Minulla, kuten niin monella muulla ympäri Suomen, alkoi lauantaina kesäloma. Yritän päästä siihen ihanan huikeaan kesänaloitustunnelmaan minäkin, vaikka tilanteeni on nyt ihan toinen kuin monilla muilla. Saan tiiviisti seurata kevään etenemistä ja nauttia siitä täällä Solstrandissa ilman lomaakin, ja koska teen vain kolmasosan normaaleista työtunneista, ei kesä tuo kovin suurta muutosta elämään. Lisäksi kevätjuhlat olivat tänäkin vuonna vain videon katselua yksin luokassa... no, englanninopettaja Miia oli sentään ihanasti seurana tälläkin kertaa.
Sää oli epävakaa, ei mikään oikea kevätjuhlasää. Pelotti, että alkaa sataa, mutta ei sentään. Kuvista kuitenkin tuli hieman synkähköjä auringon puuttuessa.
Vähän tuntui erikoiselta laittaa ruokaa melkein kokonaan kaupan antimista. Viimevuotiset ruoat on pääosin syöty ja uutta satoa vasta odotellaan. Ihmeen hyvää tuli näinkin!
Parsaa, juustopihvejä, paprikaa, tomaattia, kesäkurpitsaa.
Jälkiruoaksi ananaskirsikoita, viinirypäleitä, mustikoita ja mansikoita. Huh, tuontitavaraa kaikki! Menköön nyt näin kerran vuodessa. Olivathan nuo kauniita katsella.
Valkoviini oli paitsi kaunista myös hyvää. Se oli kevätlahja työpaikalta, joten "pakko se oli juoda". Viimeksi olen juonut mitään huhtikuussa syntymäpäiväjuhlilla.
Ateria oli herkullinen. Siihen tuli vielä tomaattia ja basilikaa.
Parsat olisi hyvin voinut korvata oman pihan maitohorsmanversoilla, mutta nämä tuli tällä kertaa ostettua.
Ehdimme syödä rauhassa ennen kuin kanat keksivät tulla seuraksi. Kanat ja kukot ovat onnellisia nyt, kun ulkonapitokielto päättyi ja ne saavat hakea kaikenlaista hyvää pihasta.
Meillä on enää kolme kanaa ja kaksi kukkoa. Iso riski on, että kun päästämme ne irti, ei kohta ole tätäkään vähää. Mutta eivät ketut ja haukat silloin uskalla tulla, kun me ihmiset olemme lähellä.
Kanat eivät pelkää koiria yhtään, eivätkä kukotkaan, jotka yleensä kyllä ovat pelkureita.
Luokanopettajasta kieltenopettajaksi siirtyminen sai aikaan sen, että keväisiä ruusu-, suklaa- ynnä muita lahjoja ei enää juurikaan tule. Muutama sentään muistaa kieltenopeakin, ja se on ihanaa. Iloitsen suuresti kaikista muistamisista, pienistäkin. Tämä ruusu kyllä on iso.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!