On jo perjantai, ja vasta nyt ehdin kirjoittaa viime viikonlopustani.
Se oli tapahtumatäyteinen ja kiinnostava.
Ensin matkustin Lassin kyydillä Riihimäelle, jossa Riihimäen seudun senioriopettajien kirjapiiri kokoontui keskustelemaan romaanistani Lähteen rannalla elämä. Kommentit kirjasin ylös ja ne ehdin jo maanantaina kirjoittaa puhtaaksi ja laittaa blogiin.
Riihimäeltä lähdin junalla Helsinkiin ja kävelin Kaapelihalliin TEOS-näyttelyyn.
TEOS-näyttelyssä oli suurehko osasto Luonnonperintösäätiöllä.
Eri taiteilijat ovat lahjoittaneet töitään säätiölle varainkeruun tueksi, ja niitä on myyty huutokaupoilla ja Hämeenlinnan Ikimetsäpuodilla. Nyt niitä oli sitten tarjolla suoraan helsinkiläisille.
Päivystin Merikaapelihallissa kolmisen tuntia ja lähdin sitten Maunulaan. Heidi ajelutti minua mukavalla Helsinki-kierroksella katsomassa sekä vanhoja tuttuja että muuttuneita maisemia. Saimme taas vähän muistella lapsuuttamme kantakaupungissa.
Osa vanhaa Maunulaakin on kammottavalla tavalla pilattu ja lisää pilataan.
Vanha puoli on sentään säästynyt. Kävin Kaarinan kanssa iltakävelyllä nuoruusmaisemissani.
Tuossa yläkulman asunnossa Haavikkotien varrella asuin elämäni tärkeät vuodet.
Pihapiiri ja koko miljöö olivat ihanat ja ovat tietysti yhä.
Tosin alakerrassa asui mies nimeltä Pelkonen, jota pelkäsin.
Maunulan eli Keskuspuiston metsät ovat ihastuttavaa, vanhaa metsää, jota osataan nykyisin "hoitaa" järkevästi. Lahopuita ei poisteta, vain teiden päälle kaatuneet siirretään.
Pienet polut, joita aikoinaan kuljin koiran kanssa, ovat nyt leveitä hiekkateitä, joka on kuitenkin järkevää, sillä kulkijamäärät ovat kasvaneet paljon. Kunnon kulkuväylät vähentävät maaston kulumista.
Ihastuttava pähkinälehto, hennonvihreät keväiset puut, valkovuokkomeri...
Onneksi Keskuspuisto on säilynyt, vaikka sitä on vuosien varrella uhattu moneen kertaan
ja aivan liikaa onnistuttu nakertamaankin reunoilta.
Lauantaina kävin Heidin kanssa ajelulla Pakilan ja Oulunkylänkin alueella.
Kävimme myös Maunulan kirjastossa, joka on hieno paikka monine tapahtumineen.
Tai tapahtumathan oikeastaan sijoittuvat Maunulataloon, mutta se on melkein sama asia.
 |
| Eveliina Ikimetsän ystävien ja Luonnonperintösäätiön ständillä. |
Kierroksen jälkeen lähdin bussilla Helsingin keskustaan. Nykyisin HSL:n eli liikennelaitoksen kulkuneuvoissa osaa taas kulkeakin, kun lipun saa ostettua kätevästi pankkikortilla automaatista.
Välillä se oli vaikeampaa.
Oli vuosittainen Maailma kylässä -tapahtuma. Se oli tällä kertaa siirretty Narinkkatorille ja Lasipalatsiin eli aivan Helsingin keskustaan. Hyvä niin! Alkuun se oli Kaisaniemen puistossa, sinne Marjo-kaasoni vei minut polttaripäivänä. Ikimuistoinen päivä! Myöhemmin tapahtuma siirtyi Suvilahteen, ja siitä sijainnista en pitänyt.
Lasipalatsi on kivan keskeinen paikka. Haittapuolena oli sisätiloissa hurja meteli, joka ei ehkä kaikkia kävijöitä haitannut, mutta tuntien ständivuoro alkoi käydä korvien ja äänen päälle.
Mutta tapahtuma oli hieno! Täynnä pekästään hyväntahtoisia ihmisiä!
Ihmisiä, jotka tahtoivat hyvää maailmalle ja toisille ihmisille.
Urputtajat, häiriköt ja mäkättäjät puuttuivat tästä tapahtumasta kokonaan.
Luonnonperintösäätiöllä ja Ikimetsän ystävillä oli taas yhteinen ständi, jossa jaettiin tietoa metsien ja soiden suojelusta ja myytiin tuotteita uusien suojelualueiden hankkimiseksi. Suurin osa kävijöistä tunsi säätiön ja yhdistyksen ennestään, mutta myös uusia kiinnostuneita kävi runsaasti.
Ehdin molempina päivinä kiertää myös muilla pisteillä, mielenkiintoisia kohteita riitti runsaasti.
Fingon pisteellä sai merkitä, mitä vapautta arvostaa eniten. Valinta oli vaikeaa, kun kaikki ihmisoikeuden ja vapaudet ovat tärkeitä, mutta minä, kuten suurin osa muistakin, päädyin henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Laitoin täppini kuitenkin aivan kiinni sananvapaus-kohtaan.
Lauantai-iltana oli Euroviisujen finaali. Kaarinalla ei ole televisiota, joten houkuttelin hänet kadun toisella puolella olevaan pubiin "kisakatsomoon". Sanoin, että jos Suomi voittaa, täytyyhän meidän olla nähnyt edes vilaus finaalista ja kokea kisakatsomon huikea tunnelma.
Kuvasta se tunnelma sitten näkyy. No, toisella puolella oli sentään meidän lisäksemme yksi pariskunta ja kaksi yksinäistä miestä. Pikku hiljaa hekin poistuivat koteihinsa ja mekin lähdimme nukkumaan.
Aamulla sitten kuulimme Suomen kappaleen sijoittuneen kuudenneksi.
Eli Kaarinan ensimmäinen kerta paikallisessa pubissa ei olisi ollut välttämätön, mutta ihan hauskaa meillä kuitenkin oli!
Aamulla oli tarjolla Pakilassa katukirppis. Sinne siis! Oli hauskaa kävellä omakotialueella kirppispöytiä tutkimassa Heidin ja Kaarinan kanssa. Löysinkin jotain: puutarhatyökaluja ja hellepuseron ainakin.
Kaarinan tarjoaman herkullisen piirakka-salaattilounaan jälkeen lähdin taas Maailmaan kylässä.
Bussimatka Karkkilaan eli paluumatka kotiin oli huomattavasti kalliimpi kuin aloitusmatka eli junakyyti Riihimäeltä Helsinkiin. Tietääpä senkin tulevilla reissuilla.
Toivottavasti niitä tulee!
Helsingissä on aina mukava käydä, kunhan sieltä taas pääsee pois.
***
Tässä vielä linkki edelliseen päivitykseeni eli siihen, mitä kirjapiiriläiset kirjastani sanoivat:
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!