Kevät keikkuen tulevi

Tänä viikonloppuna sää on vaihtunut tiheään. Eilen oli hurja lumimyräkkä ja suorastaan myrsky. Välillä satoi vettä, välillä räntää. Illansuussa pilkotti jo aurinko.

Aamulla maa oli jälleen sula - ei sentään kaikkialta, sillä onhan paikka paikoin vielä luntakin. Mutta piha oli pääosin lumeton.

Kevät keikkuen tulevi on lähes kaikkien suomalaisten tuntema sanonta. Olen kyllä lukenut senkin selityksen, että kyse olisi nälästä: keväällä talven ruokavarannot olivat loppu sekä ihmisiltä että karjalta, ja kulku sen takia keikkuvaa. Se selitys on minusta kummallinen ja epäuskottava. Eihän siinä kevät keikkuisi vaan ihmiset ja eläimet. Sitä paitsi en usko, että monikaan oikeasti nälissään keikkuisi, enemmänkin kyyhöttäisi paikallaan. Enkä usko sitäkään, että ilmiö olisi niin yleinen, että siitä olisi tullut tavanomainen sanonta, etenkään kuin koko ajatuskin on niin epämiellyttävä.

Minun mielestäni selitys on vain säissä. Kevätsäät vaihtelevat, ovat vaihdelleet ennenkin. Yhtenä päivänä kevät on jo pitkällä, toisena sataa taas lunta. Välillä paistaa ja on kaunista, sitten taas synkkää ja sateista, kunnes kevät lopulta voittaa ja antaa sitten tilaa kesälle.

Tämä viikonloppu on ollut esimerkki keikkuvasta keväästä.