Perhana sentään tai ei sittenkään

Muistan aika vähän lapsuuteni koulukirjoista, mutta jossain kirjassa oli juttua perhosesta ja lapsesta, joka sanoi "Perhana sentään", kun tarkoitti "perhonen lentää". Tai ehkä joku oli huonokuuloinen, mutta joka tapauksessa teksti oli tuolloin aika uskalias. Siinähän sanottiin melkein kirosana! 

Tänään näin kevään ensimmäisen perhosen. Tai itse asiassa monta. Ne viihtyivät meidän krookuksissamme. 


Kevään ensimmäinen perhonen krookuksissa. 



Jollain netin luontopalstalla kauhisteltiin kaupunkinurmikon myyränkoloja. 

On niitä meilläkin. Oikeasti niissä ei ole mitään kauhisteltavaa, ei ainakaan tällaisessa puutarhassa kuin meidän. Kasat voi vaikka potkaisemalla tasoittaa, tai heitellä multia vähän lapiolla.  

Miksi pihan pitäisi olla tasainen? En oikein keksi muuta syytä kuin sen, jos pihalla halutaan pelata vaikkapa jalkapalloa. Moniko pelaa? Tuskin moni ainakaan koko pihan alueella. 

Meillä ei missään kohtaa pihaa lyhyeksi leikattua nurmikkoa. Siellä, missä ei viljellä mitään, saa kasvaa sitä mitä kasvaa. Pari kertaa kesässä niitämme kasvit viikatteella. Osa niittojätteestä menee kanoille, osa katteeksi, osa kompostiin. 

Vielä ei ruoho kasva, mutta muutaman päivän kuluttua voi varmaan jo käydä keräämässä vähän vihreitä makupaloja kanoille. Eikä aikaakaan, kun saamme ruokiimme täydennystä nokkosista ja vuohenputkista. 










Kommentit