Mutta kyllä tässä pieniä hankaluuksiakin on tullut. Ensinnäkin remmien pureskelu. Se on rikkonut tähän mennessä yhdet valjaat, yhden remmin ja kai kolme kaulapantaa. Hmmm.
 |
| Hellelenkin jälkeinen rauha. |
Sitten ruokailutilanteet. Tikin ahneus tuo omat haasteensa, mutta kyllä Peppi aika hyvin jo osaa pitää puolensa ja murisemalla ajaa Tikin pois kupiltaan. Mutta se sotku! Peppi nostaa ruokia kupistaan, kuljettaa niitä jemmaansa ja syö siellä. Siis pieniä kuivamuonapapanoitakin - se varastoi niitä suuhunsa kuin hamsteri ja kuljettaa! En jaksaisi aina pestä lattiaa sen jäljiltä. Yleensähän se saa peuranlihaa, joka on todella rasvaista.
Tänään ajattelin, että opetankin sen syömään pesuhuoneessa. Sain sen sinne suosiolla ja se alkoi syödä. Hetken kuluttua se vikisi oven takana, joten avasin oven ja kävin katsomassa: kuppi oli tyhjä. Hyvä. Hetken kuluttua kuitenkin kuului outoa ääntä sohvalta. Siellä Peppi nyt järsi jotain peuran kappaletta. Se oli siis täysin huomaamattomasti salakuljettanut tuon suurimman kappaleen poskessaan sohvalle.
Sohvanpäällisen pieni sottaaminen ei ollut kovin vakavaa, vaikka se olikin vasta vaihdettu. Parin tunnin kuluttua se nimittäin oksensi sen päälle. Edellisen pulautuksen jäljiltä nojatuolin päällys oli juuri tullut koneesta ja oli narulla kuivumassa. Sohvan päällys ei koneeseen mahdu, joten pesin sitä vähän lavuaarissa ja vein sitten ulos aurinkoon puhdistumaan. Sen saa vielä laitettua niin, että oksennuskohta jää istuintyynyn alle.
Se siis pullauttelee tai oksentelee, mitä termiä siitä nyt käyttäisikään. Ruuan laadusta se ei ole kiinni, eilen se pullautti kalaliemet, tänään peuranlihat. Se syö ulkona ruohoa - ei vain maistele, vaan oikeasti laiduntaa. Oksennushan siitä seuraa. Jos tuo jatkuu, pitää tietysti yrittää selvittää, onko sillä oikeasti jotain vikaa mahassa. Ruokahalu on kuitenkin hyvä ja kakat erittäin hyvät, ei minkäänlaista ripulia.
No mutta sitten ulkoilut. Se on innokas ulkoilija, hyvä niin. Mutta se vetää kuin hinaaja! Ja mikä vielä pahempaa: se haluaisi jahdata ohi kulkevia autoja.
Sitä ongelmaa meillä ei ole ennen ollut. Tikki ja Tinka kyllä molemmat juoksivat naapurin auton perässä, mutta se johtui vain siitä, että ne tiesivät tai uskoivat autossa tulevan naapurin Lätsä-koiran tai ainakin mukavia ihmisiä. Tikki on oikeastaan jo lopettanut sen tavan. Mutta nyt Peppi siis ryntäisi autojen perään isolla tielläkin.
Pitäisiköhän soittaa eläinsuojeluneuvojalle, kun näitä ongelmia on niin paljon? Ai niin, sehän olen minä. Minä olen itse eläinsuojeluneuvoja.
En minä oikeasti usko, ettemme pääsisi näistä pikku pulmista eroon, vaikka ongelmat ovatkin uusia. Olen harrastanut koiria lähes koko ikäni ja käynyt erinäiset kurssitkin. En kuitenkaan häpeä ottaa yhteyttä johonkin ammattilaiseen, jos nämä ongelmat eivät omin konsteineni ratkea. Nykyisin on erinomaisia ongelmakoirakouluttajia.
Eläinlääkärillähän me jo kävimmekin. Mitään vikaa ei löytynyt. Terve koira se on, enkä epäile ettemmekö näistä pikku pulmistammekin yli pääse. Pahempaa olisi, jos se olisi vaikkapa arka kuten Tikki.
Tikkiä käytimme kerran jopa käyttäytymisasioihin erikoistuneella eläinlääkärillä. Tosin ongelmaan liittyi myös merkkailu sisällä. Eläinlääkärikäynti oli tosi turhauttava. Sain puolentoista tunnin ajan vastailla eläinlääkärin kysymyksiin ja odottaa, kun hän kirjoitti kertomani asiat tietokoneelle. Olisin voinut kirjoittaa ne hänelle valmiiksi kotona! Sitten hän vähän kopeloi Tikkiä ja kertoi, ettei arkuudelle ole tehtävissä mitään ja merkkailu loppuu vain kastroinnilla. Jep.
Siis oikeasti hän kyllä puhui ja paljon, mutta juuri mitään uutta tietoa ei tullut. Hinta oli kuitenkin huimaava.
Kastrointi (jonka teki pari kunnaneläinlääkäriä yhteistyössä, kun kivesten löytyminen oli työlästä) lopetti merkkailun mutta toi hillittömän ruokahalun. Arkuus on ennallaan.
Tänään sillä oli taas kauhun hetkiä, kun Lassi trimmasi heinikkoa ulkona. Peppi ei ollut millänsäkään!
 |
| Tikillä on omanlaisensa tapa maata lattialla. |
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!