Siirry pääsisältöön

Pilkkeitä Pilpalasta

Hae tästä blogista

Iltajoogaa

päiväys: marraskuuta 22, 2023

Hae linkki
Facebook
Twitter
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset

Tämän jooga-asennon nimi on venyttelevä koira.

Sen voi tehdä molempiin suuntiin.

koira

Hae linkki
Facebook
Twitter
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset

Kommentit

Lähetä kommentti

Ilahdun kommenteista!

Katso aiempia

Kieppi, kiehkura, kukkavarsi, skeippi - tuoreen valkosipulin aika on nupuillaan

Valkosipulia itse viljelevät pääsevät usein nauttimaan tuoreesta sadosta jo kesäkuun lopussa. Silloin nimittäin poistetaan kasveista kukkavarret eli nuput, joita myös skeipeiksi kutsutaan. Jos niiden antaisi kasvaa paikallaan, niihin kehittyisivät itusilmut. Itusilmut voi kerätä syksyllä talteen ja kasvattaa niistä uusia valkosipuleita, mutta se kestää pitkään. Toisaalta niiden kehittyminen vie voimaa pääkasvilta, ja mullan alla kehittyvä sipuli jää pienemmäksi. Joka tapauksessa itusilmuja tulee aivan liikaa, eli vähintäänkin osa skeipeistä kannattaa leikata pois. Jotkut leikkaavat tai taittavat nuo ihanuudet suoraan maahan. Suurin osa nykyisin jo ymmärtää, että skeipit ovat mitä mainiointa, hyvää ja terveellistä ruokaa, jota ei tietenkään kannata heittää haaskuuseen. Käyttö vaatii tietysti pientä vaivannäköä, sillä skeipit ovat tuoretuote, ja harva pystyy käyttämään niitä kaikkia ihan tuoreena. Jos valkosipulia on kasvatuksessa yhtään enempää, täytyy keksiä keinoja skeip

Joogaa kylätalon nurmikolla

Saimme eilisiltana viettää ihanan hetken joogaten ulkona. Lopen opiston joogakurssi alkoi viikko sitten Pilpalan entisellä koululla. Eilen Lassi keksi ehdottaa, että olisimmekin tämän kerran ulkosalla, koska sää oli niin hieno ja lämmin. Se sopi erinomaisesti kaikille, myös ihanalle vetäjällemme Satu Bethellille. Aloittaessamme aurinko vielä paistoi, mutta oli jo vetäytymässä puiden taakse. Ilma tietysti hieman viileni, kun suoraa auringonpaistetta ei enää ollut, mutta liian kylmä ei tullut. Satu ohjaa rauhallisesti ja hyvin. Hän otti kuvia minun kamerallani, jolloin hän tietysti oli neuvonut meitä jatkamaan ohjaamaansa sarjaa omaan tahtiin. Siksi emme kuvissa ole juuri samassa kohdassa liikesarjaa. Keväällä lakkautetusta koulusta on tullut kyläläisten toinen kylätalo. Se näkyy tuolla taustalla. Uutta nimeä ei vielä ole päätetty, eihän sitä toki haluta iän kaiken kutsua vanhaksi kouluksi - ensinnäkään se ei ole vanha, t

Suolaista ja makeaa - loppilaisia makuja 1.8.

Meillä Solstrandissa vietetään huomenna teemapäivää, johon kaikki ovat tervetulleita. Kyseessä on tapahtuma nimeltä 'Suolaista ja makeaa - loppilaisia makuja'. Päivän on ideoinut Timo Heinonen LOPPI-ryhmässä ja siihen osallistuu 8 ruoka-alan yritystä täällä Lopella. Alun perin osanottajia oli 9, mutta yksi jäi nyt viime hetkellä pois. Ideana on, että ihmiset kiertävät eri paikkoja ja saavat ostaa pieniä maistiaispaloja kunkin ravintolan tai muun yrityksen ruokatarjonnasta. Meillä tarjolla on tietysti omia kastikkeita, hilloja ja säilykkeitä oman tilan tuoretuotteiden kera. Liitän tähän päivitykseen listan tuotteista, kunhan saan sen kirjoitettua. Näistä kuitenkin on kyse. Näistä tehdään pieniä coctailpalojen tyylisiä maistiaisia, joita kukin voi valita lautaselleen. Tähän tyyliin: Juomana on tarjolla ruusu-kuplavettä tai itse tehtyä simaa. Tai itse asiassa tuossa yllä säilykekuvassa on vain ne tuotteet, joita tällä hetkellä on myynnissä. Noiden lisäksi on mai

Äitini Anna In Memoriam

Äitini Anna Salin s. Korelin on nyt kuollut. Hän ehti elää 91 vuotta. Tämä kirjoitus on nyt muistokirjoitus kahdella tapaa - muistokirjoitus äidilleni ja kirjoitus niistä evakkotytön muistoista, jotka hän minulle kertoi parisenkymmentä vuotta sitten. Lukuisien muiden tavoin heräsin kiinnostumaan suvustani ja äitini tarinasta liian myöhään. Jotain sentään sain kysyttyä ja kirjoitettua talteen ennen kuin sairaus vei niin hyvät kuin huonotkin muistot. Parikymmentä vuotta sitten otin asiakseni kysyä Annalta niin paljon kuin vain osasin, ja kirjoitin hänen kertomansa asiat talteen mahdollisimman tarkasti. Paljon oli kuitenkin jo ehtinyt unohtua ja jotkin asiat olivat saattaneet matkan varrella jo muuttuakin. Niin ihmisen muisti toimii. Anna lähti Karjalasta evakkomatkalle yksin seitsenvuotiaana. Hän kertoi joskus jotain Karjalasta, muisteli perhettä, jossa asui ja ortodoksisuutta, joka siellä oli tärkeää. Hän kävi myöhemmin Helsingissä muutaman kerran ortodoksisessa kirk

Linnut: 101 lajia omassa pihassa - On taas kevät!

Nyt se alkoi. Kevät! Tänään on maaliskuun ensimmäinen päivä. Ihanaa! Tänään kaivoin kännykästäni esille myös Muuttolintujen kevät -sovelluksen. Vielä en sillä napannut muuta kuin sinitiaisen, mutta eiköhän tämä lintukevät tästä taas vilkastu. Viime kesän saalis oli 101 eri lintulajia. Ikimaailmassa en olisi niitä itse tunnistanut, en puoliakaan. Yritän pikkuhiljaa niitä opetella, mutta olen surkea muistamaan ääniä. Ulkonäöltä tunnistaminen sujuu paremmin, mutta eihän lintuja yleensä pääse kunnolla näkemään. (Eri asia oli yliopiston lajintuntemustentti, kun tirpat makasivat pulpeteilla koivet oikosenaan. Olivat samana aamuna pakasteesta noukittuja...) Listassa voi toki olla huteja, äppi ei ole erehtymätön. En kuitenkaan ottanut mukaan sellaisia lajeja, jotka eivät olisi mahdollisia (en muista oliko niitä viime vuonna ylipäänsä). Esimerkiksi kaulushaikara tuntuu yllättävältä, mutta toisaalta täällä on kyllä nähty kaulushaikara ja ääni kuului tuossa lammen pohjaruovikossa.

Muistoja Hunsalasta, Karkkilasta ja Länsi-Lopelta

Syksyllä meillä Solstrandissa kävi kiinnostavia vieraita. Äsken siivotessa löysin muistiinpanot tuolta vierailulta. En ollutkaan ehtinyt niitä heti kirjoittaa puhtaaksi, ja sitten asia oli unohtunut. Nyt kirjoitan, mitä Aniitta Haapanen ja Eliisa Lintukorpi jutustelivat käydessään. Molemmat olivat lukeneet kirjani Ida, yhteiskoululainen, ja kirjasta riitti juteltavaa. Vuonna 1947 syntynyt Aniitta oli käynyt itsekin Karkkilan yhteiskoulua ja ollut vielä kahden kirjassa esiintyvän opettajan opetettavana 1950-1960-luvulla (kirjahan sijoittuu vuoteen 1926-1927). Kirja toi tietysti Aniittalle paljon muistoja mieleen. Aniittan isoisällä oli tässä Hunsalassa Suutarintiellä suutarinverstas - siis siinä, mistä Ida kirjassa pyörällään polki ohi. Vieressä oli Aniittan lapsuudessa kauppa, Idan aikaan ei vielä ollut. "Junalla kuljimme mökille. Kyllä junamatka oli juuri sellainen, kuin kirjassa kuvataan", Aniitta sanoi. Junaliikenne lakkautettiin ja raiteet purettiin 1960-luvulla. &q

Suuntana omavaraisuus 1 vuosi 2024

Kasvimaat ovat jään ja lumen alla, mutta katseet suunnataan jo tulevaan kevääseen ja kesään. Omavaraisbloggareidenkin vuosi alkoi taas. Tällä kertaa on tarkoitus lyhyesti esitellä itsensä ja kertoa sitten tulevan kauden tavoitteista ja toiveista. Lisäksi meitä on ohjeistettu kertomaan, miten suunnittelemme kasvimaamme ja millaisia kokemuksia meillä on omassa puutarhassa esimerkiksi vuoroviljelystä, kumppanuuskasveista ja järjestyksestä. Jotain konkreettisia kokemuksiakin kaivataan. Oma tilanteeni on nyt se, että muu kirjoitustyö vie ajan ja ajatukset niin tarkkaan, etten siksikään kovin pitkästi kirjoita. Ajatukset eivät ole nyt ollenkaan tulevissa viljelyissä (vaikka aloituskuvan tekstissä vähän senkaltaista yritin vihjailla). Ehkä aktivoidun blogin suhteen sitten keväämmällä. Jotain pientä esittelyä sentään voin tähän tehdä. Pilkkeitä Pilpalasta -blogia pidän minä, Marika Tudeer. Asun pienellä tilalla Lopen Pilpalassa yhdessä mieheni Lassi Tudeerin kanssa. Olimme molemmat alun per

Männynkäpyhilloa on harva maistanut ja vielä harvempi tehnyt

Mistähän alun perin innostuimme männynkäpyhillosta? Kuusenkerkkiä olemme käyttäneet eri tavoin jo monena vuonna, ja viime vuonna laitoimme pataruokaan männynkäpyjä. Niistä tuli pehmeitä ja hauskan makuisia. Ukrainalaisen käpyhillon mainitsi ainakin Jussi Konttinen Hesarissa. Lähdimme etsimään reseptejä. Löytyneet olivat etupäässä venäjänkielisiä tai oudosti konekäännettyjä, mutta kyllä niillä pärjäsi. Lassi siis otti kipon ja kiipesi mäntyyn. Tai oikeastaan useampaankin, pihamme nuoriin, suhteellisen mataliin mäntyihin. Ensimmäinen haaste käpyhillon teossa on siis käpyjen saanti. Niitä ei saa kerätä toisten metsistä ilman lupaa, ja niihin ylettyminen ylipäänsä on haastavaa. Lisäksi ne on kerättävä tarpeeksi nuorina. Lainaan tässä suhteellisen suoraan venäjästä konekäännettyjä sivuja. Näin niillä kerrotaan: Kaukasiassa ja Krimissä on jo muinoin hoidettu monia sairauksia ainutlaatuisella juomalla tai hillolla, joka on valmistettu männynkävyistä. Nuoret kävyt s

Kurkkujen hapatus

Kunhan ehdin, kirjoitan isommin hapatuksesta ja sen hyödyistä. Nyt teen pikapäivityksen kurkkujen hapatuksesta, sillä kurkkuaika on käsillä ja ehkä monella kohta jo ohi. Tämän päivityksen tiedot kopioin suoraan mieheni Lassin pitämän hapatuskurssin materiaaleista. Lassi on meillä se, joka hapattaa ja tekee yleensä muutenkin kaiken ruokaan liittyvän. Paitsi syömisen, siitä huolehdin etupäässä minä. Perusasiat Kannattaa varata tarpeeksi iso astia niin, että kurkkujen päälle jää vielä reilu liemikerros Tee tarpeeksi iso erä suolalientä. Koko vesimäärää ei tarvitse keittää. Jos teet 5 L lientä, keitä esim. 2 L vettä, johon liuotetaan 5×45 g merisuolaa kiehauttamalla. Annetaan hetken jäähtyä, lisätään loput 3 L vettä ja saadaan noin 4,5 % suolaliuos, joka on sopivan lämpöistä maitohappobakteereille. Alkukäyminen voi olla niin runsasta, että astiaista valuu nestettä alustalle. Kansi ei saa olla alkuvaiheessa liian tiivis. Pienet kasvispalat, siemenet yms. nousevat helposti pinnalle j

Lassin kurkkusalaatti avomaankurkuista

Eilen kävin poimimassa ensimmäisiä puolukoita. Eivät ne ihan kunnolla kypsiä vielä ole, joten keskityin ehkä enemmän mustikanpoimintaan. Sillä välillä Lassi oli säilönyt avomaankurkkuja. Hapankurkkuja hän on tehnyt jo niin monta kymmentä litraa, että ne taitavat riittää. Nyt oli etikkakurkkujen vuoro. Resepti on Lassin oma. Kas tässä: 5 kg avomaankurkkuja 1 kg sipulia 200 g valkosipulin kynsiä 50 g chiliä 12 dl väkiviinaetikkaa 12 dl vettä 5 dl sokeria 6 rlk karkeaa merisuolaa iso nippu tilliä Etikka, vesi, sokeri ja suola kiehautetaan niin, että suola liukenee nesteeseen. Kuutioidut kurkut, silputut sipulit ja valkosipulit, pieniksi leikatut chilit ja silputtu tilli laitetaan isoon kattilaan kuumaan nesteeseen ja seosta keitellään sekoittaen ja nostellen n. 5 min. Purkitetaan desifioituihin, kuumiin lasipurkkeihin, jotka suljetaan tiiviisti. (Keitä kannet.) Nestettä olisi hyvä olla niin paljon ettei pinnalle jää kasviksia "kuiville". Osan sokerista voi korvata hunajalla Lis

Sisällön tarjoaa Blogger