Huomaan, että valtaosassa tänä vuonna julkaisemistani blogipäivityksistä on mukana Peppi.
Peppi onkin tietysti keskeinen osa elämäämme näin talvisaikaan. Sen ansiosta käymme kolme kertaa päivässä kävelyllä ja sen terveydenhoito on vienyt meiltä rutkasti sekä rahaa, aikaa että keskittymistä tänä talvena.
Yleensä koiramme ovat olleet terveitä, joten tämä tilanne on uusi. Vain rotupuhtaan koiramme, skotlanninhirvikoira Oliverin, kanssa oli terveyspulmia, näiden sekarotuisten kanssa ollaan jouduttu eläinlääkärille lähinnä rokotusten ja hammashoitojen vuoksi.
Samoin olemme itse olleet yleensä terveitä. Hammaslääkärillä pitää käydä, ja influenssa- ja koronarokotuksillakin olemme muistaessamme käyneet. Siis hammasjuttuja ja rokotuksia kuten koirillakin.
Sen lisäksi minulla on ollut iho-ongelmia ja silmävaivoja. Tai ei oikeastaan vaivoja, mutta halusin linssileikkaukseen, ja se tarkoitti aikamoista lääkärissä ramppaamista. Piti tehdä vielä sellainen jälkikäteisoperaatio.
No, mitä vaivoja Pepillä sitten on ollut?
Iho- ja silmäongelmia tietysti!
Eläinlääkäri- ja erikoisruokalaskuihin on mennyt lähes tonni. Siis tuhat euroa. Se on kaiketi vähän, kun kuulee kaikenlaisista leikkaus- ynnä muista kuluista, mitä jotkut ovat joutuneet eläintensä vuoksi maksamaan. Mutta meillä ei sellaisia siis ole ollut.
Nyt kävimme ensimmäisen kerran eläinlääkärillä joulun alla. Se oli halpa käynti, parisataa. Peppi oli rapsutellut ja ravistellut itseään. Ei pahasti, ja iho koko ajan ollut ihan siisti, mutta halusin varmistaa, ettei kyse ole mistään, mikä pitäisi tai jonka voisi parantaa. No, eläinlääkäri antoi Cytopoint-pistoksen, jonka piti poistaa kutinat kuukaudeksi ja määräsi erityisruokavalion.
Erityisruokavalio tarkoittaa ultraprosessoitua ruokaa, josta kaikki mahdollisesti allergisoivat ainesosat on pilkottu pieneksi niin, ettei elimistö tunnista niitä eivätkä ne siis aiheuta allergiareaktiota. Tämän kuivamuonan lisäksi ei saa antaa MITÄÄN muuta kuin vettä. Toki on myös saman valmistajan vähintään yhtä kallista purkkimuonaa, mutta se ei ollut koiran mielestä yhtään paremman makuista kuin se kuivamuonakaan. Mitään makupaloja ei saa antaa eikä siis myöskään puruluita. (Miettiä sopii, mikä on vaikutus hampaisiin...)
Pistos ei tuntunut vaikuttavan mitenkään.
Erikoisruoan vaikutusta emme heti odottaneetkaan, koska sitä pitää syöttää 12 viikkoa
- siis 3 kuukautta!
Melko pian tämän jälkeen huomasin, että Pepin silmät ovat sameat. Lähdimme toiselle paikkakunnalle silmäspesialistille, joka totesi Pepillä perinnöllisen, pysyvän silmäsairauden nimeltä punktaattikeratiitti. Se on pistemäisistä muutoksista alkanut krooninen sarveiskalvon immunologinen tulehdustila. Hoito aloitettiin kortisonin ja siklosporiinin yhdestelmänä. Siis kahta eri lääkettä useita kertoja päivässä.
Tietysti minulle iski syyllisyys siitä, etten ollut tutkituttanut silmiä spesialistilla aiemmin. Ne ovat aina vuotaneet, mutta "tavallinen" eläinlääkäri tutki ne aikoinaan eikä löytänyt vikaa, ja kun ne eivät ole tuntuneet Peppiä vaivaavan, olen antanut niiden olla. Vasta nyt ne näyttivät sameilta, mikä herätti huoleni.
Lisäksi lääkäri tutki ihon, tassut ja korvat ja määräsi tassuille hoitokuurin erikoisshampoolla tietyn, monimutkaisen pesuohjelman mukaan. Tassuihin ja korviin piti laittaa kortisonisuihketta. (Sekin oli Pepin mielestä inhottavaa.)
Lääkkeitä oli niin monta ja niiden annostelu niin vaihtelevaa, että jouduin laatimaan ison paperin niiden muistiinmerkitsemistä varten. Noudatin tietysti ohjeita tarkasti.
Silmälääkkeen antaminen oli Pepistä kauheaa. Se alkoi juosta pakoon jo lääkepullon nähdessään. Lopulta se siristeli silmiään ja halusi hangata niitä niin, että soitin eläinlääkäriasemalle. Molemmat lääkkeet piti lopettaa heti ja hakea asemalta uusi.
Kuukausikontrollissa olimme itse flunssaisia emmekä oikein tajunneet, kun eläinlääkäri määräsi kutinoiden takia myös kortisonikuurin. Emme olleet havainneet Cytopoint-pistoksella mitään vaikutusta, joten emme uskoneet kortisonikuuriinkaan, mutta kuuliaisesti aloin niitä pillereitä syöttää. Niillä ei ollut mitään vaikutusta. Soitin taas eläinlääkärille ja sain luvan lopettaa niiden syöttämisen asteittain.
Taas tuli kontrollikäynnin aika. Silmät olivat selvästi paremmat eikä mitään muitakaan näkyviä oireita ollut (eipä niitä ollut ollut tähänkään asti muita kuin yhden tassun hiivaisuus). Silmälääkettä jatketaan.
Erikoisruokavalion olemme kaikessa hiljaisuudessa nyt oikeastaan lopettaneet. En tietenkään voi olla täysin varma siitä, että se oli järkevää, kun ei 12 viikkoa tullut ihan täyteen. Seuraavaksi menemme ostamaan närästyslääkkeitä. Minusta niitä olisi pitänyt kokeilla ihan ensimmäiseksi. Peppi nuoleskelee alustaa, meidän käsiämme ja nieleskelee. Toki se nuolee myös itseään, mutta ei siis niin, että se näyttäisi todelliselta kutinalta, ja iho on täysin siisti ollut koko ajan.
Närästystä meillä ihmisillä ei olekaan ollut. Itselläni on ollut ehkä kerran elämässä. Mutta silmäongelmat meillä ovat Pepin kanssa yhteiset. Tosin minä en enää tarvitse mitään lääkettä, mutta aurinkolaseja joudun kuulemma käyttämään loppuikäni, niin silmälääkäri sanoi.
Nyt onkin ollut upeat, kevätaurinkoiset säät.
Olemme ostaneet Pepille erilaisia pehmopetejä. Niitä on neljä, tässä niistä kolme on päällekkäin.
Ylin oli sentään liikaa. Se on liian pienikin, joten Peppi heitti sen sivuun.
Meillä siis molemmilla silmät vuotavat ja iho kutiaa (jos se siis Pepillä oikeasti kutiaa). Aloin miettiä, muistutammeko Pepin kanssa muutenkin toisiamme kuin vain terveysvaivojen osalta. Ainakin me olemme molemmat hyväntahtoisia ja yleensä ystävällisiä, mutta joskus haukumme muita. Sellainen on inhottavaa ja se johtuu lähinnä pelosta ja epävarmuudesta. Kotioloissa olemme rauhallisia, mutta välillä harrastamme myös liikuntaa; Peppi ihan liikkumisen ilosta, minä pakosta. Sohvalla viihdymme hyvin ja ylipäänsä Lassin paijattavina. Kummankin perimä on melko epäselvä, sukulaisia ei juurikaan tunneta.
Mutta kevät on ihana!
Päivät ovat olleet lämpimiä ja lumi sulaa.
Yöt ovat kylmiä, joten illalla ja aamulla voi käydä
pitkillä kävelyillä ilman kuraantumista - kunhan muistaa nastakengät!
Liukkaus on kammottavaa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!