Hyvästi, lumet - tervetuloa takaisin vielä tänä talvena

Taas on sää vaihtunut täysin uuteen.

Viime päivien aikana puut ovat olleet joka aamu eri näköisiä. Pitkään ne olivat upean lumipeitteisiä. Ihmiset kuvasivat niitä innoissaan, kun ne olivat niin kauniita. Minä myös.

Sitten yhtenä aamuna niistä roikkui jääpuikkoja ja jäisiä pisaroita. Toisena ne olivat vain valkohuurteisia. Tänään ne ovat tummia ja paljaita.

Eilen kasvit olivat erityisen jännän näköisiä, kuin karvaisia tai piikkisiä. Kuvia eri kasvilajeista eilisessä asussaan näkyy tällä sivulla.

Vaihtelevat kevätsäät ovat tietysti Suomessa normaaleja. Kaikkea ei kuitenkaan voi laittaa normaalivaihtelun piikkiin. 

Säiden suuri poikkeuksellisuus ja ääri-ilmiöt ovat merkki ilmastonmuutoksesta, ja se on äärimmäisen pelottavaa. Olen  päättänyt olla liikoja ajattelematta asiaa ja vain ihailla erilaisia säitä. En voi tehdä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi juuri muuta kuin niitä pieniä arkitekoja, jotka elämässäni ovat jo itsestäänselvyyksiä. Oikeastaan ne ovat tekemättä jättämisiä, säästän kaikessa missä voin. No, totta kai tuhlaan kohtuuttomasti, jos verrataan ihan oikeasti kuluttamatta jättämiseen, mutta silti.

Tämän talven säitä on ollut helppo ihailla. Lumiset metsät ovat olleet kauneudessaan vailla vertaa, ja pieni pakkanen on ollut täydellistä talviulkoiluun. Olisihan se saanut jatkua yli etelän talviloman, että koululaiset olisivat vielä päässeet hiihtämään ja luistelemaan lomallaan. Mutta ei, nyt ei enää luistella ja harva taitaa hiihtääkään.

Yritän olla valittamatta säästä. Talveen kuuluu pakkanen ja lumi, kesään helteet, sadetta saa tulla kun on tullakseen. Pahinta on jäinen maa. Siitä joskus valitan.

Ja koska nykyisin olemme myös viljelijöitä, säällä on suurempaakin merkitystä. Viime talven poikkeuksellisuus eli lumen lähes täysi puuttuminen aiheutti meille katovuoden. Valkosipulit jäätyivät ja sulivat kuopissaan ja iso osa niistä pilaantui saamatta aikaan edes vartta. Valkosipulisatomme oli poikkeuksellisen pieni. 

Tänä talvena on näyttänyt paremmalta. Siellä ne ovat lumen alla odottamassa, mutta toisaalta talvea on vielä paljon jäljellä - toivottavasti siis kunnon talvea eikä pelkkää kuraa ja jäätä. 

Tällä hetkellä taivaalta tulee jonkinlaista tihkua. Äänekäs ropina ei johdu siitä vaan lämmöstä, joka sulattaa katoilta lumia. Osa lumista on jo romahtanut alas isoiksi kasoiksi, osa sulaa ja tippuu vetenä. Koirat pelkäsivät yöllä katolta putoavien lumien ääniä, oli noustava sängystä ja lähdettävä alakertaan niitä rauhoittamaan. Onneksi suurin osa lumista on nyt jo pudonnut. Uskallan jo päästää koirat ovesta ulos pelkäämättä niiden litistymistä.