Suuntana omavaraisuus 2026 Tammikuu: Vuoden alkaessa

Hyvää uutta vuotta 2026 kaikille!

Omavaraisbloggaajat jatkavat kirjoitteluaan tänäkin vuonna. 

Satu Tsajut-blogista paimentaa meitä yhä ja ilmoittelee meille aiheita, joista meidän toivotaan kirjoittavan. Varsin vapaata on toimintamme kuitenkin; kukin kirjoittaa mitä kulloinkin tahtoo. Toivomus onkin, että kirjoitamme myös kuulumisiamme, aikaansaannoksiamme ja suunnitelmiamme. 

Tämän päivitykseni kuvat ovat viime vuodelta - mutta eivät suinkaan vanhoja vaan toissapäiväisiä. Kirjoitan siis tätä perjantaina 2. tammikuuta. Toissapäivänä, uudenvuodenaattona, oli kaunis, aurinkoinen talvipäivä. Lunta oli niukasti, mutta oli kuitenkin. Pakkasta oli niin paljon, että koira ei tahtonut pitkälle lenkille, mutta jää kimalteli kasvien pinnassa. Vedessä oli jääruusuja, joista en kuitenkaan onnistunut saamaan tarpeeksi kauniita kuvia. 

Vedet eivät ole vielä jäässä. Tässä kosken kohdalla ne eivät välttämättä jäädy koko talvena. 

Jouluaattona kävimme rantasaunassa, mutta uimaan meistä kumpikaan ei uskaltautunut.

Kari Ketosen kannustuksesta kävin kuitenkin kastamassa kantapääni kylmässä koskessa. 

Tuo oli k-lause, mutta totta kuitenkin. Olen kuunnellut Kari Ketosen kirjaa (jätin kyllä kesken, mutta kyllä se kannattaa kuunnella, jos kehoterapia kiinnostaa) ja hän kannusti kylmäuintiin. Ei kuitenkaan niin, että hyppää vain kerralla uppeluksiin, vaan totuttautumalla pikkuhiljaa. Sitä nyt siis tein, vaikka en kyllä aio ryhtyä kylmävesiuimariksi. Tyhmää sinänsä, kun mahdollisuus olisi omassa pihassa. 

Satu kannusti meitä kertomaan itsestämme ja elämästämme jotakin näin vuoden aluksi. 

Minusta, Lassista ja kodistamme Solstrandista löytyy paljon tietoa kotisivuiltamme, jonne pääsee suoraan tuosta blogin etusivulta. Tai vaikka tästä: osoite on 

www.tudeer.fi  

Viljelyhommat meillä vähenivät jo viime vuonna, mutta edelleen toki jotain kasvattelemme sekä avomaalla että kasvihuoneessa. Lisäksi keräämme paljon luonnontuotteita: villivihanneksia, marjoja, sieniä. Aiemmin teimme erilaisia säilykkeitä ja myimme niitä ja kuivatuotteita sekä myös tuoreita vihanneksia. Myynti oli kuitenkin niin hankalaa, ostajia vähän, että emme enää jaksa. Emme myöskään enää järjestäneet tilapäiviä, joita aiemmin pidimme useita vuosittain. Oli Lähiruokapäivää, Avoimet maatilat -päivää, Loppilaisia makuja -päivää ynnä muuta. Ne olivat kivoja mutta työläitä. 

Nyt kutsumme ihmisiä tai järjestämme tilausruokailuja, jos joku sellaisille tahtoo tulla. 

Tilapäivien hankaluus on siinä, ettei voi tietää, paljonko väkeä tulee. 

Pitää varautua tungokseen, mutta harvoin sitä kuitenkaan tulee. Emme siis enää jaksa.   

Mihin sitten käytämme aikamme viljely- ja keruukauden ulkopuolella? 

Lassi soittelee, minä kirjoitan. Sitä etupäässä. Käymme jonkin verran konserteissa ja tapahtumissa. 

Itse järjestämämme tapahtumat sijoittuvat kesään: toimin Lopen Syrjä-seurassa ja Hunsalan ty Kajastuksessa, ja sekä Syrjän talo että Hunsalan työväentalo ovat käytössä vain kesäisin. 

Molemmissa on vuosittain useita erilaisia kulttuuritapahtumia. 

Talvi on siis rauhallista aikaa. Hyvä niin! 

Talomme on vanha, joten siinä on aina jotain huollettavaa, ja normaali ylläpitokin vie aikaa. Siitä tosin huolehtii lähinnä Lassi. Nyt viime aikoina hän on maalaillut lattioita ja kunnostanut yhden oven. 

Lassihan meillä huolehtii myös ruoanlaitosta. 

Tässä kuvassa on uudenvuodenateriamme. 

Tarjolla oli pitsaa, savukalaa, salaattia ja päärynää. 

Aiempaa pienempi osa ruoista oli omaa tuotantoa. 

Tämä savustuspönttö on Lassin itse rakentama. 

Lassi savusti sekä jouluksi että vuodenvaihteeksi.

Aiemmin olemme savustaneet - heh, siis Lassi on savustanut - myös riistaa ja ainakin chiliä, mutta nyt siis vain kalaa. 

Meillä ei juuri syödä lihaa. Joskus kesällä tulee syötyä nuotiomakkaraa, ja peuraa ja hirveä meillä yleensä on pakastimessa, Lassihan on metsästysseuran jäsen. Mutta etupäässä syömme kasviksia. 

Mitä omaa tuotantoa meillä enää tähän aikaan on jäljellä? Mietinpä.

On hilloja: mustikka-, puolukka-, mustaherukka-, raparperi- ja kuusenkerkkähilloa ainakin.

Pakastimessa on myös lakkaa, karpaloa, mustikkaa, ehkä ahomansikkaa. 

Pihlajanmarjoja on etikkasäilöttynä, ne ovatkin hyviä ja monikäyttöisiä.

Kuusen- ja männynkerkkäsiirappiakin on, sitä ei juuri tule käytettyä. 

Sehän on melkein pelkkää sokeria, ja sokeria vältämme kuten suolaakin. 

No, suolasta tuli mieleen, että kurkkusalaatteja meillä on paljonkin. Nehän ovat suolaisia. 

Sieniä on sekä pikkelöitynä, pakastettuna että kuivattuna.

Porkkanoita on laarissa. Perunasato oli heikko ja syöty jo, punajuuret jäivät kasvattamatta. 

Ananaskirsikoita ja mansikkakoisoja tuli runsaasti, ja niitä on paljon vielä syömättä. 

Nehän säilyvät pitkään ihan sellaisinaan. 

Tomaattia on soseeksi keitettynä eli säilöttynä, samoin chiliä. Chiliä on myös kuivattuna. 

Basilika on säilötty pestoon pakastimeen.

Emme erityisesti suosi pakastamista, mutta toki pakastin on käytössä koko ajan. Useinhan esimerkiksi piirakoita tai ruokia jää yli niin, että pakastaminen on tarpeen. Toinen pakastin on riistalihoja ja -liemiä varten. Meillähän on ollut tapana keittää sekä ihmisiä että koiria varten lihaisia riistaluita ja pakastaa sitten nuo keitetyt lihat ja liemet. Mutta nyt koiria on vain yksi, joten toinen pakastin ei ole käytössä. 

Tässä siis tämänkertaiset. 

Käy lukemassa, mitä muut ryhmäläiset ovat kirjoittaneet.

Tässä linkit niihin:

Ensimmäisenä yksi, joka myöhästyi tuosta listauksesta: https://www.tillintilananna.fi/suunnitelmia-vuodelle-2026/?fbclid=IwY2xjawPHTEpleHRuA2FlbQIxMABicmlkETFEeG5vT3hFb2xTWDY0QjZJc3J0YwZhcHBfaWQQMjIyMDM5MTc4ODIwMDg5MgABHuAqo_I-pGtsTysEYWnVTULACVQ3-z3TI42T8O0JSZNXcOHUz00X5c04FNxN_aem_cT6RTfC_iA09H3zFMUuznQ

Kasvuvyöhyke 1

Krutbacken Sivua ei löydy – Krutbacken Garden

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat Sarin puutarhat

Oma tupa ja tontti Oma tupa, tontti ja lupa

Pilkkeitä Pilpalasta Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2026-osa-1/

Rakkautta ja maanantimia Rakkautta ja maan antimia

Caramellia Page not found * Emma Ojanen