Chilin säilöntä

Chilin määrä kasvihuoneessamme tuntuu lisääntyvän vuosi vuodelta. Osa chileistä kasvaa myös avomaalla. Tänä vuonna kasvatuksessa oli viittä eri lajiketta, kahta punaista, yhtä oranssia ja yhtä keltaista. Isoja Hungarian Yellow Hot Waxeja tuli sen verran vähän, että niiden säilönnästä ei tarvinnut huolehtia, joskin osa niistä on Liekkiö-hillokkeissamme.

Eilen saimme viimein säilöttyä Lemon Dropit etikkaan. 

Lemon Dropia purkissa. Lajikkeiden nimet tosiaankin kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, vaikka lajinnimet kirjoitetaan tietysti pienellä. 

Chilisäilykkeen ohje

Purkitus on helpointa, jos chilit pilkotaan pätkiksi. Se on myös käytössä kätevintä, joskin kokonaisena purkitetut chilit voivat olla kauniita. 

Liemi: etikkaa ja vettä suhteessa 2:1 sekä hieman sokeria ja suolaa

Lientä tarvitaan sen verran, että chilit on helppo kiehauttaa kattilassa ja että liemi peittää chilinpalat purkissa. Monissa ohjeissa ehdotetaan liemeen erilaisia mausteita. Me emme pidä ylimääräisiä mausteita mitenkään tarpeellisina, jos tarkoituksena ei ole tehdä mitään mausteseosta vaan säilöä chilejä. Chili on itsessään niin vahvaa, että vaikkapa pippureiden tai yrttien lisäämisessä ei ole mieltä.

Kiehauta liemi ja lisää chilinpalat. Kiehauta uudelleen. Pitkä keittoaika ei ole tarpeen; kiehautuksen tarkoitus on vain varmistaa säilyvyys. 

Pese purkit ja kannet huolellisesti. Desinfioi purkit laittamalla ne noin 125-asteiseen uuniin vähintään vartiksi. Kannet kannattaa kiehauttaa vedessä kattilassa. 

Lado chilinpalat purkkeihin ja lisää lientä niin että ne peittyvät. Sulje korkki huolellisesti välittömästi. Hetken kuluttua se poksahtaa, ja tiedät säilönnän onnistuvan. 

Sekä etikka, suola että sokeri säilövät, joten asianmukaisesti purkitettuina säilyvyys on erittäin pitkä, avaamattomassa purkissa varmasti vuosia. Avattu purkki säilytetään jääkaapissa. 

Oranssit Creola Sellat ovat niin ohutmaltoisia, että ne on hyvä kuivattaa. Meillä on kuivuri, mutta mainiosti chilit voisi kuivattaa myös huoneenlämmössä, vaikkapa naruun ripustettuina chilihelminauhoina. 

Kävin nuorena kerran Unkarissa ja toin tuliaisiksi sellaisen chilinauhan. Siitä riitti pitkäksi aikaa. Tietysti seinällä roikkuvat chilit pölyyntyvät, joten yleensä nykyisin survon ne purkkeihin. Ne menevät tosi pieneen tilaan samaan tapaan kuin kuivatut sienetkin.

Suosikkilajikkeemme chileissä on Lemon Drop. Se on mehevä, keltainen, hedelmäisen makuinen ja silti voimakas. Lassi käyttää ruuanlaitossa etupäässä sitä. Mutta nyt Lemon Dropia oli monta kiloa, joten sitäkin piti laittaa säilöön.

Puolisen kiloa pakastimme. Jäätynyt chili on helppo ottaa pakastimesta ja pilkkoa sellaisenaan. 

Chileillä on kiva myös leikkiä ja tehdä vaikkapa mandala-kuvioita, keskusornamentteja. 

Chili on melko helppo kasvatettava - ainakin jos vertaa valkosipuliin - mutta oma hommansa siinäkin on. Taimet kasvavat valtaviksi puskiksi, jotka täytyy tukea, ja lopun sadonkorjuu on aikamoinen urakka. Tällä kertaa tein sen keittiön lämmössä. 

Vihreät eli raa'at chilit voi mainiosti käyttää myös. Useimmiten ne myös kypsyvät valossa sisälläkin, mutta jos ne eivät kypsy, ne kuivuvat olemattomiksi ja ne voi sitten jo heittää pois.  

Liekkiö-hillokkeestamme olen kertonut blogissamme aiemmin tänä syksynä. Tuosta päivityksestä löytyy myös sen resepti. Liekkiö on oma muunnelmamme paholaisen hillosta.