Ruokajuttua

Olen nyt parin viikon ajan syönyt samoja keittoja. En siis ihan samaa, mutta samanlaisia, sattuneista syistä. Ensin meillä oli Lähiruokapäivä, josta keittoja jäi syötäväksi koko viikoksi. Sitten tuli Sadonkorjuujuhla ja sama toistui. Jääkaapissa on yhä peurakeittoa ja lohikeittoa, vaikka niitä on syöty päivittäin.
Sienikeittoa ei ole. Se on mennyt kaikki, vaikka molemmissa juhlissa sitäkin oli tarjolla. 

Kesäkurpitsakeittoa olen syönyt paljon. Turvauduimme myös edellisen tilapäivän kurpitsakeittoon, kun Lassin tytär miehineen tuli Sadonkorjuujuhlaan päivää liian aikaisin eli jo perjantaina. Kaivoimme pakastimesta kesäkurpitsakeiton, ja sitä riitti itsellekin. 

Keittokattilat ovat meillä siis valtavia, suurimpia mitä tällaisessa kotitaloudessa ylipäänsä voi käyttää. Lähiruokapäivänä syöjiä oli kaikkiaan noin 140, silti ruokaa jäi yli. Sadonkorjuujuhlassa oli samat neljä keittoa - sieni, peura, lohi ja kesäkurpitsa -, mutta pienemmissä kattiloissa. 
Catarina lähti Solstrandista mukanaan mangoldia (kolmea väriä), kesäkurpitsaa (kaksiväristä), chiliä ja tomaattia (keltaista ja punaista). Tämä on minusta ihanan värikäs syksyinen kuva, eikö sinustakin?
Harvoin suosittelen mitään, mutta pähkinävoita suosittelen. Olen nyt käyttänyt sitä aamiaisleivillä jo noin puolen vuoden ajan. Päälle laitan vielä omia tomaatteja tai joskus kaupasta ostettua päärynää. Moni luulee, että pähkinävoissa on sokeria, mutta tämä ei siis ole sitä sokerilevitettä vaan täyttä pähkinää. Todella hyvää! Käytämme sitä myös joissain pataruoissa, herkullista! 

Tänä aamuna maistoin ensimmäistä kertaa vastaavaa mantelilevitettä. Se ei oikein maistunut juuri miltään. Se ei siis ollut missään nimessä pahaa, mutta se oli mauttomampaa kuin pähkinälevite. Niin ja yleensä pyrin siis ostamaan luomuversioita. 
Eilen teimme jälleen kurkkusalaattia. En ole laskenut, paljonko meillä sitä jo on; todennäköisesti toistasataa litraa ainakin. Eilen tuli 16 litraa lisää. Mutta kyllä ne talven mittaan hupenevat. 

Uusin villityksemme on pikkelöidyt kantarellit ja tatit. Kas, kun emme ole aiemmin hoksanneet tuota säilöntätapaa sienille. Ne ovat tosi hyviä! Eilen teimme jälleen neljä purkkia, mutta vielä ehtii hakea lisää sieniä. Toivottavasti! 

Kommentit

  1. unelmikko20.9.23

    Ahkeruus on ilomme nautinnon ohessa. Sieniä on metsässä valtavasti, pikkelöin itekin kantarellejä ja rouskuja. Rouskuista tulee ihana salaatti, omenaa ja cremeä ym. Syksy on kiireistä aikaa. Lassin peurakeiton ihana maku on muistona viimekäynnistä. Huomiseen !

    VastaaPoista
  2. Tosiaan, syksy on kiireistä aikaa. Onkohan kaikilla? Onkohan se aina ollut? Kyllä kai.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahdun kommenteista!