”Näin nuoren Annan tanssivan, kun Satumaa soi. Hän oli onnellinen ja niin kaunis!” sanoi Kaarina, kun poistuimme krematorion kappelista. Halusimme äidillemme siunauksen, vaikka Anna oli eronnut kirkosta jo 1970-luvulla. Ero oli johtunut rahasta, osaltaan myös siitä, että hänen ystävättärensä oli kuollut, vaikka he olivat yhdessä rukoilleet paranemista. Lapsena Anna kuului ortodoksiseen seurakuntaan, mutta Helsinkiin tulon myötä kirkkokunta vaihtui. Evankelisluterilaiseen kirkkoon Anna tuskin koskaan tunsi juuri minkäänlaista yhteyttä. Siunaustilaisuus oli kuitenkin kaunis ja pappi Vilppu Huomo oli läsnäoleva ja osaaottava. Hän oli valmistautunut puheeseensa huolellisesti. Siskoni ei puhetta surultaan kuullut, minä kuuntelin, mutten muistanut jälkikäteen paljoakaan. Saimme puheen kirjallisena, kun sitä pyysin. Siskoni ei ollut halunnut puhua papin kanssa. Hänen mielestään koko puheen olisi voinut jättää pois. Eihän pappi tuntenut Annaa, mitä mieltä hänen olisi meille kertoa, millaisi
- Hae linkki
- Sähköposti
- Muut sovellukset