Luokanopettajan vinkit

Kuten ihmiset yleensäkin, autan muita mielelläni ja ilahdun, jos minulta kysytään neuvoa. Etenkin ennen kerroin myös hanakasti mielipiteeni, vaikka sitä ei olisi kysyttykään. En silti koskaan ole ajatellut, että muut olisivat varsinaisesti vailla neuvojani.

Muutaman kerran olen rohkaistunut kertomaan vinkkini jonkin asian opettamiseen, ja yllätyksekseni vinkkini ovatkin kiinnostaneet.

Jossain vaiheessa työuraani aloin ymmärtää, etten olekaan enää se nuori ja kirkassilmäinen opetuksen uudistaja ja opinhaluinen tarkkailija. Hoksasin hämmästyksekseni pikku hiljaa, että se vanha opettaja, jolla on pitkä työura ja kokemus, onkin minä itse. Ennen ne olivat joitain muita. 

Vaikka opiskelin opettajaksi pitkälle aikuisuuteen ehtineenä - takana jo 16 vuotta Kennelliitossa ja jokin aika toimittajanakin - olen ehtinyt olla opettaja jo 27 vuotta. Tosin noihin vuosiin sisältyy yksi puolen vuoden vuorotteluvapaa. Aineenopettajaksi opiskellessani tein 16-tuntista viikkoa ja nyt pari viime vuotta olen tehnyt vieläkin lyhyempiä viikkoja, mutta yli neljännesvuosisata on silti hurahtanut koulutyössä.

Enemmän olen nuoremmiltani apua pyytänyt kuin neuvoja tarjonnut. Mutta muutaman mielestäni hyvän vinkin olen antanut ja tajunnut, että jos en niitä toisille kertoisi, voisi olla että ne unohtuisivat kokonaan.

Nuorempana ahdistuin suuresti kaikkien vinkkien, tiedon ja materiaalin paljoudesta. Tuntui,
että niitä kaikkia pitäisi ehtiä käyttämään tai edes kokeilemaan. Käyttäessä sitten huomasi, etteivät kaikki vinkit ja ohjeet ole ollenkaan hyödyllisiä tai edes käyttökelpoisia.

Mutta kaikkea ei voi keksiä itsekään. On kai siis oikeasti hyvä, jos joku kertoo kokemuksiaan siitä, mikä oikeasti toimii ja mikä on oikeasti hyödyllistä – ei siis vain hauskaa tai erikoista.

Olen näiden vuosien aikana opettanut lähes kaikkia alakoulun aineita. Teknisen työn tunteja en ole pitänyt ja musiikkia ei ole koskaan ollut lukujärjestyksessäni.

Lähdin miettimään jokaiselle kouluaineelle yhden jakamisen arvoisen vinkin. Vinkkejähän olisi vaikka kuinka, mutta nyt siis valitsin vain yhden kutakin ainetta kohti. Kas tässä listani:

Matematiikka

Mittarimato tai –taulukko. Yksi vaikeimmista alakoulun matematiikan asioista on mittayksikkömuunnokset. Samalla se on hyvin käytännönläheinen ja tärkeä asia. En tiedä parempaa keinoa sen opettamiseen kuin mittarimato tai sen yksinkertainen versio muunnostaulukko. Vielä kun opettelee piirtämään sen itse, sitä voi käyttää milloin ja missä vain. Ihme kyllä kaikissa kirjasarjoissa ei sitä opeteta.

Historia

Elämykselliset tarinat. Historia saadaan tutuksi ja eläväksi itse kirjoitetuilla tarinoilla sen jälkeen, kun kokonaisuuden faktoihin on perehdytty. Esim. ”Elämää keskiajan kylässä”, ”Päiväni roomalaisena sotilaana”, ”Rakentajana Suomenlinnassa”, ”Pääsin Vasa-laivalle töihin, mahtavaa!”

Tarinat kirjoitetaan kotona A4-paperille. Paperit levitetään luokkaan pulpeteille ja lähdetään lukemaan toisten tekstejä omassa tahdissa. Jokaisesta tarinasta kirjoitetaan erilliselle A4:lle palautetta kirjoittajalle: kommentoidaan tarinan asiasisältöä ja kerrontaa, mutta haluttaessa erikseen myös käsialaa ja oikeinkirjoitusta. (Tällaisia tarinoita voi tietysti tehdä SUK-tunneilla mistä aiheista hyvänsä.)

Yhteiskuntaoppi

Väittelyt eli mielipiteen muodostaminen ja ilmaisu, toisen mielipiteiden kuuntelu, argumentointi, faktan ja mielipiteen erottaminen ovat tärkeimpiä asioita myös yhteiskuntaopissa.

Yhteiskuntaopin sisällöissä on alakoulussa paljon turhaa. Kokoustekniikka – turhaa! Demokratian opettaminen oppilasneuvostovaalien kautta… no jaa, mikä ettei, mutta koulu on niin pieni yhteisö, että siellä kaikkien pitäisi saada äänensä kuuluville ilman edustuksellista demokratiaa. Lapset eivät siihen vielä edes pysty. (Älä vedä herneitä nenään tästä: eivät oikeasti pysty. Ei kyllä pysty moni aikuinenkaan. Oman mielipiteen esittäminenkin on vaikeaa, saati sitten edustaa kymmeniä muita, joilla on omat mielipiteensä.)

Ympäristöoppi

Kierrätys ja säästö kuuluvat maailman tärkeimpiin asioihin. Ympäristöopissa on paljon hauskaa ulkoa opittavaa, eikä ole ollenkaan haitaksi opetella vaikkapa lippuja ja pääkaupunkeja, päinvastoin. Mutta tärkeitä ne eivät sinänsä ole: mitään pahaa ei tapahdu, vaikkei niitä osaisi. Sen sijaan ymmärrys siitä, miten ihan jokainen pystyy vaikuttamaan ympäristöönsä ja maailman tilaan, on voimauttavaa ja tulevaisuuden vuoksi elintärkeää. Listataan siis asioita, joita sinä (siis ihan jokainen oppilas itse) voit tehdä säästääksesi raaka-aineita ja kierrättääksesi niitä. Tekee muuten hyvää opettajallekin!

Liikunta

Jooga. Liikuntatunneilla tärkeintä on liikkua niin, että tulee hiki ja hengästys. Silti sanon, että vinkkini on jooga. Keskittyminen ja rauhoittuminen ovat huipputärkeitä taitoja nykyisin, samoin joogaan liittyvä liikkuvuuden lisääminen, hitaat venytykset.

Musiikki

Laulu. En ole musiikkiasiantuntija enkä varsinkaan musiikkipedagogi, mutta minulla on vahva tunne siitä, että nykylapset tarvitsisivat kunnon vanhan ajan peruslaulua normaalilla äänenkäytöllä. Ei hönkäilyä, haahuilua, huutoa tai örinää, vaan puhdasta, melodista laulua. Sen jälkeen voi sitten kehittää omaa tyyliään mihin suuntaan tahtoo.

Kuvataide

Nykylapset eivät juurikaan laula, mutta eivät myöskään piirrä. Vinkkini on mallista piirtäminen. Lintuja, kasveja, taloja, esineitä, toisiaan – mitä tahansa tarkkaa havainnointia ja silmän ja käden koordinaation kehittämistä. Sitä kannattaa myös yhdistää biologian opiskeluun.

Käsityöt / tekstiilityöt

Korjausompelu, muun muassa villasukan parsinta. Se on kuulemma oppilaiden mielestä yllättävän innostavaakin.

Käsityöt / kovat materiaalit

Linnunpönttöjen teko. Ehkä myös siilin talvipesä ja hyönteishotellit. Pitää vain olla tarkkana, että linnunpöntöt myös toimivat ja kestävät. 

Englanti

Hatchy-Patchy eli Hutchy-Putchy itse muodostetuin kysymyksin. Toimii alakoulun alusta loppuun, kun kysymysten muodostusta opitaan aina lisää. Kysymyslauseiden teko on alakoulun englannin vaikein asia, Hutchy-Putchyn avulla sen oppii leikiten. Ai niin, leikin kulku: istutaan piirissä, yksi ulos, päätetään kuka on H-P. Ulkoa tulevat esittää vuorollaan eri kysymyksen kullekin, kun H-P:ltä kysytään, hän huutaa Hutchy-Putchy! Kaikki vaihtavat paikkaa ja ilman paikkaa jäänyt ”jää”. (Vaatii tuolit, jotka pysyvät paikoillaan.) Jännää ja hauskaa, toimii vuodesta toiseen.

Ruotsi

Numeropiiri. Numeroiden luettelo piirissä, joka 5. ja joka 10. putoaa istumaan. Viimeisenä seisomaan jäävä voittaa. Voidaan aloittaa myös esim. 20:stä tai luetella sadasta alaspäin. Sama viikonpäivillä: söndag aina putoaa ja viikko alkaa alusta.

Toimii huonosti isossa ryhmässä, koska ensiksi pudonneet joutuvat odottamaan niin pitkään; kannattaa muodostaa 2 tai 3 ryhmää, jos luokka on suuri.

Uskonto / Elämänkatsomustieto

Vierailijat. Olipa aihe mikä hyvänsä, vierailijat piristävät aina. Seurakunnasta tai vapaa-ajattelijoista saa yleensä aina vierailijoita, mutta vierailijat voivat olla myös talon sisältä esim. eri uskontoja edustavia oppilaita.

Suomen kieli / kielioppi

Sanaluokkakäsi. Havainnollinen, selkeä, auttaa muistamaan ja hahmottamaan sanaluokat. Piirretään oman käden ääriviivoja mukaillen vihkoon käsi. Nimetään samalla tavalla taipuvat sormet nomineiksi eli ne ovat adjektiivi, numeraali, substantiivi ja pikkurilli pronomini. Substantiivissa on vielä sormus, joka on erisnimet. Peukalo taipuu eri tavalla, joten se on verbi. Taipumattomat sanat (partikkelit) ovat laastarilappu kämmenselässä.

Muistilappu näistä kulkee aina mukana: oma käsi.

Suomen kieli / kirjallisuus

Ääneenluku ja keskittyminen kuuntelemiseen ovat huipputärkeitä isommillekin oppilaille. Lisäksi kirjallisuudesta pitäisi keskustella yhdessä.

Käytän tilaisuutta hyväkseni ja mainostan omaa kirjaani. Romaani ’Lähteen rannalla elämä’ on kirjoitettu nimenomaan alakouluikäisiä ajatellen. Se sopii opettajan ääneen lukemiseen mutta myös oppilaiden itse luettavaksi. Olen tehnyt siihen myös keskustelun pohjaksi tausta-aineiston ja keskustelukysymyksiä. Kirja kertoo elämästä ja kulttuurista ennen vanhaan, sata vuotta sitten. Tavoitteena on empatian herättäminen ja entisajan elämän tutuksi tuominen ja myös ajatusten sekä kysymysten herättäminen. (Jos kirjaa ei löydy kirjastosta, sen saa minulta.)

***

Joukkoon tuli nyt vähän mielipiteitäkin, vaikka se ei ollut tarkoitus. Totta kai mielipiteitä on kertynyt näiden vuosien aikana, mutta yritän olla niitä jakamatta. Asiat ovat monimutkaisia, en minä voi tietää, mikä on totta ja oikein.

Jokaiseen kouluaineeseen sisältyy valtava määrä tärkeitä asioita. En tarkoita sanoa, että vain nämä minun listaamani olisivat niitä tärkeitä, en todellakaan.

Enää en jaksaisi olla luokanopettaja. Työ on valtavan vaativaa. Yksi työn rikkauksista on sen monipuolisuus, mutta samalla se on sen raskaus. Riittämättömyyden tunne on jatkuva, jos sen vain harteilleen ottaa. Itse en osannut olla ottamatta.

 


 

Kommentit

  1. Olipa kiva tällaisen veteraaniopen lukea näitä vinkkejä. Ihan uusia juttujakin! Ikävä koulutyöhön ihan kirpaisi. On se niin kivaa. Joo, ja raskasta. Lisään yhden vinkin: Ihmettelyn. Se saisi olla ihan oma oppiaineensa, jos niitä pitää olla. Ihmetteleminen avaa oppimisen ja tiedon ovet. Pikkulapset se osaavat: Miks? Miks? Miks? Miks? Mitä? Miten? Miks? Miks ruoho on vihreää, taivas sininen ja lumi valkoista? Miks aluevaalien äänestysprosentti on alle 50%?

    VastaaPoista
  2. Mukavaa, että kommentoit! Ihmettely on tosi tärkeää. Tuollaisen vastaavan listan voisi tietysti tehdä kaikesta oppiaineisiin sitomattomasta aineksesta, siitä mikä kaikki muu on tärkeää ja saattaa ehkä unohtua, kun ei se lue lukujärjestyksessä. - Pidin aikoinaan filosofian tunteja alakoulussa, se oli juuri tuota ihmettelyä. Mutta en onnistunut siinä kovin hyvin. Vaikeuksia oli useita, se varmaan pitäisi aloittaa varhemmin kuin vasta 4-6-luokilla.

    VastaaPoista
  3. Olisi hauskaa, jos muutkin tekisivät tuollaisia vastaavia listauksia, siis oppiaineittaisiakin. Ihmettelen, kun kukaan ei ole listaani kommentoinut täällä blogissa. Ehkä kaikki ymmärtävät, että vain yhden asian poiminta kustakin aineesta on niin vaikeaa, että se on suorastaan sattumanvaraista. Mutta ajattelin, että ainakin tuota ruotsin simppeliä vinkkiä olisi arvosteltu. Selitys on siinä, että ruotsia opiskellaan yleensä alakoulussa vain yksi lukukausi, ja oma kokemukseni siitä on kolmen kuukauden mittainen. Siinä ajassa ei vielä kovin pitkälle kielitaidossa edetä.

    VastaaPoista
  4. Siis kertokaa toki omat listanne!

    VastaaPoista
  5. Anonyymi20.5.22

    Olipa hauska ja valaiseva selostus opettajan työstä. Itse olen käynyt alakoulun ja yläkoulun oppiaineet useamman kerran läpi… kun on jälkikasvua useampi kappale.
    Sitä väittelytaitoa ei koulussa minun aikanani opeteltu vasta kuin lukiossa vähäsen… sitä olisi kyllä useaan otteeseen tarvittu… jo ihan lasten kanssa väitellessä politiikasta, historiasta jne…
    Hienoa,että jaksat kirjoitella näitä blogi tekstejä.. niitä on mukavaa lukea…

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahdun kommenteista!