Monen muun tavoin olen teettänyt DNA-testin ja löytänyt serkkuni.
Oikeastaan kaksikin, mutta toisen kanssa olen nyt tavannut - viimeksi tänään!
Kuvassa on yhteinen isoäitimme, Marfa Korelin.
En tiedä hänestä paljoakaan.
Kuvassa hän on viisissäkymmenissä.
Hän eli kuvanoton jälkeen vielä kolmisenkymmentä vuotta.
Yritin kysellä serkultani Leonid Korelinilta ja hänen vaimoltaan kaikkea mahdollista, mutta valitettavasti hekään eivät paljon tiedä. Niin monelle meistä käy samoin: heräämme kiinnostumaan sukumme asioista vasta sitten, kun on liian myöhäistä, sitten kun ei ole ketään enää kertomassa.
Toki he tunsivat isoäitini ja osasivat kertoa, että hän oli iloluontoinen ihminen. Sen näemme kuvastakin. Kirjoitin ylös kaiken, mitä he kertoivat, mutta paljon tietoa ei kertynyt.
Suvun tietojen selvittämistä ei tietenkään yhtään helpota se, että kyseessä ovat karjalaiset evakot. Paljon papereita on tuhoutunut.
Muuten päivä oli oikein mukava ja antoisa. Heidän kotinsa on kaunis ja ihastuttavalla paikalla. Lemmikit, 12-vuotias koira ja 19-vuotias kissa ovat suloisia.
Sisareni oli mukana, mutta hän ei suostu kuviin. Onneksi Leksa suostui.
Keskimmäinen on tietysti "toi" eli Lassi.
(Opin lauantaina Seela Sellalta, että aviomies on tampereeksi "toi". )
Tämän päivityksen otsikko on tietysti klikkiotsikko.
En paljasta salaisuuksia, koska en voi.
En paljasta salaisuuksia, koska en voi.
En tiedä niitä itsekään.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!