Helsingin Sanomissa oli taannoin iso juttu jostain pohjoisen äijästä. Jutussa väitettiin, että ukko eli omavaraisena Lapissa. Kuvassa oli äijä sekoittamassa kahvikuppiinsa sokeria ja maitoa. Valot toimivat kuulemma aggregaatilla.
Tyypillä ei kuitenkaan ollut edes lehmiä, saati että se sokeri olisi ollut omaa tuotantoa, kahvista puhumattakaan. Aggregaatin polttoainettakaan ukko tuskin itse valmisti.
Helsinkiläistoimittajalle näyttää riittävän omavaraisuuteen kovin vähä. Mutta pelkka metsästys ja kalastus ja kenties muuten niukka elämäntyyli ei ole vielä omavaraisuutta. Ukolla oli varmaan perunamaa, ihan kiva, mutta kyllä hän silti kaupassa kävi.
Niin käymme mekin. Yllä olevan kuvan aineksista joku voisi väittää, että kaikki on omaa tuotantoa paitsi kala (se oli tällä kertaa ostettua). Mutta ei, aika paljon on pitänyt hankkia kaupasta. Suola, sokeri, etikka, kerma, jauhot. Ja astiat. Ja kaasu, jolla ruoka valmistettiin.
Omavaraisuus on kiva tavoite. Aika moni on osittain omavarainen. Omavaraisuuden astetta on hauska yrittää kohottaa, mutta kyllä me ihmiset toisiamme ja kauppojakin tarvitsemme.
No, mikä kaikki ateriassa oli omaa? Luettelen: peruna, porkkana, punajuuri, kangasrouskut, orakkaat (metsästä siis), kananmunaa, salaatti, tomaatti, kurkku, hapankurkku, sipuli, chili ja valkosipuli. Perusainekset siis saatiin omasta pihasta ja lähimetsistä, mutta ei sittenkään likimainkaan kaikkea tarvittavaa.
Viinikin oli tällä kertaa kaupasta!
Kiitos vierailusta Lopotin Toimelan pihaunelmia -blogissani ja kiitos, että vinkkasit omastasi. Meitä näyttävät askarruttavan samanlaiset asiat 😊. Toimelassa viljely on puhtaasti harrastus ja omavaraisuus vielä kaukana, mutta jokainen itse kasvatettu suupala on nautinto.
VastaaPoista