Kannatti lähteä Forssaan!

Sain Lassin lähtemään kanssani Forssaan eilen. 

Ensisijainen syy sinne lähtöön oli kirjaston Brander-salissa esitettävä elokuva "Iita, tehtaantyttö". Loppujen lopuksi päivään mahtui paljon muutakin mielenkiintoista ja hauskaa.

Olimme ajoissa perillä ja ehdotin, että oltaisiin ajettu pieni kierros Ronttismäessä. Se on yksi vanhoista tehtaantyöläisten asuinalueista. En ollut siellä koskaan käynyt, vaikka olin jopa kirjoittanut siitä, pelkkien kirja- ja karttatietojen perusteella. Lassi ei innostunut Ronttismäen etsimisestä, joten ajoimme suoraan tehdas- eli kehräämöalueelle. Se on kulttuuri- ja koulutuskeskittymä, joka on perustettu entisen Forssan puuvillatehtaan alueelle. Nykyään siellä toimii Forssan museo, luontomuseo, kirjasto, musiikkiopisto ja paljon muuta. Museolla kävimme syksyllä, nyt näimme siis enemmän. 

Iita tehtaantyttö on kuvattu vuonna 1977 juuri tällä alueella. Näyttelijätkin ovat paikallisia. Elokuva on YLE:n tuotantoa, sen käsikirjoitti Liisa Vuoristo ja ohjasi Maija-Liisa Sutinen. Päähenkilö on 12-vuotias mökintyttö Iita, joka pääsee puuvillatehtaalle töihin 1800-luvun lopulla. 

Ajattelin, että elokuva olisi mielenkiintoista ajankuvaa, ja niin se olikin, mutta oli se muutakin. Näyttelijät olivat ihastuttavia ja miljööt hyvin kuvattuja. Elokuvan teko on ollut todellinen kulttuuriteko, siksikin, että yhtä autenttista elokuvaa ei enää nykyaikana onnistuttaisi kuvaamaan. Esineistö, puvustus ja miljööt olivat hyvin aitoja ja uskottavia. Tällä kertaa hitaus ei häirinnyt tippaakaan, katsoin jokaisen sekunnin kiinnostuneena ja tarkkana. Tarinassa ei sinänsä ollut mitään yllättävää, se oli koskettava ja uskottava kuvaus siitä, millaista elämä tuolloin oli, ja hyvä niin. 

Eliisa Lintukorpi oli samassa näytöksessä. Ihme kyllä hänkään ei ollut elokuvaa aiemmin nähnyt, vaikka tuntee Forssan melko läpikotaisin. Hän kutsui meidät kotiinsa syömään tekemäänsä kakkua. Tietysti lähdimme! Ja kuinka ollakaan: Eliisan koti sijaitsee Ronttismäessä. Pääsin siis näkemään senkin!

Sitä ennen Eliisa tarjosi vielä meille kierroksen tehdasalueella. Saimme näkemästämme nyt paljon enemmän irti, kun Eliisa osasi kertoa monenlaista. Kävimme kirpparillakin ja ostin muistoksi pienen maljakon.  

Eliisalla on viehättävä koti pienessä puutalossa lähellä kaunista Forssan lukiota ja kirkkoa. 

Eliisa tarjosi meille maukasta kasviskeittoa, nautin ja otin lisää. Sen kanssa söimme pannukakkua ja itse tehtyä hilloa. Jälkiruokana oli sitten tuo mainio vegaaninen raakakakku. 

Oli mukava kuunnella Eliisan kertomuksia suvustaan ja vanhasta Lopesta, Tammelasta ja Forssasta. 

Sitten lähdimme  Vesihelmeen kuntosalille ja uimaan. 

Hienot kuntosalit siellä! Ja monipuoliset altaat, joissa oli tarjolla virtuaaliohjattua vesijumppaakin.

Voi, miksi Forssa ei voi olla lähempänä! Kävisimme siellä usein. 

Pukuhuoneessa törmäsin yllätyksekseni entiseen työkaveriini Pikiin, joka on siirtynyt Forssaan töihin. Sain kuulla, että "Iita tehtaantyttö" -elokuva esitetään kaikille koululaisille Forssassa. 

Mahtavaa, niin pitääkin!

Oli tarkoitus käydä Forssassa myös syömässä, mutta koska olimme saaneet Eliisan ihania herkkuja, ei maha halunnut ravintolaan. Ostimme siis kaupasta vähän iltanaposteltavaa ja ajoimme kotiin. 

Lisää tällaisia päiviä!