Suuntana omavaraisuus toukokuu 2026: Mitä kuuluu kevääseen

päiväys:
Kyllä, kuva on tältä viikolta!
Ei sentään ulkoa vaan kasvihuoneesta. 
Lassi on levittänyt kasvihuoneen seinämille ahomansikkaa, 
ja se kukkii jo täyttä häkää. 

Pieni takatalvi tuossa jo oli, mutta nyt taas paistaa. Kevät on selvästi jo pitkällä, villivihannessalaatteja on syöty jo pitkään. Kasvihuoneessa kasvaa mansikoiden lisäksi komeat kasvustot pillisipulia ja valkosipulia. 

Valkosipulin määrä meillä on nyt minimaalinen taannoisiin suurviljelyvuosiin verrattuna. 
Avomaalla on vain itse kylväytyneitä, jotka siirsin laatikkoon. Pariin viereiseen laatikkoon laitoin viimesyksyisiä yksikyntisiä. Toivottavasti kasvavat. 
Viljelypinta-ala on pienentynyt huomattavasti. Kohta maahan pääsevät salaatin ja retiisin siemenet. 
Hernettä tulee varmaan paljon. Lisäksi mangoldia, vähän porkkanaa ja punajuurta, vähän perunaa. Kaaleja Lassi ei tahdo kasvattaa. Tuholaisten määrä on vuosi vuodelta pahempi, ja se vähentää viljelyintoa. 

Taimikasvatus sisällä. Siinä on ainakin tomaattia, basilikaa, samettikukkaa, luffaa, chiliä, purjoa. Mitähän muuta? 

Kasvihuoneen valkosipuleita, takana pillisipuleita. 
Ruohosipuli kasvaa ihan ulkosalla omia aikojaan. 
Pari nuorta poikaa on käynyt meillä hommissa kääntämässä kasvimaata. Myös kanatarha purettiin, niisk. Kyllä on kanoja ikävä! Oli iso kynnys antaa purkaa tarha, yritin miettiä, miten sitä voisi vielä hyötykäyttää. Mutta nyt se on purettu. Nuorilta pojilta jäi vain homma hieman puolitiehen... Sellaista se on. Pojat aloittavat intoa ja voimaa puhkuen, hetken kuluttua tulee jotain muuta tai tajutaan, että työ onkin raskasta. Käsitys siitä, missä vaiheessa työ on tehty, vaihtelee myös. Mutta ei se mitään, on heistä hyötyä silti ollut. 
26. huhtikuuta aamu valkeni lumisena. Muistan joskus ottaneeni kuvan 27. huhtikuuta ja silloin lunta oli vielä enemmän. Kyllä nämä sitten vuorokaudessa sulivat. 
Olen puuhaillut aika paljon puutarhassa. Kesällä ilmestyvä romaanini on loppuhiontavaiheessa ja uusi pantu tulille, joten tässä välissä on hyvä tehdä ulkohommia. Kesällä aikaa vievät myös monenlaiset tapahtumat, joiden järjestelyihin olen lupautunut. 
Olen pitänyt siitä, että kiviportaillamme kasvaa mansikkaa, ruohosipulia, mehitähtiä ja ketoneilikoita. Mutta liika on liikaa! Nyt käveleminen portaissa alkoi jo olla hankalaa, joten aloin kitkeä niitä. Minulle selvisi, että nimenomaan ukkomansikan tai ahomansikan juuret kääntävät ja vääntävät noita kiviä. Mansikka joutui siis lähtemään. On sitä sentään yhä siellä täällä pitkin pihaa, toivottavasti marjaa saadaan tänäkin kesänä aho- ja ukkomansikoista. 
Pikkutalvi. 
Pillisipulikasvusto. 

Aurinkokeräimet tuottavat taas lämpöä. Niiden avulla lämmitetään käyttövettä. 
Tämä oli siis toukokuun postaus Solstrandista Suuntana omavaraisuus -yhteisbloggaukseen. 
Meitä paimentaa Satu Tsajut-blogista. Alla on linkit muihin tämän kuukauden päivityksiin. Käy lukemassa niitäkin! Ja laita ihmeessä jokin edes pieni tervehdys kommentteihin, ei haittaa jos et ole kirjautunut. Blogiani luetaan paljon mutta kommentoidaan aniharvoin. Olisi kiva kuulla, ketkä blogiani yleensä lukevat. 

Oikein ihanaa kevään jatkoa teille kaikille, tutuille ja tuntemattomille!
Terveisin Marika Tudeer 

Kommentit

Lähetä kommentti

Ilahdun kommenteista!