Matkapäiväkirjasta 1983

 Tietokoneeltani löytyi tekstiä, joka on kirjoitettu alun perin 43 vuotta sitten. Minä olen sen kirjoittanut ensin ruutuvihkoon matkallani Euroopassa, myöhemmin tietokoneelle. Nyt julkaisen sen tässä. 

Muistan osan tuosta, mitä olen kirjoittanut. Osa tuntuu täysin vieraalta. 

Lähdin vuonna 1983 Interrailille yksin. Olin aiemmin tehnyt yhden reissun ystäväni Terhin kanssa, mutta se suuntautui suoraan Roomaan. Terhikin kanssa tekemämme reissu kohdistui vastaavasti Kreikkaan. Tällä yksin tekemälläni matkalla ei ollut mitään tiettyä päämäärää. Oli junalippu ja matkasekkejä ja neljä viikkoa aikaa. 

Tältä reissulta, josta teksti kertoo, ei ehkä ole olemassa lainkaan valokuvia.
Tämä kuva ei ainakaan ole siltä reissulta, vaan vuotta myöhemmältä, vuodelta 1984.
Saksassa kuitenkin olen ja junassa, joten kuva saa luvan sopia tähän.  

Ensin kai yövyin ystäväni Kaarinan luona Tukholmassa. Sieltä jatkoin Tanskan kautta Hollantiin, sitten Itävaltaan ja alas Kreikkaan. Takaisin tulin Saksan kautta. En tiedä, miksi tallessa on vain tuo yksi pieni pätkä päiväkirjaa. Sekin tuntuu olevan kirjoitettu aika kiireesti, osittain mukana on vain irrallisia sanoja. Mitään kaunokirjallisuutta se ei ainakaan ole. 

Kas tässä: 

"Stockholm, Centralstation, Restaurant Hyllan 9.6.1983 n. 15.30

Nyt on sitten ohjelma selvillä huomisaamuun asti. Kai mä vähän mokasin, jouduin ostamaan lepovaunulipun. Maksoi 65 kr, mutta se onkin sitten Hampuriin asti.

Toivottavasti hammas ei ala enempää vaivaamaan.

n. 19.30

No nyt olen jo junassa. Ensimmäistä kertaa tämmösessä lepovaunussa. Ei tää todellakaan mikään luksushytti ole, mutta onneksi meitä sentään on vain neljä. Kuusi pitäisi olla mutta sitten olis jo ahdasta. Tässä on itävaltalainen ja amerikkalainen poika, jotka olivat tulleet samalla laivalla kuin minä, en ollut niitä siellä huomannut. Toi amerikkalainen kyllä puhuu saksaa ja hyvin epäamerikkalaisesti englantia, mutta se sanoi asuvansa USA:ssa. Itävaltalainen on ihan mukava, mutta puhuu vain saksaa. Neljäs on nainen, taitaa olla eläkeläinen koska matkustaa IR-kortilla, mutta on hyvin nuorekas. Se puhuu sekä saksaa että ruotsia että englantia ja on kuulemma tsekkiläläinen mutta asuu Ruotsissa. Miellyttävän tuntuinen. On reissannut kovasti maailmaa.

Taidan mää kuitenkin aika erakko olla. En mä ihan kauheasti jaksaisi noiden kanssa puhua. Tekis mieli nukkua tai kohta mä kyllä syön. Amerikkalainen valittaa nälkäänsä mutta ei ole ostanut mitään ruokaa kun Ruotsissa on kuulemma niin kallista. Olis halunnu että täällä olis ollut ravintolavaunu. Taitaa olla vähän tyhmä tyyppi.

Hampuri – Amsterdam – Wien

14.6.

Tulopäivänä yöpymispaikan löytäminen oli vaikeaa. Olin lopulta aivan uuvuksissa ja päänsärkyinen, mutta löysin kuin löysinkin Hostel Zöhrerin, jossa oli tilaa. Nukuin heti pari tuntia, jonka jälkeen kävin ostamassa päänsärkypillereitä ja hain rinkan asemalta.

Seuraavana päivänä lähdin jo hyvillä mielin kaupungille. Menin sellaseen kasvitarhaan, jossa oli kolmessa eri kasvihuoneessa erilajisia kasveja, trooppisia, alppikasveja ja en muista mitä kolmansia. Sitten kävelin eteenpäin, Schönbrunnin alue on laaja ja siellä on paljon erilaista nähtävää – eläintarhaan. ---- syömässä --- Praterin huvipuistossa --- kaljalla --- Espanjalaisessa ratsastuskoulussa --- syömässä 1100-luvulla perustetussa ravintolassa --- Wienerwald --- Taidehistoriallinen museo --- kellariravintola

Satoi, ja oli tietysti inhottavaa kävellä kaupungilla. Takas Hosteliin tultuani tutustuin yhteen saksalaiseen ja yhteen kanadalaiseen ja sitten kahteen USAlaiseen tyttöön. Toinen niistä intoutui lähtemään kolmen pojan mukana ulos ja mäkin lähdin mukaan. Pojista kaksi oli USAsta ja yksi Ruotsista. Käveltiin sateessa ja etsittiin Let’s Go Europen kehumaa ruokamestaa. Se oli tupaten täynnä joten etsittiin toinen omin päin ja sekin oli ihan ok. Käveltiin sateessa takas, en viitsinyt enää sitten lähteä niiden mukana kun ne oli menossa ryypyille. Menin nukkumaan.

Aamulla lähdin yläkerran kanadalaistytön kanssa kaupungille, Käytiin Luonnonhistoriallisessa museossa, siellä meni tunteja. Sitten käytiin katsomassa Stefanuskirkkoa ja nähtiin suomalaisia kansantanssijoita kadulla. Käytiin Hofburgissa keisariperheen talviasunnossa. Mentiin Westbahnhofiin kysymään junia Berliiniiin. Linn oli menossa sinne ja houkutteli mua mukaansa, mutta kävi ilmi, kuten arvelin, ettei sinne Interraililla pääse. Linn päätti lähteä Amsterdamiin ja minä Salzburgiin. Nyt illalla karttoja ja kirjoja ja lehtiä tutkittuani olenkin sitä mieltä, että haluan nähdä myös Klagenfurtin ja Grazin. Olis kiva lähteä jo huomenna mutta haluaisin olla varma Youth Hosteleista. Mutta ehkä teen sen kuitenkin. Siis lähden.

18.6.

Kävin Sigmund Freud –museossa hyvästeltyäni Linen ja sitten Nordseessa salaatilla. Hain tavarat lokerosta Westbahnhofilta ja kiiruhdin Südbahnhofiin. Juna lähti kolmelta. Konnari sanoi, että mun täytyy vaihtaa junaa. Onneksi yksi poika oli myös tulossa Graziin ja auttoi mua. Maisemat oli mahtavat, en ollut osannut odottaakaan sellaista. Graz taas oli vastenmielinen murjukaupunki ennen kuin löysin Youth Hosteliini. Hostel oli ”tavanomainen”, täynnä sääntöjä. Olin vähän raivona ja ajattelin lähteä heti aamulla, mutta levättyäni ja juteltuani huonekavereiden kanssa olin jo toista mieltä. Lähdin ulos syömään ja kävellessäni totesin kaupungin olevan oikein viehättävä. Niin että en mä vielä huomenna muutakaan.

--- Salzburg --- ratsastusta --- Sound of Music-pöljäilyjä --- majoitusta siivousta vastaan --- hassu sauna sääntöineen --- loikoilua rannalla --- kavereita ympäri maailmaa --- ihanat pari päivää maalla --- australialaistyttöjen kanssa Kreikkaan Tessalonikiin ---- karmeita kokemuksia Jugoslaviassa junassa, rankka matka --- Belgradin asema kamala ---

Uusi junamatka Jugoslaviassa.

Sillon mua taas ihmetytti ne tytöt mutta sitten mä vasta raivostuin kun juna viimein tuli (aika tavalla myöhässä vielä tuosta puolestayöstäkin) ja ryysäsimme kaikki sisään yrittäen löytää paikkoja ja sisään päästessäni löysin pari osasto ajoissa oli 1-3 vapaata paikkaa. Mutta Erika töni mu eteenpäin ja sanoi ei sinne, ei sinne, ja mä luulin että sillä oli siihen kunnon syy. Mutta syy olikin se, että se oli muka nähnyt junassa kokonaan vapaita osastoja VOI VITTU! Tietenkään siellä ei ollut yhtään vapaata osastoa mihin me oltas voitu mennä, ja tuosta johtuen me ei saatu yhtään ainoaa paikkaa vaan jouduttiin jäämään käytävälle. Oli siellä moni muukin. Sillä kohdalla, missä istuin käytävällä, istui osastossa poika joka tirkisteli ja virnuili, joku sellanen noin mun ikäinen. Mä yritin nukkua nojaten päälläni siihen oveen, mutta se availi sitä ovea ja kurkisteli ulos. Kun se tuli siihen käytävään jotain esittämään mä sanoin K&E:lle että ”kohta mä lyön jollei toi lopeta”. Ne nauroi eikä uskonu että mä tekisin sen, mutta kun se jätkä jatkoi, mä mäjäytin sitä naamaan ja työnsin sen osastonsa ovesta sisään ja suljin oven. Moni ihminen näki sen ja nauroi.

Johonkin aikaan yöstä itävaltalaispoika tuli hakemaan meitä kertoen, että hänen osastossaan oli tilaa. Olimme vasta päässeet sinne kun raivoissaan oleva jugoslavialaismies ryntäsi sinne ja alkoi huutaa ja repiä meitä ulos. Itävaltalaispoika käski meitä vain jäämään. Tajusin että jugoslaavi oli istunut osastossa perheineen ja halusi istua edelleen. Mun kävi sääli niitä kolmea lasta, mutta ne olis toki voineet istua meidän vieressä. Jugoslaavi otti ison vesipullon ja uhkas lyödä sillä itävaltalaispoikaa. Sitten se hoksas lattialta puukon ja alko hosua sillä. Siinä vaiheessa mä nousin lähteäkseni mutta ovella tulikin jo miliisit vastaan. Ne vei meidät kaikki poliisihyttiin, otti meidän passit ja yritti selvittää mitä oli tapahtunut. Jugoslaavi väitti itävaltalaisen uhanneen häntä puukolla, ja koska miliisit eivät ymmärtäneet englantia, ei meidän selityksillä ollut mitään virkaa. Ne kuitenkin ymmärsi miten asia oli, osas vähän saksaa ilmeisesti, ja päästi meidät menemään sanoen kuitenkin, ettei sellasta puukkoa saisi kantaa mukana. Taidan ottaa ensi kerralla linkkuveitsen, vaikka voihan sekin olla vaarallinen.

Pian sen jälkeen saimme paikat hytistä, jossa uusiseelantilaispoika Tony istui. Se oli tosin täynnä jugoslavialaisia sotilaspoikia, mutta ne oli ilmeisesti vain mielissään saadessaan istua tyttöjen vieressä, joten ne tekivät meille tilaa. Yksi niistä osas soittaa, sillä oli sellanen kaksikielinen soitin mukana ja se soitti ja lauloi jotain kansanlauluja, ne oli hienoja. Yksi alkoi kopeloida Karenia, joka istui sen vieressä, ja Karenin poistuttua Erikaa. Mä istuin sitä vastapäätä joten se vain näytti mulla kuvaa jostain lehdestä, joka ilmeisesti jotenkin vastas pornolehteä. Kuvassa iso mies kantoi kainalossaan pienen pientä naista, siis trikkikuva. Yököttävää. Se ei taas osannut mitään kieltä, joten mun oli vain tyydyttävä näyttämään sille vihaista naamaa. Olispa kopeloinut mua, niin mä olisin lyönyt ja lujaa! Se kyllä siitä häipyi aika pian, ja joskus aamulla myös muut sotilaat ja melkein kaikki muutkin jugoslaavit kun tultiin Kreikan puolelle.

Junan piti olla Tessalonikissa 14.30, oli 17.30. Hostel --- suihku --- syömään

Ruoan jälkeen tuli sählistä rahasta ja harmistuin taas Kareniin ja Erikaan. Tässä vaiheessa oli jo käynyt selville, että ne aikoivat jatkaa liftaten etelämpään, sitä ne ei olleet kertoneet mulle pyytäessään mua mukaan. Mua harmitti että juttu kävi niin, mutta totesin myös, etten olisi jaksanut matkustaa niiden kanssa kauempaa.

Kuljeksintaa ruotsalaistytön ja saksalaistytön ja amerikkalaisten kanssa – aurinkorannalla – iltakaljoilla

Juna lähti maanantaina 6.35, ostin makuuvaunulipun Müncheniin. Matkaseurakseni tuli Jaska, suomalainen mies joka puhuu koko ajan ja yksi kreikkalaispoika joka opiskeli voimistelua Belgradissa. Taas kovaäänisiä jugoslavialaisia. Yksi niistä kähmi mua käytävällä ja mä löin sitä ja se meinas käydä päälle kun se raivostui niin.”

Tähän päättyi teksti vihossa. Muistan, että yövyin Münchenissä. Rahat olivat loppu. Tuntematon tamperelaismies (Jaska?) lainasi sen verran että sain oman hotellihuoneen ja jotain ruokaa. Sitten matkustimme junalla Ruotsin kautta Suomeen. Palautin rahat tamperelaiselle myöhemmin postitse.

Tämä kuva ei ole miltään reissulta vaan ihan kotoa Maunulasta. Minä olen tuo laitimmainen oikealla.