Kanojen talvi

 

Annoin kanoille taas palan jäistä lunta nokittavaksi. Ei taida haitata, vaikka sen mukana tuli todennäköisesti vähän Saharan hiekkaa. Syöväthän kanat muutenkin hiekkaa ja pieniä kiviä. 

Saharan hiekka on värjännyt kauniin valkoisen lumen kellertäväksi. Ei sitä kovin selvästi huomaa, mutta tarkkaan katsoen kyllä. 

Tuosta kanojen lumensyöntihalusta kirjoitin jo aiemmin. Kuvan oikeassa ylänurkassa näkyy vähän vesiautomaattia. Jossain vaiheessa pelkäsin, että ne eivät osaa juoda siitä, mutta kyllä ne osaavat. Silti lumensyönnissä on jotain houkuttelevaa.

Päästin tällä viikolla kanat myös hieman haistelemaan ulkoilmaa. Ulkona lumi ei ollutkaan yhtä houkuttelevaa syötävää kuin sisällä. 

Ensimmäiset päät ilmaantuivat aukkoon heti luukun auettua. Ne tarkkailivat ympäristöään ja astuivat sillalle. On kulunut melkein pari kuukautta sisätiloissa, siksi oli hyvä pitää hetki luukkua auki. 

Kanoja tai muuta siipikarjaa ei saa keväisin päästää ulos. Kielto on varotoimi lintuinfluenssan leviämisen estämiseksi, ja se on voimassa helmikuun kahdeksannesta toukokuun loppuun. Poikkeuksena on se, jos ulkoalue on kauttaaltaan aidattu ja katettu. Meillä on, mutta silti kanojen luukku oli auki vain hetken. Mitään yhteyttä luonnonlintuihin kanoilla ei ollut.

Tuo ulkonapitokielto on tietysti kurja. Kurjaa on sekin, ettei meillä voi kanoja muutenkaan pitää ulkona vapaana. Aluksi, vuosia sitten, pidimme, mutta muutaman kanan ja kukon päädyttyä haukan ruoaksi ymmärsimme, ettei kannata. Kettuja ja ilveksiäkin täällä kulkee.