Listoja, ihania listoja!

Nykyisin teen listoja vähän väliä. Varsinkin, jos töitä tuntuu olevan paljon, listojen teko jäsentää mieltä ja rauhoittaa.

En tiedä, opinko listojen teon Kurnusta ja Loikasta vai peräti jo aiemmin Erlend Loen Supernaiivilta. Supernaiivi ei tehnyt tehtävälistoja vaan listoja milloin mistäkin. Lista ystävistä jäi hänellä lyhyeksi: hänellä oli kaksi ystävää, joista yksi oli hyvä ja yksi huono. 

Mutta Kurnu listasi asioita, joita hänen piti tehdä päivän aikana. Kun asia oli tehty, sen saattoi viivata yli. Tosin Kurnun tehtävälista oli kovin rajoittava: kun tuuli vei listan, hän ei osannut tehdä mitään. 

Minä en anna tehtävälistojen rajoittaa. Ne vain helpottavat. Voin hyvin jättää osan tehtävistä tekemättä. Seuraavana päivänä lista on kuitenkin yleensä lyhentynyt, ainakin jotain listasta on vedetty yli. Sitten siihen voi lisätä taas uusia asioita. 

Olemme tosi tyytyväisiä uuteen tuotteeseemme, pihlajanmarjakapriksiin.
"Nordic Capris" -resepti on saanut Solstrandissa lisämausteeksi kuusenkerkän. 

Toissapäivänä aloittamani tehtävälista näyttää tältä:

omenien keruu

sientenpoiminta

edellisten sienten purkitus kuivurista

pihlajanmarjasäilöntä

tilaesitteen printtaus (paljon)

kyläyhdistyksen toimintakertomus 2020

etiketit: teko, printtaus ja liimaus, sienet/pihlaja/chutney

kesäkurpat kellariin

eilisten sienten käsittely kuivuriin

tomaattien keitto

lähiruokapäivän ruokalistan suunnittelu

vie lisää valkosipulia kyläpuotiin

valkosipulien lähetys

aronioiden poiminta

kylttien tekoa

tilapäivän vieraskirja

tilapäivän kutsut

koirien lenkitys

puolukoiden puhdistus, survonta ja purkitus

Itse asiassa vain alkuosa on toissaillalta. Lista elää: osa siitä on vedetty yli jo eilen, osa lisätty tänään. 

Lista voi näyttää pitkältä, mutta ei se sitä ole. Ja kun oikeastaan kaikki asiat ovat mukavia, ei lista ahdista yhtään. Se ei myöskään määrää, missä järjestyksessä asioita teen. 

Tietysti teen paljon sellaistakin, mitä listassa ei ole. Eilen esimerkiksi iso osa ajasta kului kyläyhdistyksen karaoketansseissa makkaragrillillä. Monta muutakin asiaa tuli hoidettua ilman, että niitä tarvitsi listasta lukea.

On ihmisiä, jotka eivät listoja tarvitse. Lassikin muistaa yleensä asiat ilman listoja. Minä en. Vaarana on unohdus ja toisaalta asioiden viivaaminen listalta yli on vain valtavan tyydyttävää. 

Marja-aronioita poimin tänään. Emme pidä niiden mausta, mutta ne vain ovat valtavan terveellisiä. Siksi päätimme lisätä niitä hieman omenasoseen sekaan.  Osan aronioista saavat kanat.

Omenista happamat pääsivät chutneyyn, kaneliomenoista tulee sosetta kunhan ehdimme. 

Iso osa on vielä puissa. 

Näistä aineksista tuli omenachutneyta.
Lisäksi tarvittiin viinietikkaa, hillosokeria ja merisuolaa. Hyvää tuli!

Katsoessani kuvaa huomaan, että tehtävälistaan voisi lisätä kiviportaiden kitkennän. 
Mutta sillä ei onneksi ole kiire. Lähiruokapäivänä emme edes anna vieraiden mennä alapuutarhaan, sillä pelkäämme espanjansiruetanoita ja lehtokotiloita. Moni kävijähän kiertää tilalta toiselle. Meillä ei vieraslajeja vielä ole ja toivottavasti ei tule. Kesällä vielä ihmiset kiersivät myös puutarhassa, hoksasimme tämän vaaran vasta myöhemmin. Toisaalta kasvimaalla ei enää paljon ole nähtävääkään, kun sato on pääosin jo kerätty.