Luutasuolla

Eilen pääsin ex tempore retkelle Luutasuolle.

Ei sillä, ettenkö pääsisi sinne vaikka joka päivä. Luutasuo ja Luutalammi sijaitsevat ihan meidän lähellämme kuten koko Komion luonnonsuojelualue. Silti ei tule kovin usein siellä käytyä. Tänä syksynä kävin siellä vain kerran ranskalaisen ystävämme Mickael Heitzmannin kanssa. 

Ennen kuin sitten eilen. Sain vihiä, että Karkkilan Kameraseura tekee sinne retken. 

Luutalammi ja Luutasuo ovat viehättäviä, lähes erämaisia alueita Etelä-Lopella
- itse asiassa ihan meidän kylän alueella Pilpalassa. 

Tiina Hentunen-Vanninen ja Henna Mitrunen lupasivat hakea minut mukaan. Pakkasin termarin reppuun ja menin pihaan odottamaan. Onneksi huomasin saman tien, että vaatetta tarvitaan lisää. Juoksin hakemaan vielä toppahousut reppuun ennen kuin Tiina ja Henna ehtivät paikalle. 

Tiina, Henna ja Marika aavan meren rannalla... ei vaan Luutalammin. 

Onneksi hain lisää vaatetta. Vaikka Luutalammi on nimeltään vain lampi, se on silti aika suuri ja sen rannalla tuulee. Ilta oli viileä, suorastaan kylmä tähän aikaan vuodesta. 

Karkkilan Kameraseuran väki oli paikalla runsaslukuisena, mutta viileys ajoi väen pian liikkeelle.
Vain unkarilainen Lazslo ei edes takkia tarvinnut.

Ihanat Tiina ja Henna olivat käyneet matkalla kaupassa ja ostaneet minullekin kasvismakkaraa ja Vihis-kasvispiirakan. Miehet tarjosivat sinapit! 

Luutasuo on tänä syksynä saanut ansaittua huomiota, kun sinne on rakennettu esteetön luontopolku. Pyörätuolillakin kuljettavissa oleva reitti on kilometrin mittainen ja se yltää nuotiopaikalle Luutalammin rantaan. Nuotiopaikka on ollut siinä ennestäänkin, mutta nyt sekin on rakennettu hienosti uusiksi.

Reitistön kohentaminen jatkuu. Nyt oikeasti toivonkin sitä, sillä kun lähdimme vielä kävelemään pienen kierroksen pitkospuilla, lahonnut puu petti jalkani alla ja kaaduin pitkoksille. Kännykkä lensi metsikköön - onneksi siinä kohdassa ei enää ollut kovin märkää. 

Syytin itseäni, sillä olin oikeasti samanaikaisesti etäkokouksessa enkä katsonut jalkoihini. Samana iltana samaan aikaan oli nimittäin paitsi Lopen Joulu -julkaisun toimituspalaveri myös Hämeen kylät ry:n virtuaaliset kylätreffit. Otin kylätreffeihin Teams-yhteyden kännykällä ja huonostihan siinä kävi. 

Mutta toki pitkospuut saisivat olla ehjät ja turvalliset, jos sellaiset kuitenkin on rakennettu. 

Uskon, että ne korjataan viimeistään ennen ensi kesää. 

Karkkilan Kameraseura on perustettu jo 1950-luvulla, ja se herätettiin unesta 1980-luvun alussa. Nykyisistä jäsenistä valtaosa on ollut mukana aina vuodesta 1982. 

Ymmärrettävästi Kameraseura kaipailee uusia jäseniä. Vähän ehtivät seuralaiset jutella jäsenhankinnasta ja tulevasta toiminnastakin ennen kuin lähtivät kukin mihinkin suuntaan. 

Itse olen jäsenenä Lopen Kamerakerhossa. Karkkilassa käyn vain töissä, joten Karkkilan Kameraseuraan en ole liittymässä. On kuitenkin mukava tehdä yhteistyötä ja käydä muidenkin järjestämissä tilaisuuksissa puolin ja toisin. 

Kotiin tultuani Lassi oli jo laittanut saunan lämpiämään. Annoin Tiinalle ja Hennalle maa-artisokkia mukaan, niitä oli nostettu Lähiruokapäivää varten. Mikko ja Hannu olivat luvanneet ne hakea, mutta eivät olleet ehtineet. Muhosen Kati haki tänään maa-artisokkasipsien tekoon loput, jotka Hennalta ja Tiinalta vielä jäivät jäljelle. Kati tuo aina samalla myös munankuoria kanoille.

Aamupäivällä olimme tehneet uuden satsin omenachutneyta. Satsista tuli aika valtava. Täytimme 12 myytävää purkkia. Sen jälkeen chutneyta jäi vielä litrakaupalla, joten saimme sitä moneen omaan, isoon purkkiin talven varalle. Kyllä ne kuluvat, se on nimittäin todella hyvää! Ja sopii monen ruoan oheen, jos tulisesta pitää. 

Lopuissa kuvissa pääraaka-aineet. Omenan, valkosipulin ja chilien lisäksi omenachutneissamme on omenaviinietikkaa, merisuolaa, sokeria, siirappia ja inkivääriä. 

Solstrandin omenachutneyssa on tietysti Solstrandin valkosipulia. Paljon.

Chilit ovat olennainen osa chutneya.
Nyt laitoimme mukaan isoja Hungarian Hot Waxejä ja pienempiä Cheyenneja. 

Omenia tuli satsiin kolmisen kiloa. Ne ovat meidän kovia ja happamia omenia, jotka sopivat erityisen hyvin chutneyhin. Lajikkeen nimeä en tiedä.