Alussa oli rinne, kuokka - ja Lassi.
Totta se on, meidän maat on Lassi kuokkinut itse omin käsin.
Nyt niitä on viljelty jo vuosia, mutta enää ei ihan samoja voimia ole siihen jäljellä.
Maaliskuun omavaraisbloggaajien yhteisaihe on Suomen luonnon kiertokulku. Hyvä aihe.
Eipä aikaakaan, kun kasvihuoneessamme jo näyttää tältä. Toivottavasti. Tuossa kasvaa näköjään kurkkua, vihannesportulakkaa, chilejä, pillisipulia, tomaattia, retiisiä - vaikea sanoa, mitä kaikkea. Ground-to-air-heat-transfer-kasvihuoneemme ei ole montakaan vuotta vanha, joten tottahan toki sitä pitää hyödyntää. Mutta kun se ei ole ollenkaan ainut, mitä keväällä pitää tehdä: on myös avomaaviljelyt ja sitten villivihannesten hyödyntäminen, joka keväällä on enimmillään. Samaan aikaan pitäisi kunnostaa talon ikkunoita ja yhtä ja toista muutakin.
Odotan kuitenkin kovasti kevättä.
Ensi alkuun odotan pääsiäistä, joka minulle on yksi tärkeistä vuotuisista juhlista.
Mutta aiheeseen. Paimentajamme Satu Tsajut-blogista on hienosti vinkannut ja alustanut meille sitä, mitä voisimme kirjoittaa. Ensimmäisenä on omavaraisuuden ja hyvinvoinnin tasapaino. Se on meille solstrandilaisille olennainen aihe nyt, kun vuosien työ tilalla alkaa jo väsyttää.
Olemme paljon miettineet sitä, miten voisimme vähentää työtaakkaamme ja miten voisimme nimenomaan nauttia Solstrandista. Meillä on asuinpaikkanamme yksi maailman hienoimmista paikoista, miksi emme pyrkisi pelkän työnteon ja raatamisen sijaan myös iloitsemaan ja nauttimaan siitä niin paljon kuin mahdollista? Tänä kesänä aiomme yrittää.
Miksi houkuttelisimme tilallemme asiakkaita tilapäiviksi, jotka työllistävät ja stressaavat ja rasittavat meitä? Miksi emme kutsuisi vain ystäviämme nauttimaan kanssamme?
Miksi yritämme maksimoida tuotannon, vaikka tulemme toimeen vähemmälläkin? Olemme vuosikausia suurella työllä kasvattaneet paljon ja monenlaista ja lisänneet viljelyalaa. Tuloksena on ollut stressi ja kipeät paikat sekä ihmettely, mitä tehdä kaikelle ylimääräiselle sadolle, kun emme oikeasti saa itse hyödynnettyä niin paljon.
Olemme ajatelleet, että koska meillä on mahdollisuus, kasvatamme puhdasta ruokaa niin paljon, että muillekin riittää. Mutta haluavatko ihmiset sitä? Tahtovatko he meidän ilman keinolannoitteita ja myrkkyjä kasvatettuja vihanneksia, juureksia, säilykkeitä, metsistä poimimiamme marjoja ja sieniä?
Tänä vuonna olemme päättäneet yrittää tehdä vähemmän - tai tehdä asioita joista itse nautimme ja itse hyödymme. Yritämme ehtiä nauttia pihasta ja metsistä, käydä pienillä vaelluksilla ja melomassa. Todellakin: emme ole moneen vuoteen meloneet kertaakaan, vaikka ympärillä on sekä lampi, joki että järvi ja rannassa kanootti.
Annankohan nyt väärän vaikutelman? Oikeasti olen kyllä nauttinut myös säilykkeiden ja hillojen tekemisestä. Se on ollut minulle ja Lassille yhteistä puuhastelua, sellaista jossa näkee kättensä jäljen ja oikeastaan saa myös toteuttaa itseään niin tuotteiden kehittelyssä kuin vaikkapa etikettien teossa. Iso kysymys on, osaammeko käyttää aikamme oikein, jos tuosta kaikesta luovumme. Tuleeko toimettomuus, uhkaako tylsistyminen?
Pian laitamme siemeniä esikasvatukseen.
Muutama chili. Vain muutama! Chiliä meillä on ollut aivan liikaa. Yksikin taimi tuottaa paljon, harva käyttää chiliä sen enempää. Mutta chilit ovat niin kovin mukavia kasveja! Ne ovat niin kauniitakin! Niitä on ihana poimia! Niitä on niin monenlaisia! Voi ei, vainko yhtä lajiketta saisi kasvattaa? Jos vähän useampia sentään?
Luffia. Yksi taimi riittää, siitä tulee jo monta pesusientä. Yksikö? Entä jos se kuolee? Ja kun luffa on niin kiva kasvi, iso ja kaunis ja hauska. Kai niitä sentään muutama taimi pitää olla?
Kurkkua. Ei enää lavakaupalla. Ja ulos ei ollenkaan. Niinkö? Mutta kurkkuja tarvitaan! Pitää saada kurkkusalaattia! Ja hapankurkkuja! Ja meneehän niitä tuoreenakin. Ja kavereille myös! Ja pitää olla sekä avomaankurkkuja että kasvihuonekurkkuja. Ei muutama taimi riitä ollenkaan.
Tomaatteja. Tomaatti kasvaa hyvin, ei tarvita monta tainta. Eikö? Mikä lajike sitten valitaan? Joku iso ja tuottoisa? Mutta pitäähän olla kirsikkatomaattejakin. Ja kai keltaisiakin pitää olla? Entä muunväriset hauskuudet? Tomaattiahan me syömme koko ajan, ei muutama taimi riitä mihinkään.
Muutama yrtti. Vain muutama. Niinkö? Mitkä sitten? Tilli, persilja, basilika, rakuuna, rosmariini... Timjamia pitää tietysti olla! Ja riittääkö ruohosipuli? Laitettaisiinko vähän pillisipulia myös?
Vihannesportulakkaa pitää ilman muuta olla. Niin ja retiisejä! Niitä pitää laittaa parin viikon välein aina uusia, muuten niistä tulee puisevia. Ja tietysti salaatteja, kun on niitä siemeniäkin niin paljon, ne kasvoivat hienosti viime kesänä. Rucolakin on kovin hyvää, kai sitä voisi ainakin vähän laittaa?
Valkosipuleita ei ollenkaan. Ne olisi pitänyt laittaa jo syksyllä. Mutta voihan niitä keväälläkin vähän laittaa. Ainakin kasvihuoneeseen. Ja avomaalla niitä nousee itsestään, niitä pitää sitten vain siirrellä sopivampiin paikkoihin. Ja ehkä jakaa ja sitten laittaa niitä viimevuotisia kynsiä maahan, joita ei ole ehditty syödä talven aikana.
Porkkanaa pitää ihmisellä olla. Ja punajuurta. Ja perunaa ainakin niin että saa kesän ajan uutta perunaa omasta maasta. Ja eihän sipulia voi jättää laittamatta! Omenat ja marjat tulevat tietysti laittamattakin.
Sitten ne kuusenkerkät ja voikukannuput, eihän niitä voi olla poimimatta! Ja kesän edetessä metsämarjat ja sitten sienet. Jos tulee hyvä sienivuosi, on niitä käytävä poimimassa. Sitten taas kuivuri hurraamaan, vaikka entisiä on ainakin kymmenen vuoden tarpeiksi.
Sillä lailla. Mistä sitä siis pitikään tinkiä? Ja miten?
Ainakin tilaisuuksien järjestämisestä. Ei enää Avoimia maatiloja! Ei enää lähiruokapäivää! Ei enää Loppilaisia makuja -päivää! Ei Tulkaa meille -päivää, ei Avoimia puutarhoja, ei Solstrandin säkeitä ja säveliä... eiku... siis pitikös meidän järjestää jokin musiikki- ja piirakkatapahtuma meidän puutarhaan? Ja sitten joku kirjoittajaviikonloppu? Sadonkorjuujuhla on tietysti pakko järjestää, ei sitä voi jättää järjestämättä! Ja tilausravintolathan ovat helppoja, kun tulijoiden määrän tietää etukäteen.
Sitten on työväentalon iltamat. Elokuvailtakin on sovittu ja rautatieretki, niin ja laulu- ja runotapahtuma. Ja Syrjän näyttelyavajaiset, linturetki ja kirjallisuusilta. Runon ja suven päiväksi järjestetään runotapahtuma, ja sitten on ne kaikki muut tapahtumat Syrjässä... Ja tuoreen karkkilalaiskirjailijan kanssa oli puhetta yhteisestä kirjatapahtumasta, sellainen olisi kiva kahdestaan järjestää...
Tulossa siis rauhallinen ja rentouttava kesä ilman velvoitteita. Niinkö minä sanoin?
 |
| Villinä kasvavan ukkomansikan kukkia meidän pihassa. Kohta näitäkin pääsee taas ihastelemaan! Käypä lukemassa muiden omavaraisuusbloggareiden päivityksiä! Niissä on varmasti jotain järkevää annettavaa.He kertovat, miten osaavat elää omavaraista elämää järkevästi, hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan huolehtien. Ja he kertovat, mitä kannattaa kasvattaa ja milloin aloittaa ja miten säilöä järkevästi. Tai sitten he kirjoittavat jotain aivan muuta, mistäpä minä tiedän. Käy itse katsomassa, minäkin yritän ehtiä - ja jaksaa! Tässä suorat linkit: Kasvuvyöhyke 1 Krutbacken https://www.krutbacken.fi/omavaraisuus-ja-jaksaminen-suuntana-omavaraisuus-maaliskuu-2025/ Jovela https://www.omavarainen.fi/l/maaliskuu2025/ Kasvuvyöhyke 2Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2025/03/suuntana-omavaraisuus-maaliskuu-2025.html Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2025/03/kevatta-kohti.html Kasvuvyöhyke 3Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2025-osa-3/ Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2025/03/puutarhan-vuodenkierto-omavaraisuus.html Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=19232 Kasvuvyöhyke 7Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2025/03/02/maalis-25-vuodenkierto-omavaraisuus/ |
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!