Ruokaa linnuille - tirppatalit ja ihrariipat


Lassi on metsästysseuran jäsen ja tutut metsästäjät tarjoavat meille usein omiakin teurasroippeitaan. Otamme ne kiitollisina vastaan. Vain silloin tällöin joudumme toteamaan, että nyt ei mahdu pakastimeen enempää.

Suurin osa riistan roippeista Suomessa kaiketi menee kuoppaan. Peuroja on niin paljon ja kaatolupia tuhansittain joka alueella, että harva jaksaa niiden luita keitellä. Me olemme jaksaneet. Parhaat lihat ja kokoon keitetyt, vahvat liemet säästämme itselle, jänteet ja roikkopalat kuuluvat koirille. 

Mutta sitten on sitä rasvaa. 
Mietimme, mitä sille voisi tehdä. Se on siis keittokattilan pintaan nousevaa ihraa, kuin valkoista suklaata. 

Pari päivää googlasin ja etsin tietoa. Löysin kyllä itse tehtyjen linnunruokapötköjen ohjeita, mutta niissä käytettiin kookosrasvaa! Älytöntä. Että tuodaan jostain kaukomailta kasvisrasvaa suomalaisille linnuille, kun täällä on valtavat määrät riistaeläinten rasvoja tarjolla. 

Toki löysin myös tiedon, jonka mukaan parasta linnuille olisi eläinrasva. Mutta ainoa juttu, jossa puhuttiin suoraan peuran tai kauriin rasvasta, oli jonkin lihamestarin haastattelu. Haastattelussa lihamestari sanoi, että peuran rasva ei kelpaa edes pikkulinnuille. Hmm. Kannattaako siitä sitten mitään tankoja tai pötköjä valaakaan? 

Kysyin keskustelupalstoilla ja sain paljon erilaisia vastauksia. Osa ei tietenkään vastaa siihen, mitä on kysytty, mutta osalla oli myös aitoa tietoa ja kokemuksia. Kokemuksetkin kuitenkin vaihtelivat. 

Yhteenvetona päättelin, että peuran rasva ei ole erityisen houkuttelevaa pikkulinnuille, mutta kelpaa niille kyllä paremman puutteessa. Eli kyllä sitä ihan oikeasti kannattaa niille tarjota! 

Huh. Onneksi, sillä olimme jo valaneet nuo talitiilet, ihraroikottimet, tirppariipat tai millä nimellä niitä nyt oikein voisikaan kutsua. Yksi niistä on tuo yllä näkyvä kahvikuppi: vanha, vähän risa Arabian kuppi, johon laitoin paitsi talia myös auringonkukansiemeniä ja pihlajia. Olin säästänyt vähän pihlajanmarjoja pakastimeen syksyllä; ne oli kyllä tarkoitettu ihmisille, mutta laitoin ne tuohon koristeeksi. Pakastimesta löytyy myös punaherukoita, niitäkin voisi käyttää. 
Keskimmäisenä kuvassa on itse tekemämme talitiili eli ihrariippa. Se on valettu maitopurkkiin. Tuo on viimeinen valumme, joten siinä oli eniten myös pohjalle jäänyttä lihaa mukana. Liha painui myös muotissa pohjalle. 


Sulatimme rasvanpalat metalliastiassa kaasu-uunissa ja valoimme rasvat maito- ja tomaattipurkkeihin. Laitoimme joukkoon hieman öljyä, jotta rasva olisi pehmeämpää lintujen nokkia. Siemeniäkin voisi laittaa, mutta koska nyt tarkoitus oli päästä eroon noista rasvoista ja siemenet voi tarjota erikseenkin, emme näihin isompiin muotteihin laittaneet niitä. 

Rasvan sulatuksessa pitää muistaa olla varovainen ja vahtia sitä koko ajan!

Kiinnikelangan kanssa oli hankaluuksia. Ensin Lassi sahasi puupalikoita, joihin hän porasi reiät ja minä kiinnitin pitkät langat. Hyvä idea, mutta eihän se toiminut. Puupalikka nousi pintaan!

Lähetin Lassin hakemaan verstaalta metallikoukkuja. Ne oli helppo laittaa purkkiin, ei haitannut vaikka ne olivat kallellaan. Koukkuihin sitten lanka, jollei uskalla niitä ripustaa puun oksalle ihan sellaisinaan. 

Muotti pois ympäriltä, kun ihra on kovettunut, ja tirppariippa on valmis ripustettavaksi.  

Nyt muutama niistä on roikkunut ruokintapuissa kaksi päivää. On niissä käyty. Voiton ovat kyllä vieneet vieressä riippuvat kaupasta ostetut pötköt ja auringonkukansiemenet. Nämä ovat kuitenkin olleet suositumpia kuin kaupan talipallot, joihin linnut eivät ole koskeneet lainkaan. Meillä on ennenkin ollut sellaisia talipalloja, jotka eivät kelpaa linnuille. 

Lopputulema? 
Suosittelen tarjoamaan riistan rasvaa linnuille. Kyllä ne tarpeeseen tulevat, ainakin jos ei parempaa ole tyrkyllä. Jotkut kuulemma ripustavat rasvat ihan sellaisinaan puiden oksille. Se on tietysti vaivatonta, mutta meillä se ei onnistu. Ensinnäkin meillä rasvat tulevat siis keitetyistä roippeista (nousevat pintaan keitoksen jäähtyessä). Toiseksi pelkäämme, että tuollainen rasvanroikale tippuisi helposti oksalta ja joutuisi äkkiä koiran suuhun. Sen sijaan niiden pienempien rasvaroippeiden kokoaminen metalliverkkoon olisi todennäköisesti toimiva ratkaisu. 


Millä nimellä sinä kutsuisit näitä? Pötköjähän nämä eivät ole, eivät makkaroita eivätkä palloja. Kerro suosikkisi minun mainitsemistani nimistä tai nimeä oma ehdotuksesi! 





Kommentit

  1. Kaikkihan varmaan tietävät sanomattakin, että lintujen ruuassa ei saa olla suolaa. Emme lisää keitoksiin muutenkaan suolaa ennen pakastusta. Noissa roikottimissa on siis vain puhdasta ihraa, mitä nyt vähän lihaa joukossa, ja tuossa kupissa lisäksi kauranjyviä, auringonkukansiemeniä ja pihlajanmarjoja.

    VastaaPoista
  2. Juu, kuppi kyllä. Mutta entä nuo muut? Olisi kiva, jos niillä olisi jokin yhteinen nimitys. Jatkossa aion tehdä noita muotillisia varmaan enemmän, mutta ne voivat olla muitakin astioita kuin kuppeja.

    VastaaPoista
  3. Toi kuppi on kyllä niin kaunis! Ihanaa kun te jaksatte tehdä teidän aktiivisesta arjesta niin viehättävää. ❤️
    Kaikki nimiehdotuksesi ovat loistavia. Tirppatali ehkä suosikkini, koska se kertoo mistä on kysymys.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommentista! Kenties alan kutsua näitä sitten yleisnimellä tirppatali. Kai kaikki tietävät, mikä on tirppa? Tirppojahan on isoja ja pieniä, päinvastoin kuin tipuja, jotka ovat kaikki pieniä. Näitä tirppataleja saa minun puolestani hyvin syödä niin isot kuin pienetkin.

    PS: Parhaiten Heidi Leyserin linnunhoitokurssilta on jäänyt mieleeni lause: "Kaikki pikkutirpat ovat carnivoreja." Eli linnunpoikaset ruokitaan aina eläinruoalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis karnivoreja. Toisin sanoen lihansyöjiä.

      Poista
  5. Minä olen myös tehnyt kotiteurastettujen lampaiden, kanien ja naudan rasvoista linnuille talipötköjä. Ihan maitotölkkeihin olen hyydyttänyt. Joskus Metsästäjä-lehdessä oli ohje supikoiran rasvasta tehtyihin talipötköihin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahdun kommenteista!