Viikko vanhaa Suomea huipentui Lopen Vanhankirkonmäelle (kuvablogi)

Minulla on ollut huikean kiinnostava perinneviikko täynnä matkoja menneeseen Suomeen.

Viime viikon keskiviikkona kävin katsomassa Onnenmaa-näytelmän Karkkilan Työväen Näyttämön kesäteatterissa. Onnenmaassahan eletään väkevästi 1960-lukua Pohjois-Karjalassa. Esitys oli hieno. 

Perjantaina kävin Nahkion maatalouskonemuseossa. Siitä teinkin oman päivityksen samoin kuin lauantaisesta Someron-reissusta Hovilan kartanoineen ja 1950-1960-luvun näyttelyineen.

Sunnuntaina vuorossa oli perinnerakentamispäivä Järventaustan Syrjässä. Kirjoitan siitä ajan kanssa, kirjoitettavaa on niin paljon. 

Tänään sitten kävin ystäväni Jaana kanssa Lopen kirkonkylällä ja eritoten Vanhankirkonmäellä.

Lukkarin Puustelli eli museo oli kiinni, harmi kyllä. Siellä olisi kasvivärjäysnäyttely, joka kyllä pitää käydä katsomassa. Kirkkoon ehdimme sisällekin.

Toki olen Santa Pirjossa käynyt ennenkin, mutta Jaana ei.

Kipusimme lehterillekin. Jaana yritti esittää vanhaa, vakavaa huivimuoria kuvaa varten, mutta ei onnistunut.

Kirkko on alun perin ilmeisesti 1600-luvulta.

Kouluopetustakin siellä on annettu.

Saarnastuoli on upea.

Kiersimme myös kirkonmäkeä ja etsimme Lopen pojan, Sakari Pälsin haudan. 

Näihin maisemiin liittyy myös toinen suuri loppilaisnimi, kirjailija Juhani Peltonen. Hän eli elämänsä loppuvuodet Lopen kirkonkylän tuntumassa, vanhassa koulussa Halmelantiellä. 

Takaisin Solstrandin rannassa.