Perinteinen vappupiknik Yli-Myllyn suojelualueelle

Olemme jo vuosien ajan tehneet vappupiknikin Yli-Myllyyn, Luonnonperintösäätiön metsään. Niin nytkin. 


Metsässä oli vielä lunta, Vesikopintie oli tuskin ajettavassa kunnossa. Puitakin oli kaatunut sitten viime vuoden, ja latvoja katkeillut. 

Rakennukset Yli-Myllyn pientilalla olivat suurin piirtein ennallaan - siis huonossa kunnossa. 
Päärakennushan on vanha torppa vuodelta 1917. 
Syreenit ovat vallanneet pihan uudelleen. Uudet, villiintyneet taimet alkava olla ihmisen korkuisia. Vuonna 2015 piha raivattiin syreeneistä ja ruusuista Lopen luonnonystävien kansainvälisellä työleirillä. Ilman tuota raivausta pihaan tuskin enää pääsisi. 
Sisään emme ole enää viime vuosina menneet. Nytkin katoimme piknik-eväät pihaan. 
Sinivuokkoja oli pihapiirissä melko paljon, mutta valkovuokkoja ei vielä näkynyt. 
Vanha omenapuu oli katkennut. Saapa nähdä, onko siihen jäänyt yhtään elävää oksaa. 

Eväät kahdelle. 
Hyvää vappua, kulta! Laseissa oli tällä kertaa vain itse tehtyä simaa. 
Metsässä lunta oli vähemmän kuin teillä. 
Katkenneita latvoja oli tullut lisää. Tämä väsynyt kaveri oli kuitenkin tuttu jo aiemmilta vuosilta.

Höyläkoppelin niityllä oli vielä lunta. 
Koirajoen vesi ei ollut erityisen korkealla, ihme kyllä. 
Koirajoki kuvattuna vanhalta sillalta. Lintujen konsertti oli moniääninen, harmi että olen niin huono tunnistamaan lintuja äänistä. 
Yli-Myllyn pihapiiri pilkottaa ylös vanhalle junaradalle. Junarataahan ei ole ollut enää 50 vuoteen, mutta Pikku-Pässin pyöräilyreitti kulkee vanhaa ratapohjaa myöten Hyvinkäältä Karkkilaan. 
Hyvää vappua muillekin! 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Luokanopettajan vinkit

Kanojen ruokinnasta

Kehitteillä uutta yhteisöllisyyttä