Terveysvalintoja

 

Näinä aikoina viikoittainen kaupassa käynti on iso tapaus. Tänään oli se päivä.

Kaupassa kannattaisi käydä nopeasti, mutta nykyisin tutkin entistäkin tarkemmin, mitä ostan. Useimpiin ostosvalintoihin liittyy monia eri tekijöitä. Yksi niistä on terveellisyys.

Jo pitkään olen tahtonut valita leiväksi lähinnä kauraleipää. Kaikenlaisten sekaleipien kutsuminen kauraleiviksi on minua raivostuttanut jo kauan. Jonkun mielestä leipä on kauraleipää, jos siinä on vähän kauraa mukana, samaan tapaan kuin porkkanasämpylöissä on porkkanaa. Mutta ei. Kaura on vilja, leipä on kauraleipää, jos sen vilja on kauraa. Jos siinä on vehnää ja muita viljoja, se on sekaleipää. Tai sitten se on kauralla maustettua vehnäleipää (kuten niin moni ”kauraleipä” on). Oikeita kauraleipiä on onneksi nykyisin useitakin, mutta sisällön varmistaminen vie aina hetken, etenkin kun vielä lisäksi yrittää välttää lisäaineita ja suolaakin.

Viime aikoina terveellisyys on noussut entistäkin merkittävämmäksi ostosvalinnoissani. Syy on se, että lähipiirini naisista peräti kaksi on tänä talvena saanut sydänkohtauksen. Täysin yllättäen! Lisäksi kolmas ystäväni kertoi hänelle pitkästä aikaa soittaessani, että hänellä oli ollut aivoinfarkti.

Nyt siis vältän sokeria, suolaa ja kovia rasvoja entistäkin enemmän. Tosin ostimme sitten kuitenkin suklaalevyn. Valitsin kokonaisia hasselpähkinöitä sisältävän pähkinäsuklaan. Se on muka terveellisempää! Ja onhan se, pähkinät ovat terveellisiä. Mutta on siitä silti valtaosa suklaata. Pitää syödä säästellen.

***

Kotipihaan palattuamme muistin sitten sen kaikkein eniten terveyteen vaikuttavan ostoksen, joka unohtui ostaa. Hiekoitusmurskeen!

Piha on jääkenttä. Eilenhän oli suojasää ja teiden lumiset pinnat sulivat vetisiksi. Yöllä eilisestä lumiukosta oli tullut todellinen kovis ja rinne alas kanalaan oli vaarallinen, vaikka jalassa oli nastakengät. Kylvin puutarhamursketta kaikille teille, mutta säkki tyhjeni.

Ilman nasta- ja kitkakenkiä ei nyt kannata lähteä mihinkään. Minulla on molemmat, mutta silti pelottaa. En siis lähde tänään lenkille ollenkaan. Joogatunti on nyt tarpeen.

Koiratkin pelkäsivät liukkautta jo illalla. Tikki oli yllättävän fiksu: se huomasi maan olevan liukas ja kääntyi takaisin. Portailla se mietti, että pissahätä kyllä olisi. Se arvioi tilannetta ja kääntyi sitten ylärappuselta suoraan oikealle lumihankeen. Hanki oli syvää ja se sai ponnistella tosissaan päästäkseen siitä metsänreunaan. Mutta se onnistui, ja palasi siten hetken kuluttua samassa hangessa kahlaten takaisin.

Nyt päivällä koirat eivät halunneet lenkille ollenkaan. Itse kävin muodon vuoksi kävelemässä parikymmentä metriä metsässä ja palasin.

Toivottavasti tätä ei jatku pitkään.

Yritin kuvata puiden oksia tänä aamuna. Ne olivat jälleen uudella tavalla hauskoja: pitkään niitä peitti aina vain paksumpi lumikerros. Nyt lumi on poissa, mutta tilalla on jäätä. Oksat ovat täynnään jäätyneitä vesipisaroita! En tietenkään saanut niitä kunnolla vangittua kuvaan. Tässä tullaan jälleen kameran kehnouteen: jo pitkään olen suunnitellut uuden kamerakännykän ostoa. Ne parhaat vain ovat niin hirvittävän kalliita. En ole osannut päättää. 

Yläkuvassa yksi aamuisista otoksistani, männyn oksiston takana siintää Näkyvänlampi. 

Illalla laitoin jääpallot "tulille". Siis nimenomaan en tulille vaan jäätymään. En uskonut, että ne olisivat jäätyneet yön aikana, koska eilen oli niin lämmin, mutta niin vain oli kaksi jääpalloa aamulla portailla. Alla kuva. Hieno, vai mitä? Tosin sitä ei saanut irti alustastaan, joten tausta on mitä on.