Junat, radat, asemat - olennainen osa myös kirjojani

 Vanha junarata Hyvinkäältä Karkkilaan purettiin jo yli 50 vuotta sitten. Onneksi sitä yhä muistellaan. 

Kapearaiteinen rata oli hyvin tärkeä sekä Högforsille (Karkkilalle) että Hyvinkäälle, mutta ehkä vielä tärkeämpi Hunsalalle ja koko tälle meidän Pilpalan seudulle.  

Juna Hunsalan asemalla, ilmeisesti matkalla Hyvinkäältä Högforsiin. 

Radan nimi oli alun perin Hyvinkään-Pyhäjärven rata. Nykyinen Karkkilahan oli Pyhäjärven kuntaa, sen keskustaajamaa kutsuttiin Högforsiksi tehtaan myötä. Karkkila oli alun perin vain yksi Pyhäjärven kylistä, mutta jostain syystä juuri se tuli myöhemmin kauppalan ja sitten kaupungin nimeksi. 

Radan nimeksi tuli vuonna 1932 (kun Karkkilan kauppala perustettiin) Hyvinkään-Karkkilan rata. 

Radan rakennutti 1900-luvun alussa Kytäjän kartanon tuolloinen omistaja, kamariherra Hjalmar Linder. Högforsin tehtaiden kanssa yhteistyössä sitä laajennettiin sitten Högforsin ruukille asti. Rata oli tietysti tärkeä erityisesti puutavaran kuljetuksessa, ja sitten sillä alettiin kuljettaa valimotuotteita ja raaka-aineita tehtaille. 

Ensimmäinen juna radalla kulki vuonna 1911. Heti alusta asti oli mukana myös henkilöliikenne ja postinkuljetus. Niinpä junarata ei ollut tärkeä vain teollisuudelle ja liike-elämälle vaan myös tavallisten pieneläjien elämälle radanvarren kylissä. 

Tämä saattaa olla vanhin kuva, mitä Linderin junarataan liittyen on saatavilla.
Kyseessä on kuvatietojen mukaan HKR3-veturin luovutustilaisuus vuonna 1912. 

Hunsalan asemanseudusta tuli merkittävä keskus eteläiselle ja läntisellekin Lopelle. Kulkumahdollisuudet paranivat aivan olennaisesti, kun ennen oli päästy vain jalkaisin tai hevosella. Hunsalasta matka Högforsiin (Karkkilaan) vei vain puolisen tuntia, Hyvinkäälle kaksi tuntia. Nykyisin se tuntuu pitkältä ajalta, mutta tuolloin se oli suurta edistystä. Monenlaisia tavaroita voitiin tilata junakuljetuksella ja postikin kulki entistä nopeammin, sanomalehtiä saattoi tiettävästi ostaa asemaltakin. 

Hunsalan asemanseudulle rakennettiin työväentalo. Se valmistui 1912, ja silloin se oli radan varressa keskeisellä paikalla. Työväentalo on saatu säilymään (se on ainut toimiva työväentalo Lopella!), mutta nyt se sijaitsee melkoisen syrjäisellä paikalla, kun ei asemaa ja kauppoja enää ole. 

Hunsalan työväentalo alkuperäisessä asussaan. Nyt se näyttää vähän erilaiselta, mutta sama talo se on.

Minulle junarata on aina ollut tärkeä. Kunnanvaltuutettuna ollessani (2008-2012) tein aloitteen junaradan historian säilyttämisestä perustamalla sen päälle kevyen liikenteen reitti. Kun sain Hyvinkään ja Karkkilan valtuutetut tekemään samanlaisen aloitteen, idea toteutui. Hyvinkään kaupunki toimi hankevastaavana. Olin ylpeä! Reitin nimi on Pikkupässin pyöräilyreitti. Se ei tietenkään ole umpikierros, junahan kulki radalla edestakaisin. Kaikilta osin pyöräilyreitti ei myöskään noudata alkuperäistä ratalinjaa, mutta pääosin kuitenkin. Sitä käyttävät muun muassa ratsastajat, jotkut ovat patikoineet sen päästä päähän, mutta eniten tietysti on pyöräilijöitä. 

Kytäjän kohdalla junarata kulki hyvin lähellä Kytäjärven rantaa. 

Keväisin se kulki käytännössä vedessä, kun pellot tulvivat. 

Koska junarata oli tälle seudulle niin tärkeä, se on tietysti mukana myös historiallisissa kirjoissani. 

Ensimmäisessä romaanissani Lähteen rannalla elämä  eletään vuotta 1923 Pilpalan kylällä. Kymmenvuotias päähenkilö haaveilee junalla matkustamisesta. Siihen ei kuitenkaan ole varaa. 

Hän käy asemalla ja miettii, voisiko lähteä myymään marjoja Högforsin torille. Myöhemmin se mahdollistuukin. Hän pääsee myös käymään Hyvinkäällä. Junamatka on suuri elämys. 

Jatko-osassa Ida, yhteiskoululainen / Pilven varjot vaeltavat junasta on tullut jo tuttu. 

Rahaa päivittäisiin matkoihin Hunsalasta Karkkilan yhteiskouluun ei ole, mutta silloin tällöin matka taittuu junallakin. Isäpuoli Juho Salin käy torilla myymässä valmistamiaan puuesineitä. 

Tori on monin tavoin keskeinen myös hevosia rakastavan Idan kannalta 

sekä lopun kohtauksessa, jossa kansalaissodan muistot hyökyvät päälle.  

Idan joulut -kirjaan sisältyy neljä pienoisromaania, joista kahdessa junalla on mainintaa isompi merkitys. Osiossa Joulu Pilpalassa 1924 tyttö lähtee Juho-setää vastaan asemalle ja kohtaa siellä Högforsista saapuneen pariskunnan. Joulusta tulee yllättäen yhteinen. 

Joulu kotirintamalla 1943 -osassa Ida asuu jo Helsingissä, mutta saapuu Hyvinkään kautta pikkujunalla Hunsalaan. Junassa on riehakas joulunalustunnelma, kun sotilaat ovat päässeet lomille. Ida kohtaa myös kotiinsa Karkkilaan matkalla olevan nuorenmiehen, jonka sodat ovat vammautumisen myötä sodittu. Hunsalan asemalta Ida jatkaa potkukelkalla Pilpalaan. 

Tänä kesänä ilmestyy sarjaan uusi osa, Männyissä tuoksuu uusi alku. Siinä eletään jo jälleenrakennuksen aikaa, vuotta 1943. Ida asuu perheineen Hyvinkäällä, josta matkustetaan pikkujunalla paitsi synnyinkotiin Pilpalaan myös Kytäjälle, jossa juhlitaan Väinö Vähäkallion 60-vuotisjuhlia. Käänteentekevän juhlaillan jälkeen juna vie taas kohti Hunsalaa. 

Tässä viimeisessä Idan elämä on kuitenkin laajentunut niin, että hän matkustaa myös pääradalla. Autojakin 1940-luvulla on, jopa Idan perheellä. Silti hän lähtee Hyvinkäältä junalla tärkeälle matkalle Helsinkiin, ja jo aiemmin hän on aviomiehensä kanssa hakenut koiranpennun Sotakoiralaitokselta Hämeenlinnasta junalla. 

Jos joku ei kirjoihin ole vielä tutustunut, ne voi lainata kirjastosta, viimeistä ei toki ihan vielä. 

Äänikirjoina ne ovat kuunneltavissa Erja Manton lukemina. Kustantaja on Lind&Co. 

Nyt on muuten Bookbeatilla ilmaistarjous, tai eiköhän niitä ole oikeastaan koko ajan niille, 

jotka eivät ole äänikirjoja ennen kuunnelleet. 

Tämä tarjous on poikkeuksellisesti myös aiemmin asiakkaina olleille. 

Nämä kaksi viimeistä kuvaa, värikuvat, on otettu viime kesän retkellä. 

Hunsalan työväenyhdistys Kajastus, joka ylläpitää Hunsalan työväentaloa ja jossa toimin aktiivisesti, järjesti viime kesänä retken Jokioisten museorautatielle. Sinnehän pääsee toki joka kesä, mutta nyt poikkeuksellista oli, että kalustona oli nimenomaan tuo vanha Hyvinkään-Karkkilan radan kalusto.

 Retki oli huikean mielenkiintoinen! 

Olipa hauskaa tehdä yhteenveto junan merkityksellisyydestä omissa kirjoissani. Onko yllättävää, että juna on niin monessa kohtaa niissä läsnä? Ei kai. Junat olivat tärkeitä. Itselleni ne ovat tärkeitä nykyisinkin. Kuljen mielelläni Hyvinkäältä junalla, suuntautuipa matka sitten etelään tai pohjoiseen. Kun vielä kävin Karkkilassa töissä, harmittelin, ettei juna enää kulkenut. Ihan varma en ole, olisinko sitä oikeasti kuitenkaan käyttänyt. Matka olisi vienyt vähintään tunnin suuntaansa (kävelymatkoineen) ja junia kulki vain kahdesti päivässä. Aikataulutkaan tuskin olisivat osuneet yksiin työaikojen kanssa. Mutta ajatus junalla matkustamisesta on hauska!