Montakohan kertaa olemme jo järjestäneet ravintolapäiviä Solstrandin puutarhassa? En ole laskenut, mutta monta niitä on.
Ravintolapäivien järjestäminen yleistyi joskus kymmenisen vuotta sitten. Erilaisin konseptein järjestetyt avoimet ruokapäivät olivat suosittuja. Nykyisin suosio tuntuu hiipuneen. En tiedä varmaa syytä, mutta ymmärrän sen hyvin. Työmäärä tuollaisessa on niin valtava, ettei sitä oikein voi käsittää ennen kuin sen on itse tehnyt. Pelkkä ruokien valmistaminen ei todellakaan riitä, vaikka jo siinä on urakkaa kerrakseen, jos sitä ruokaa pitää olla varattuna sadalle tai parillesadalle. Ruokahan ei saa loppua kesken, mutta niinpä sitä sitten yleensä aina jää yli.
Aluksi järjestäminen on vain innostavaa ja jännää. Vuosien myötä meille on kehittynyt rutiini, joka helpottaa, mutta toisaalta tekemisestä on tullut myös niin tuttua, että uutuudenviehätys on poissa.
Olemme osallistuneet moniin erilaisiin yhteistempauksiin: on ollut Avoimet maatilat -päiviä, Lähiruokapäiviä, Tule meille! -päiviä ja Suolaista ja makeaa -päiviä. Lisäksi on ollut ihan omia tapahtumia.
Kahdestaan tällaisten päivien järjestäminen ei onnistuisi. Onneksi meillä on ollut apujoukkoja. Suuri kiitos naapurin Tuulalle monista parkkiohjausrupeamista ja erityisesti Heidille ja Kaarinalle, jotka tulevat Helsingistä auttamaan seka etukäteis- että jälkikäteishommissa ja itse ravintolapäivissä.
Tarjolla oli riistakeittoa, kantarellikeittoa ja kookos-kasviskeittoa sekä mustikka-omenapiirakkaa, mustaherukka-omenapiirakkaa ja kantarellipiirakkaa, tietysti myös gluteenittomina.
Musiikki on meillä useimmiten kuulunut olennaisesti näihin tapahtumiin. Lassi-raukka valmistaa ensin aamulla ruoat, roudaa sitten soittokamat ja soittaa. Nytkin bändi soitti peräti pari tuntia.
Soittamassa ja laulamassa oli Olli Karikorpi, kitaraa soitti huipputaitava Juha Kohonen, rumpuja ammattilaismuusikko Antti Polameri ja bassoa Lassi Tudeer.
En yleensä paljon ehdi päivän aikana kuvailemaan. Tämän kuvan otti Laila Salonius, kiitos siitä!
Tällä kertaa mukana oli tavallista enemmän vanhoja tuttuja niin Pilpalasta, muualta Lopelta kuin Karkkilastakin. Lähiruokapäivän organisaatiosta ei tuntunut olleen tällä kertaa juuri apua: vieraat kävijät olivat tulleet paikalle lähinnä sattumalta nähtyään kylttejämme. Kauempaa tulleita kävijöitä ei paljon ollut tällä kertaa.
En oikeastaan tiedä, oliko se hyvä vai huono asia. Sikäli ehkä hyvä, että olimme jo etukäteen harkinneet, että tämä olisi viimeinen tilapäivä tällä konseptilla. Jatkossakin järjestämme varmaankin monenlaista, mutta tämänkaltaisina nämä ovat liian työläitä.
Onneksi se on nyt ohi! Tänään päästään sienimetsään ja huomenna aloitan kirjan kirjoittamisen. Sitä en ole ehtinyt tehdä pitkään aikaan. Ylihuomenna minulla on kirjailijavierailu Hausjärvellä - mainitsen ihan mainosmielessä. Jos olet lähistöllä, tule tiistaina kirjastolle iltakuudeksi. Siellä nähdään!
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!