Liukkaus on nykypäivän vitsaus

Lumi palasi. 
Edelliset jäät eivät ihan kokonaan ehtineet sulaa, nyt tuli lisää lunta taivaalta. Juuri tällä hetkellä ei sada lunta eikä vettä, vaan ilmassa on jotain niiden välimuotoa, tihkua. Tiedossa on pakkasia, joten lisää liukkautta on pelättävissä.  

Itselläni on sekä nastasaapikkaat että kitkakengät. Kumpiinkaan en täysin luota, kitkakenkiin en varsinkaan. Mutta muunlaisilla kengillä en ole juuri liikkunut sitten syksyn. 
Alapihalla on meteli. Joen vesi on niin korkealla, että koski kuohuaa voimalla. 
Tässä kohdassa kaaduin joulun alla. Jalassa oli huopikkaat, joissa kuitenkin oli pohja. Silti kaaduin. Nyt en ole niitä huopikkaita uskaltanut enää käyttää.

Ennen vanhaan ei ollut nasta- eikä kitkakenkiä. Ihmiset kulkivat kuka missäkin nutukkaissa ja huopatossuissa, joissa pohja oli samaa huopaa kuin muukin jalkine. Tietääkseni silloin ei kuitenkaan liukasteltu ja kaatuiltu kuten nykyisin. 
Laiturimme on nyt vedenpinnan alapuolella. 
Vielä se näkyy vedessä, mutta kävelemään sille ei kannata mennä.
Kummat sitten ovat paremmat, nastakengät vai kitkat? Kaupan nuorimies onnistui myymään minulle kitkat, mutta kuten sanottu, en niihin luota. Nastakengilläkin kannattaa kulkea varoen, niilläkin voi liukastua ja kaatua. Nastoilla ei myöskään voi käydä kaupassa, joten kaupunkireissuille otan kitkat. Ne vain narisevat ikävästi lattiaa vasten. 

Nastasaapikkaistani on jo pariin kertaan vetoketju hajonnut. En ehkä enää korjauta sitä, sillä saapikkaat alkavat muutenkin olla jo kuluneet. Pois niitä ei tietenkään voi heittää, käytän niitä avonaisina, vetoketju repsottaen. Seurauksena on tietysti kastuneet sukat, mutta se on pieni ongelma. 

Tämä liukkaus oikeasti vaikuttaa liikkumiseeni. En ole käynyt viikkoihin kunnon lenkeillä koirien kanssa. Onneksi meillä on nyt kuntosalikortit ja käymme pari kertaa viikossa salilla. Koirien kannalta lenkkien puute tietysti harmittaa. 

Orava oli käynyt etuovella aamuvarhain. 

Söpöä, vai mitä? 
Pikkujyrsijöiden jälkiä oli nyt myös runsaasti tuoreella lumella. 
Ja tietysti rusakon.
Näkyvänlampi ei ole jäässä. Vain maa on jäässä, eivät vedet. Kerran olen tänä vuonna nähnyt jäällä pilkkijöitä, se ei minusta silloinkaan tuntunut kovin järkevältä. Nyt ei kukaan varmaan edes kuvittele menevänsä pilkille, suurin osa tästäkin lammesta on avovettä. 

Kommentit

  1. Liukkauden estostahan teinkin jokin aika sitten oman postauksen.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi26.1.23

    Kyllä ennenkin oli liukkautta mutta ne oli pääsääntöisesti joulukuussa. Aloitin Ruotsinkkylän kansakoulussa 1951. Jäätikkötiellä oli mahtavat potkukelkka kelit eikä lapsena niitä pitänyt minään. Vanhemmalla väellä varmaan oli vaikeuksia. Pentti örn

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, lapsenahan sitä vain nautti sellaisesta! Kyllä hankalia kelejä toki on talven alussa ja lopussa ollut ennenkin, juuri kuten sanoit. Mitenhän ne vanhukset silloin...? Hauskaa, että kirjoitit, Pentti!

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahdun kommenteista!