Lokakuun omavaraisblogien aiheista poimin itselleni vuotuiset juhlat.
Minusta on tärkeää, että ihmisillä on perinteitä ja toistuvia tapahtumia, joita odottaa.
Lapsuudesta muistan erityisesti pääsiäiset, ne olivat tärkeitä.
Syy siihen on varmasti äitini ortodoksinen varhaislapsuus Karjalan Muolaassa.
Hän arvosti pääsiäistä, valmisti pashaa ja vei minut Talvipuutarhaan.
Tietysti kaikille lapsille tärkeä on joulu.
Ehkä se ei kuitenkaan meillä ollut ihan niin iso juttu kuin joissain muissa perheissä.
Jouluun latautuu usein paljon odotuksia, ja aina ne eivät toteudu.
Monella on joulusta myös ankeita, surullisia tai pelottaviakin muistoja.
Ei mietitä niitä nyt.
Ruoka on yleensä juhlissa keskeinen asia. Niin meilläkin.
Eritoten ruoan myötä juhlat kytkeytyvät myös omavaraisuusteemaan.
Niin, ja miksei juomakin.
Tämä kuva on uudenvuodenaatolta.
Maistelussa itse tehtyjä liköörejä.
Toki ne on tehty Alkosta ostettuun viinapohjaan.
Itse meillä on tehty alkoholijuomista vain siideriä ja viiniä,
ne tietysti myös itse kasvatetuista raaka-aineista.
Oluen panoon emme ole perehtyneet.
Jatketaan juomilla ja hypätään suoraan juhannukseen.
Hmm... mikä juoma? Ensin tuli mieleen seljankukka, mutta voisi kyse olla kuusenkerkästäkin.
Entä lakkalikööri?
Juhannus on ihana!
Sen viettoon valmistaudumme pitkään. On siivottava huolellisesti kaikki paikat, järjestettävä piha kuntoon, kerättävä paljon kukkia ja koivunoksia sekä sisälle että saunalle. Ja sitten ruoat! Meillä on vakioateriat juhannukselle ihan siinä kuin joulullekin, se on tärkeää.
Kesä meneekin sitten ilman varsinaisia vuotuisjuhlia.
Huolehditaan kesän töistä, kasvimaasta, pelloista, kasvihuoneesta, kunnes koittaa sadonkorjuun aika.
Sadonkorjuuta seuraa tärkeä juhla: sadonkorjuujuhla.
Sadonkorjuujuhlan aika olisi jossain vaiheessa lokakuuta, kun kaikki sato on korjattu.
Me emme ole jaksaneet odottaa siihen asti, vaan meidän vuotuinen sadonkorjuujuhlamme on yleensä jo syyskuun alussa. Syinä ovat sää, valoisuus ja minun syntymäpäiväni, joka on 9.9.
Jos juhlan jättäisi myöhempään, olisi alatalossa jo viileää ja ulkona pimeää jo juhlia aloitellessa. Pimeä tulee nytkin, mutta se kuuluu asiaan. On kuitenkin kiva aloitella valoisassa.
Erikseen olemme joskus viettäneet kekriä. Silloin pojat olivat pieniä ja Lassi oli Kekri-ukki. Pojista oli hauskaa "pelätä" Kekri-ukkia. (Kekripukki on tietysti se, josta useammin puhutaan.)
Uusi, hauska vuotuisperinne, jonka olen ominut, on Vuoden harmain päivä. Se on marraskuun alussa.
En ole koskaan viettänyt Halloweenia tai Venetsialaisia, enkä toden totta aio ikinä viettääkään.
Ne ovat minusta ikäviä, ei-suomalaisia, turhia juhlia.
Sen sijaan Vuoden harmain päivä sopii Suomeen vallan mainiosti!
(Itse asiassa en ole viettänyt äitienpäivääkään. Äitini mielestä se oli kauppamiesten keksintöä ja turhanpäiväinen. En ole ihan varma, mitä mieltä itse olisin, mutta ymmärsin hänen pointtinsa enkä koskaan tyrkyttänyt hänelle mitään äitienpäiväjuttuja.)
Itsenäisyyspäivänä katamme sinivalkoiset astiat ja valkoiset kynttilät.
Viime vuonna vietimme itsenäisyyspäivää Hyvinkäällä.
Kiersimme katuja ja yritimme nähdä ikkunalaudoilla kaksi kynttilää.
Eipä niitä näkynyt. Pihoissa oli kuitenkin "kausivalot".
Mihinhän ikkunakynttiläperinne on kadonnut?
Sitten tulee joulu.
Joulut Solstrandissa ovat tunnelmallisia ja rauhallisia.
On toki onneksi ollut niitäkin jouluja, jolloin suku kokoontuu yhteiseen joulunviettoon Solstrandiin. On hienoa, että olen saanut kokea sellaisetkin joulut, kiitos Lassin ja hänen ihastuttavan perheensä.
Joululahjoina suosimme itse tehtyjä lahjakortteja. Kerran sain Lassilta luvan hankkia koiran, viime jouluna lupauksen lähteä minun kanssani minne vain tahdon. Se oli Lassilta paljon luvattu, hänhän ei mieluiten matkustaisi mihinkään. Minäkään en harrasta ulkomaanmatkoja enkä varsinkaan lentämistä, mutta silloin tällöin on kuitenkin kiva käydä jossakin. Lunastin joululahjani Turun ja Naantalin reissulla.
Toki me muunkinlaisia lahjoja annamme. On kirjoja, villasukkia, keittiötarvikkeita (Lassille siis).
Uudenvuodenaattoa on mukava juhlia ystävien kesken.
Pohdimme kulunutta vuotta, vertailemme sitä vuodentakaisiin suunnitelmiimme ja teemme uusia lupauksia ja suunnitelmia. Ruoat ovat yhä pitkälti omaa tuotantoa, toki tässä vaiheessa vuotta joutuu paljon jo ostamaankin.
Uudenvuodenaaton ikävä puoli ovat räjähteet, joilta ei välty edes täällä maalla.
Selvää on, että itse emme niitä harrasta. Eläinparat!
Sitten koittaa uusi vuosi.
Ensimmäinen juhlapäivä kaiketi olisi ystävänpäivä, all hjärtans dag, Valentine's Day.
Sekin on ulkomailta tuotu idea, mutta mukavasti muuttunut matkalla rakastavaisten päivästä ystäviä korostavaksi ja muistavaksi päiväksi. Hyvä niin. Toivottavasti kaikilla olisi ainakin ystäviä, jos ei rakastettua.
Sitten se ihana pääsiäinen!
Jälleen syy siivota kunnolla ja kaivaa koristeita kaappien kätköistä.
Koristeiden pitää tietysti olla vanhoja, aina samoja.
Vappu sitten!
Vappuun liittyy meillä ihan omat perinteet.
Vapunpäivänä lähdemme vuoden ensimmäiselle käynnille Yli-Myllylle.
Sehän on Luonnonperintösäätiön suojelumetsä tässä lähellä.
Pakkaamme eväskorin mukaan: pitsaa, hedelmiä, pieni kuohuviini.
Katamme "pöydän" vanhan torpan (se on oikeasti ollut torppa) portaille.
Niin kului vuosi.
Tämä kuva jäi yli. Oikeastaan tämä kuvaa entistä elämäämme, jolloin myös Avoimet maatilat, Lähiruokapäivä ja muutama muu tilapäivä rytmittivät vuottamme. Enää emme niitä järjestä.
Joulu pysyy!
Ennen siirryimme syksyllä käyttämään sisäsaunaa,
mutta viime vuonna käytimme rantasaunaa jouluna ja uudenvuodenaattonakin.
Odotanko nyt joulua?
Tavallaan. Odotan, että joulukirjani ilmestyvät.
30.11. tulee Joulu Koirajoella 1917 (siinä ollaan aiemmin mainitsemallani Yli-Myllyllä)
Joulukuun ensimmäisenä sunnuntaina tulee Joulu Pilpalassa 1924.
Kolmantena adventtina ilmestyy Joulu Helsingissä 1935
ja lopulta ihan joulun alla tulee Joulu kotirintamalla 1943.
Niitä odotan jännittyneenä.
Mutta hei! Nehän ovat kaikki jo ilmestyneet!
Nuo ovat äänikirjoja, joita voi kuunnella Erja Manton lukemina äänikirjapalveluissa.
Mutta painettu versio tuli jo kesällä.
Sen voi tilata vaikka joululahjaksi tästä:
Tulipahan mainostettua. En ole pahemmin harrastanut mainostamista blogissani, enhän? Mutta oikeasti toivon, että kirjojani luettaisiin ja kuunneltaisiin, tapahtui se sitten äänikirjana, kirjastosta lainaten tai omaksi tilaten. Voi niitä ostaa suoraan minultakin. Omavaraisuuteen kirjat liittyvät olennaisesti.
Nyt voit käydä lukemassa muiden omavaraisbloggaajien päivityksiä. Saapa nähdä, mistä he ovat kirjoittaneet, kun aiheita oli tarjolla useita. Meitähän paimentaa Satu Tsajut-blogista.
Voi hyvin ja kommentoi ihmeessä jotain tämän blogin kommenttiosioon. Voit hyvin kommentoida anonyyminäkin tai voit liittää nimesi vain viestin perään, ellet tahdo kirjautua. Kaikki käy! On niin mukava saada viestejä, ja onneksi niitä on tullutkin.
Lokakuun linkit:
Kasvuvyöhyke 2
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2025/10/hyva-sato-joka-vuosi-omavaraisuus.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2025/10/katovuosi-vai-ei.html
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2025/10/suuntana-omavaraisuus-lokakuu-2025.html
Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2025-osa-10/
Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=19555
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/satojuhlat-vuodelta-2025-sek%C3%A4-syntym%C3%A4p%C3%A4iv%C3%A4aatokset
Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2025/10/05/loka-25-sato-kiloina-ja-metreina/
Niin kauniisti värit, sanat, maut ja tunnelma kuvina ja kerrontana koostettuna vuodenkiertoon.
VastaaPoista