Sienimetsä kutsui.
Tänään oli tarkoitus siivota, mutta siivous sai jälleen väistyä tärkeämpien asioiden tieltä. Siskoni Heidi ja ystävämme Kaarina kertoivat tulevansa Helsingistä sienimetsään, ja totta kai tahdoin mukaan.
Ensin poimimme puolukoita. Niitäkin kertyi ihan mukavasti. Mutta sitten löysimme ihastuttavan sienimetsän, ihan oikean metsän. Se ei ollut järin suuri, mutta sieltä löytyi mahtavat suppilovahveroapajat.
 |
| Neljäs korillinen odotti autossa. |
Lopulta sienireissuumme hurahti neljä ja puoli tuntia. Sen jälkeen poimin vielä Heidille tomaatteja ja he kävivät poimimassa omenia mukaansa Helsinkiin. Kaarinalle kelpasivat punajuuretkin. Muuta he eivät taaskaan ottaneet, vaikka kuinka tyrkytin.
Kanoille poimimme ja tarjosimme marja-aronioita ja orapihlajia. Heidin ja Kaarinan lähdettyä kirjoitin kyläyhdistyksen toimintakertomuksen vuodelta 2020. Vuosikokouksemme on vasta tulevana sunnuntaina.
Ja sitten iltapuhteitten pariin. Kaikki varmasti osaavat arvata, missä merkeissä ilta sujuu! Aivan, kohta hurisee taas kuivuri.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!