Avoimet maatilat -päivä houkutti toistasataa kävijää

 

Osallistuimme toista kertaa Avoimet maatilat -päivään. Muita tilapäiviähän meillä on ollut jo useina vuosina. Viime kesänäkin juuri Avoimet maatilat heinäkuussa oli vilkkain tilapäivämme, ja vilkasta oli nytkin! 

Päivä oli hieno. Paljon iloisia ja tyytyväisiä asiakkaita kävi eri puolilta Etelä-Suomea: Helsingistä, Hyvinkäältä, Hämeenlinnasta, Karkkilasta, Vihdistä, Vantaalta, Veikkolasta, Nurmijärveltä, Hausjärveltä ja aika moni täältä Lopeltakin. Ja ainakin yksi pariskunta Italiasta! Vieraskirjana oli vanhan tapettirullan pätkä kasvihuonemuovin päällä, mutta kaikki eivät tietenkään huomanneet laittaa nimeään, niin käy yleensä aina. Seitsemisenkymmentä nimeä kertyi listaan, mutta parkkiohjaajan laskujen mukaan kävijöitä oli noin 140. Ihmeen moni oli tullut nimenomaan Solstrandiin eikä ollut kiertänyt muita tiloja. Ohjasimme heitä toki eteenpäin muille tiloille silloin kun asia vain tuli puheeksi. 

Italian lisäksi yksi kaukaisimmista kävijöistä oli Anna Kokkolasta, mutta ei hän ihan pelkästään meidän luoksemme ollut Pohjanmaalta Lopelle matkustanut. 

Aamulla elävästä musiikista vastasivat pihapiirin linnut, mutta yhden aikaan aloitti yhtye Warren Woima, jossa soittavat ja laulavat Olli, Joppe ja Lassi. Kotimaista hyvänmielenhumppaa soitteleva Warre sopii tänne maalaismiljööseen. Iloksemme myös Juha Aho liittyi joukkoon huuliharppuineen. Se toi mainion lisän soittoon. 

Yleisö kuunteli ja eläytyi musiikkiin, jotkut yltyivät peräti tanssimaan, kuten nämä hämeenlinnalaiset.

Varsinaisella ravintola-alueella oli viisi pöytää, mutta käytettävissä oli myös veranta. 

Sää oli upea, kunnes kolmen kieppeillä alkoi sataa. Silloin ei tietenkään ihmisiä enää tullut, eli ilman sadetta kävijöitä olisi voinut olla enemmänkin. Mutta olimme tyytyväisiä: sekä valmistelujen ajan edellisenä iltana että koko aamun ja keskipäivän sää oli mitä mainioin. 

Keittoja oli neljänlaisia. Ensimmäisenä loppui lohikeitto, sitten sienikeitto ja riistakeitto. Olin etukäteen ajatellut, että nimenomaan kukkokeitto olisi erityisen suosittua, sillä harvoin saa syödäkseen kukkoa, joka on syntynyt ja elänyt ja kuollut samalla tilalla. Ehkä sana kukko tuntuu nykyihmiselle liian vieraalta - nykyisinhän syödään vain broileria. Sitä taas meillä ei syödä. Muhiessaan liedellä ohraa sisältävä kukkokeitto tosin paksuuntui niin, että se oli lopulta lähinnä ohrattoa (vrt. risotto). Keittojen lisäksi tarjolla oli sieni-, skeippi- ja raparperipiirakoita. 

Kuva: Laila Salonius

Heinäkuussa oman tilan viljelysatoa ei vielä ole myynnissä juurikaan. Myyntipöydällä oli valkosipulinskeippejä, kuivasieniä sekä säilykkeitä voikukista ja kerkistä. Muutama harvinaisempikin purkki oli esillä - Liekkiötä ja syreeninkukkasiirappia. Säilykkeet olivat suosittuja, vain muutama kerkkäpurkki jäi jäljelle. 

Aika ajoin oli pöydissä melko täyttä, joten jotkut valitsivat ruokailupaikaksi verannan tai portaikon.

Vain Anna löysi tiensä yläpihan kiviterassille, josta on hienot näkymät Näkyvälle.     

Valkosipulinskeipit olivat monelle uusi tuttavuus. Niitä onkin saatavilla vain muutaman viikon ajan vuosittain, joten ei ihme, että niiden käyttöä sai selostaa monille. 

        

Skeippiniput hupenivat äkkiä, joten ystävämme Minna lähti avuliaana poimimaan lisää. 

***

Tilapäivän järjestämisessä on aikamoinen urakka. Ennen päivää ihmettelen aina, miksi olemme tähän ryhtyneet, mutta päivät ovat olleet niin mukavia, että vaivannäkö unohtuu. 

Suunnittelu alkaa jo kuukausia ennen, valmistelut kauppahankintoineen viimeistään tapahtumaviikolla. Tällä kertaa ostimme myös kaksi telttaa, aiemmin olemme lainanneet niitä. 

Järjestelyistä ei tulisi mitään ilman siskoani Heidiä ja ystäväämme Kaarinaa, jotka tulevat Helsingistä asti auttamaan. Kolmas tärkeä apu on naapurimme Tuula, joka nytkin huolehti parkkiohjauksesta. 

Heidi ja Kaarina tulivat perjantaiaamuna ja ahkeroivat lähes puoliyöhön. Lassi paistoi koko päivän piirakoita, me kuorimme ja pilkoimme illan sen jälkeen, kun ravintolapöydät oli kannettu ja matot aseteltu, ruokalistat kirjoitettu. Käytännön järjestelyihin kuluu aina useita tunteja, vaikka meitä on monta. Tarvitaan kylttejä, telineitä, teltanpystytystä ynnä muuta ynnä muuta. Aamulla herättiin kuudelta keittopuuhiin. 

Pahin unohdus tällä kertaa oli käsienpesuveden puuttuminen ulkohuussista. Voi rähmä! Käsidesipurkkeja sentään oli, ja toivottavasti ihmiset hoksasivat käydä pesemässä kätensä rannassa.

Lauantai-iltana nostimme matot takaisin orsille kuivumaan ja odottamaan seuraavaa tilapäivää. Teltat, pöydät ja tuolit kokosimme myös katokseen, sillä Poikkea meille! -päivä on jo elokuun alussa. Vain astiat säilytetään tämäkin väli alatalossa. Meillähän ei käytetä kertakäyttöastioita, niin helppoa kuin se olisikin. 

Poikkea meille! -päivä on siis sunnuntaina 7.8. Toimimme silloin samaan tapaan: tarjolla on tilamyyntiä ja ravintola ulkona puutarhassa. Toivottavasti saamme myös elävää musiikkia silloinkin, mutta varma en vielä ole. Kolmas tilapäivä on sitten Lähiruokapäivä lauantaina 10.9. Elo- ja syyskuussa oman tilan tuotteita on sitten jo eri tavalla tarjolla.

 Tule mukaan!