Taidemuseon avajaisissa: rumpuja ja tanssia, villaa ja taidetta

Kävimme Hyvinkään taidekeskus Taikan kahden uuden näyttelyn avajaisissa. 

Itse asiassa avajaisista on jo aikaa, mutta en ole ehtinyt laittaa kuvia tänne. 

Nyt viimein tällainen pikapostaus. 

Avajaisissa oli musiikki-tanssi-esitys. Ystävämme, säveltäjä-muusikko Antti Polameri soitti rumpuja ja - ja ja ja... voi hyvänen aika, minähän olen unohtanut tuon tanssijan nimen! No, joku varmaan kertoo sen minulle pian ja voin lisätä sen tänne. Mutta siis Antti soitti rumpuja ja taitava tanssija tanssi.  

Antti asuu Hämeenlinnassa. Tutustuimme silloin, kun Antti ja vaimonsa, kuvataiteilija Tuire Toivola vielä asuivat Lopella. Nykyään näemme vähän harvemmin, mutta Lassilla ja Antilla on yhteisiä soittoprojekteja silloin tällöin, ja tapaamme te toki muutenkin 

Turvaudun suoraan Hyvinkään taidemuseon nettisivuihin, kun en nyt ehdi paneutua tähän kirjoittamiseen suuremmalti: 

Näyttelyssä ovat mukana taiteilijat Anja Korkiakangas, Aino Rytkönen, Niko E. Saari, Rosalia Silfer ja Musta Sappi -nimellä taidetta tekevä Jukka Saranpää. Näyttelyn kautta museovieraat saavat nähtävilleen monipuolisen kattauksen uutta hyvinkääläistaidetta. Näyttelyn on kuratoinut Hyvinkäällä pitkään asunut ja työskennellyt kuvanveistäjä Maija Helasvuo.

Korkiakangas, Rytkönen, Saari, Silfer ja Saranpää työskentelevät eri tekniikoiden ja materiaalien kanssa. Nuorten taiteilijoiden näyttelyssä museokeskus Taikan suuressa näyttelysalissa tullaan näkemään monipuolisesti niin maalauksia, veistoksia ja grafiikkaa, kuin tekstiilitaidetta ja performanssejakin.

Museokeskus Taikan näyttely pyrkii myös nostamaan esille taiteen tukemisen tärkeyttä. Hyvinkäällä on pitkät perinteet taidekaupunkina, jonka aina uudet taiteilijasukupolvet ovat löytäneet. Perinteiden jatkuvuudesta tulee kuitenkin pitää huoli, jotta seuraavakin sukupolvi löytää tiensä kaupunkiin.

Työt olivat monimuotoisia ja hauskojakin. 

Tässä näyttelyn toteuttajat ja viisi taiteilijaa, joiden työt ovat näytteillä. 

Etualalla yhden töitä. 

Kannattaa käydä katsomassa!

Kuvataidenäyttelyn lisäksi esillä on pieni kokoelmanäyttely sekä näyttely Villan ja muodin lumoissa - Tarinoita ja tuotteita Hyvinkään villatehtaalta. Alla nettisivujen kuvaus siitä.

Kuvassa on uusi Hyvinkää-neule. Minusta se on hieno! 

Itse asiassa pidän siitä enemmän kuin Loppi-villapaidasta. 

Tämä on jotenkin aidommin suomalainen, ei niin islantilaistyyppinen. 

Mutta en ole asiantuntija. Itse en osaa edes neuloa villapaitaa. 

Tässä näyttelykuvaus: 

Muistatko Lapponica-matkahuovat, Rondo-langat, Colorel-kankaat ja Manestra-kokolattiamatot?

Hyvinkään villatehtaan juuret ulottuvat vuoteen 1892, jolloin Ossian Donner perusti pieneen asemanvarsikylään ensimmäisen villakutomon. Alun vaikeuksien jälkeen tehtaasta kasvoi Hyvinkään suurin työnantaja ja ajan saatossa Pohjoismaiden suurin villatehdas. Kuluttajalle villatehtaan tarina näkyy ennen kaikkea tuotteiden ja niissä ajan myötä muuttuvien tunnusten kautta.  

Villan ja muodin lumoissa -näyttely kertoo Hyvinkään villatehtaan toisen maailmansodan jälkeisistä vuosista, ja siitä kuinka suomalaiset villatuotteet valloittivat kuluttajien sydämiä maailmalla muotitalojen mallistoissa siinä missä kaupungistuvan kotimaan kodeissakin. Samalla se on tarina murroksesta, jossa kotimainen villateollisuus siirtyi suurtyönantajasta asteittain ulkomaiseen tuotantoon. 

Villan ja muodin lumoissa -näyttely kuljettaa katsojaa halki sodanjälkeisten vuosikymmenten ja tuo villan pitkät perinteet nykypäivään asti. Esillä on niin värikkäitä kankaita, kujeilevia kuoseja, lämpiä matkahuopia kuin käsin tehtyjä ja muodikkaita kirjoneuleita. 

Lopuksi vielä muutama kuva avajaisista. 

Ai miksi olen niin kiireinen? En tosiaan ole päivittänyt blogianikaan viime aikoina juuri lainkaan. 

Aikani kuluu tulevien kirjojen kirjoittamisessa - tai etupäässä taustatiedon hankinnassa ja tekstin hionnassa. Kirjoittaminen sinänsähän on nopeaa. Väliaikoina käyn kuntosalilla, uimassa ja koiralenkeillä. Siihen aikani hupenee. Ja voimat.