Täydellinen kesäpäivä

Tämä päivä on ollut oikeastaan täydellinen kesäpäivä. 




Aamu alkoi rauhallisesti koirien ulkoilutuksella ja kanojen moikkauksella. Hesarin lueskelun ja koirien ruokinnan jälkeen kävin uudelleen koirien kanssa ulkona ja palasin sitten käsittelemään eilen leikkaamiani valkosipulinskeippejä. Ne ovat gourmet-herkkua, valkosipulinkasvatuksen sivutuotteita. Kyse on siis nupuista ja kukkavarsista, jotka poistetaan tähän aikaan vuodesta yksitellen jokaisesta kasvista. Niitä kutsutaan skeipeiksi (engl. garlic scapes), kiepeiksi, kiehkuroiksi tai miksi milloinkin. 


Vasemmalla pilkotut varret, oikealla nuput. 

Tänä vuonna tosin meillä on yhdeksää eri kantaa valkosipulia, ja onnekseni huomasin varsin monen niistä olevan sellaisia, jotka eivät tee kukkavartta ollenkaan. Pääsin siis vähällä. Niitä tuli kolme korillista. Tarkoitus on vielä tänä iltana säilöä ne: osan murskaan pestoa varten öljyyn, osan säilön liemeen. Osa tietysti syödään tuoreena, muun muassa tämänpäiväisessä salaatissa. 


Sitten menin niittämään. Niitin rannasta ohdakkeita, nokkosia, vuohenputkia, jauhosavikkaa ja oli joukossa niitä iänikuisia lupiinejakin. Niitto oli kunnon hikistä puuhaa, ja sen jälkeen oli ihanaa käydä uimassa! Silloin koin eläväni kunnon maalaiselämää. 

Parit kukkakimputkin tein taas, eihän tähän aikaan vuodesta malta olla niitä aina tekemättä, yhä uusia. 


Ruoaksikin sain kunnon kesäruokaa: uusia perunoita, kukkakaalia ja graavikalaa. Tosin toistaiseksi kaikki on kaupasta ostettua; omia perunoita en ole vielä kaivanut. Salaattiaineet sentään hain kasvihuoneesta. Tällä kertaa mukaan ei tullut villivihanneksia ollenkaan. Jälkiruoaksi oli aitoa kesäruokaa myös: raparperikiisseliä. 

Kävin Pepin kanssa kävelyllä ja aloin jo opettaa sille vähän hihnakäyttäytymistä. Se vetää kuin hinaaja, mutta hieman alkoi jo näyttää siltä kuin se ymmärtäisi vierellä kulkemisen helppouden. 

Täydelliseen kesäpäivään kuuluisi tietysti myös ihmiset, mutta tänään en kaivannut kohtaamisia muiden kuin Lassin kanssa. Kyläilimme eilen Kytäjän kartanon mailla aivan ihanassa paikassa. Tänään pidin yhteyttä ihmisiin vain puhelimitse ja netitse, itse asiassa ehdin puhua puhelimessa tavallista enemmänkin. 

Ja illalla sitten vielä vapaaehtoistyötä - itse asiassa kaksi eri asiaa päällekkäin. Olin etäkokouksessa Meetin välityksellä ja samalla seurasin SEY:n eläinsuojelu-chatiä ja vastailinkin vähän. 

Etäkokous koski Lopen Joulua, joka on SPR:n ja kotiseutuyhdistyksen yhteinen, joka toinen vuosi ilmestyvä julkaisu. Olen ollut sen toimituskunnassa aika monta vuotta, ja nytkin minulle yllättäen kertyi peräti kuusi hoidettavaa juttua. Onneksi kaikkia ei tarvitse kirjoittaa itse. 

Eläinsuojelu-chatissä oli rauhallista. Kesäaikaan kysellään lähinnä luonnoneläimistä, mutta nyt ei tullut paljon kysymyksiä ylipäänsä. Kahden asian hoito yhtaikaa onnistui siis oikein hyvin.

Aho- ja ukkomansikoiden keruu pihasta jäi huomiselle. 

Nyt pitää vielä käydä kastelemassa kasvimaat. Sitten enää säilöntä, ja taitaa uni maistua! 



Saunaeteisen uusi kimppu. 

Kommentit