbröraa, salaattia. Nam! Ulkona oli vielä illallakin kirkas auringonpaiste, siksi sisäkuvista tuli hämäriä.  Onneksi ei ihan kaikista.  Ruoan kanssa maistui kuiva kuohuviini.  Jälkiruoaksi Lassi ol

Sisustusblogi: saunan pukuhuoneen uusi ilme

Kuva
Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi kirjoittanut sisustuksesta. Alkukesällä kyllästyin lopulta rantasaunamme rähjäisyyteen ja ajattelin, että on viimein aika tehdä sille oikeasti jotain. Onhan sitä mietitty ennenkin, ammattilaisapuakin on suunniteltu, mutta lopulta päädyin siihen, että pahemmaksi se ei enää voi mennä, vaikka tekisimme kaiken itse.  Meillä on täällä Solstrandissa kaikenlaista vanhaa roinaa, joten lähtökohta oli se, että juuri mitään uutta ei hankita. Päätös piti: ainut hankinta oli alennuksesta löytynyt keltaraidallinen matto. Se on kevyt ja siksi helppo kuljettaa puistella ja nostaa pestäväksi. Lisäksi tilasimme purkillisen keltaista pellavaöljymaalia. Muut maalit oli valmiiksi.  Harmikseni en älynnyt tai ehtinyt ottaa "ennen"-kuvia tilasta. Lassi oli nopeampi ja oli jo ehtinyt purkaa vanhan kaapin ennen kuin tulin paikalle. Tietysti asia oli yhdessä suunniteltu ja olin sen itse tyhjentänytkin.  Tämä kuva kertoo ehkä jotain lähtökohdasta.

Kerkkähilloa ja kukkasiirappia

Kuva
Kaiken kitkemisen, kääntämisen, kylvämisen ja istutuksen lomassa pitää ehtiä myös kerätä ja keittää. Voikukannuppujen suhteen odotamme uutta satoa - kun kasvusto on niitetty, uusi, pienempi nuppusato on kohta tiedossa. Mutta kerkkäkausi on nyt, ja seuraava tulee vasta vuoden kuluttua.  Sama koskee syreeninkukkia. Jos niitä ei kerää nyt, seuraava mahdollisuus on ensi vuonna. Siis toimeen! Ehkä annamme syreenipuskien levitä, jotta vastaisuudessa kukkia on enemmän. Nyt en raaskinut ottaa niitä kuin kulhollisen, ja sain niistä noin kuusi desilitraa kukkia. Kukkien nyppiminen on pikkutarkkaa ja aikaa vievää puuhaa, sillä vartta ei saisi yhtään päätyä joukkoon.  Onneksi meillä oli myös kuivattuja mustikoita, jotka päätyivät mukaan keitokseen antamaan väriä. Kukkia, sokeria, mustikkaa, vettä ja sitruunahappoa - keitin niitä noin 20 minuuttia ja purkitin puhtaisiin purkkeihin. Siirappia voi sitten käyttää vaikkapa juomatiivisteenä: lisäämällä kivennäisvettä siitä tulee kauniinvärin

Kesä, kanat ja kukat

Kuva
Kesä on kulunut äkkiä, mutta toisaalta tuntuu siltä kuin kesä olisi jatkunut jo todella pitkään. Tuntuu yllättävältä, että lomani alkoi vasta kaksi viikkoa sitten. Oikeasti siitä alkoi tietysti rankka työnteko: kasvimaalla on riittänyt työtä aamusta iltaan ja enemmänkin olisi, kun vain ehtisi tehdä.  En suinkaan aherra koko ajan, mutta olisi kyllä hienoa ehtiä välillä vain oleilla ja vaikka lukea kirjaa. Sadepäivänä mielelläni katsoisin televisiota. Nyt on tietokoneella tehtäviä juttuja kertynyt kuitenkin niin paljon, että tämä päivä taitaa kulua koneen ääressä.  Blogiakin tahdon päivittää, sillä tallessa on useita kuvia, joita tahdon jakaa. Tämä telkkäpoikue asuu rannassamme. Ihania ovat! Tiedän, etteivät kaikki poikaset millään voi aina selvitä aikuisuuteen, silti toivon että nämä välttyisivät joutumasta ruoaksi. Yhtenä päivänä näimme saukon saalistamassa; silloin emotelkkä ilmeisesti osasi harhauttaa sen pois. Hauen saaliiksi näin isot poikaset tuskin enää jou

Männynkerkkähillo on harvinainen erikoisuus

Kuva
Männynkerkkähillo porisee, purkit ovat uunissa ja kannet kiehuvat kattilassa.  Männynkerkkien käyttö on ihmeen harvinaista. Netistäkin löytyy tietoa suhteellisen vähän verrattuna kuusenkerkkään, jota käytetään jo melko yleisesti. Mutta kun on tehnyt männynkerkkähilloa, voi ymmärtää muutaman syyn käytön harvinaisuuteen. Männynkerkissä on nimittäin huomattavasti enemmän pihkaa kuin kuusenkerkissä. Ja se ei sitten hevin irtoakaan käsistä tai astioista. Valmiissa tuotteessa tahmaisuutta ei tarvitse pelätä sen enempää kuin hilloissa tai siirapissa yleensäkään, mutta keruu ja käsittely ovat työläitä. Toinen syy männynkerkkien vähäiseen käyttöön on niiden saatavuus. Aika harvalla on pihassaan nuoria mäntyjä, joiden ei tarvitsisi kasvaa. Kerkkien keruu haittaa kasvua, se on selvä. Niiden keruu ei tietenkään kuulu jokamiehenoikeuksiin, eli toisten puista ei kerkkiä saa ottaa. Meillä on pihassa useita mäntyjä, joiden ei voi antaa kasvaa. Poimittavaa siis riittää. Käytämme kerkkiä eri