Syyslomareissulla Forssassa

Näinä aikoina some täyttyy ihmisten lomakuvista. 

Mekin kävimme lomareissulla ja hauskaa oli! Kävimme Forssassa. 

Menimme toki autolla, joten hiilijalanjälkeä se kerrytti. Matkaa tuli noin 60 kilometriä suuntaansa. 

Pääasiallinen kohteemme oli Forssan museo, jossa en ole aiemmin käynyt. Toinen vaihtoehto olisi ollut Tervakoski. Molemmat ovat siis vanhoja tehdaspaikkakuntia, ja tavoitteena oli paitsi virkistys myös inspiraation ja tiedon hakeminen kirjoittamistani varten. 

Forssan museo oli pienempi kuin odotin, mutta kyllä siellä yhtä ja toista nähtävää oli. 

Tekstiilipuolen jätimme sikseen, suunnittelijat ynnä muu ei meitä kiinnosta, vaan nimenomaan tehdaspaikkakunnan elämä.

Museo oli kuitenkin mielenkiintoinen, ja pari kohtaa kosketti erityisesti. Ensimmäinen oli lapsityövoiman käyttö.  Lapsille annettiin pitkän työpäivänsä lomassa jonkinlaista keitto- tai velliruokaa, mutta kaikille ei riittänyt lusikoita. Siksi kiire juosta ruokapaikalle kostholliin oli suuri. Jos ei saanut lusikkaa, sai syödäkseen vasta muiden jälkeen. Kostholli oli siis ruokala ja asuntola, jollainen tehtaalla oli velvollisuus lapsityöläisilleen järjestää. 

Yllätyksekseni Forssan museosta löytyi myös sota-ajan huone, joka oli keskittynyt erityisesti Muolaan evakoihin. Muolaalaiset sijoitettiin sodan jälkeen etupäässä Lounais-Hämeen alueelle. 

Minä ja siskoni vietimme lapsuudessa kesiä Somerolla karjalaisevakko Hilja Virolaisen luona. Äitimme oli eri mutkien kautta päätynyt Helsinkiin, jossa me lapset synnyimme. Hän kuitenkin ystävystyi Hiljan kanssa ja kävi hänen luonaan Somerolla pitkään. 

Äitini kertoi asuneensa pienenä Hotakassa vastapäätä kauppaa. Museon kuvissa oli yksi, joka esitti Hotakan osuuskauppaa. Se on mahdollisesti juuri tuo nimenomainen kauppa. 

Paljon muutakin museossa toki oli, mutta nälkä painoi, joten lähdimme syömään. 

Ruoka oli oikein hyvää ja täydellä vatsalla pääsimme ostosten tekoon. Kauppaan pääsyt pitää aina hyödyntää ja miettiä, mitä kaikkea tarvitsemme ennen seuraavaa kertaa. Meiltä on vähintään 17 kilometriä kauppaan, lähtipä mihin suuntaan hyvänsä, joten pikkuostosten takia sinne ei lähdetä. 

Kotona alkoi jo hämärtää, kun saavuimme.

Poimimme omenia, sillä oli tulossa pakkasyö.

Illan pimeydessä tajusimme vielä hakea kasvihuoneesta kypsät pois paleltumasta. 

Toimme chilejä, paprikoita, kurkkuja, tomaatteja ja yhden luffankin. 

Suurin osa pesusienikurkuista jäi vielä kasvihuoneeseen, eivätköhän ne pärjää. 

Myös mansikkakoisoja kahmin mukaani, mutta Lassi sanoi niiden kyllä selviävän maan tasalla. 

Syysloman viimeinen lauantai valkeni aurinkoisena. 

Olipa meillä mukava perjantaireissu! Näistä osaa nauttia, kun ei näitä liian usein tee. 

Oikeastaan minun olisi pitänyt olla tänään Jyväskylässä eläinsuojelupäivässä, mutta onneksi sain sen peruutettua. Junaliput tosin ehdin ostaa tyhmyyksissäni. Luennot saan kuunneltavakseni tallenteina.

Tänään säilömme omenia ja chilejä. 

Kehitämme uuden chilikastikkeen, jolle illalla jo mietimme nimeä.

Ehkä siitä tulee Paaran puraisu. 

Paarahan oli loppilainen räyhähenki, ja kastikkeesta tulee mukaelma paholaisen hillosta.