Tikki tuli taloon

Tikki on hoitajakoira. 

Tikki syntyi espanjalaiselle maatilalle keväällä 2017. Veljeksiä oli ainakin viisi, tarkkaa lukua ei ole tiedossa. Ennen kuin maatilan isäntä ehti tappaa pennut, joku kävi hakemassa ne löytöeläintarhalle. 

Veljekset saivat varttua keskenään, ja joukkoon tuli mukaan ainakin yksi samanikäinen, jackrussell-tyyppinen pentu lisää. Yksi kerrallaan ne saivat kodin. Osa päätyi Suomeen, osa kai Britanniaan ja joku jäi Espanjaan. 

Viimeiseksi jäi Stitch, kivesvikainen ja purentavikainen poika. Se tuli sitten meille noin puolivuotiaana. Nimeksi tuli luontevasti Tikki, suora käännös Stitchistä. Tikki on suuhunsopiva nimi ja sointuu yhteen Tinkan kanssa. 

Pennut ovat ulkonäöltään melko samanlaisia, siis nämä jotka oikeasti ovat veljeksiä. Ulkoisesti ne ovat ratonero bodegueroja eli andalusianrottakoiria, mutta ainakin Tikiltä puuttuu valitettavasti kokonaan kiinnostus rottia kohtaan. Sillä ei oikeastaan ole riistaviettiä ollenkaan, mikä on kyllä iso harmi. Meillä kun on kanoja, tulee rottiakin aika ajoin, ja kätevintä olisi, jos koira pitäisi ne kurissa. 

Skotlanninhirvikoiramme Oliver eli vielä silloin, kun Tikki tuli. Oliver opetti Tikille vähän tapoja. Tinka on lähes loputtoman kärsivällinen, joten Tikki saa kiusata sitä aika pitkään, ennen kuin se ärähtää. Mutta niillä on hyvät leikit keskenään. Leikki onkin terveelle koiralle parasta liikuntaa.

Tikki on veljiensä tapaan hoitajakoira. Se tutkii tarkkaan sekä ihmisiä että Tinkaa, ja jos jossain on haava tai jokin tulehdus, se haluaa nuollen sitä hoitaa. Tikin avulla löydämme myös kesäisin Tinkassa olevat punkit, Tikki kertoo niiden olemassaolon ja sijainnin. 

Yleensä järjestöjen kautta tulevat koirat kastroidaan ja steriloidaan jo lähtömaassa. Tikki oli kuitenkin pentu eikä sen toinen kives ollut laskeutunut, joten kastrointi jäi meidän huoleksemme. Kävi ilmi, että kives ei koskaan laskeutunutkaan. Se oli jäänyt aivan ylös vatsaonteloon. 

Eläinlääkäri ei ollut kovin innoissaan leikkauksesta. Kivestä etsimään tarvittiin kaksi eläinlääkäriä, ja silti se oli jäädä löytymättä. Mainio, taitava eläinlääkärimme sanoi jälkikäteen, että hän oli vähällä luovuttaa ja laittaa mahan kiinni, mutta toinen kannusti etsimään vielä. Löytyihän se pikkuriikkinen kives lopulta. 

Tinka lämmitti Tikkiä makaamalla sen vieressä leikkauksen
jälkeen. Tinka tuntui olevan huolissaan pikku Tikistä. 

Toipuminenkin oli työlästä. Tinka makasi Tikin vieressä ensimmäiset ajat lämmittämässä. Haavat paranivat hitaasti ja tuntuivat aina aukeavan uudelleen jostain kohtaa. 

Kastroitu uros on altis lihomiselle, ja Tikin kohdalla se todellakin pitää paikkansa. Se kyllä liikkuu yhtä paljon kuin ennenkin, se ei siis ole laiskistunut, mutta ruokahalu on valtava. Ennen leikkausta se oli hivenen nirso ja söi hitaasti, mutta heti leikkauksesta herättyään sillä oli iso nälkä, ja se on jatkunut siitä asti. Oli suorastaan huvittavaa, miten muutos tapahtui niin välittömästi. 

Olisi kiva antaa sille paljon ruokaa, kun se sitä niin rakastaa. Mutta yritän pitää sen sutjakkana, en tahdo sen lihovan. 

Kastrointi voi vaikuttaa myös koiran luonteeseen arkuutta lisäävästi, kun testosteronintuotanto lakkaa. Tikkihän on arka, joten tätä pelkäsimme. Mutta ei, Tikki ei ole sen arempi kuin ennen, pikemminkin päin vastoin. Tosin sillä on ikävä tapa "lyödä jarrut pohjaan" kesken lenkin. Se alkoi jo ennen leikkausta, mutta se on pahentunut leikkauksen jälkeen. Tätä ei tapahdu silloin, kun olemme kaikki yhdessä lenkillä, vain silloin jos mukana olen vain minä tai vain Lassi. Yleensä se yhdistyy jostain kaukaa kuuluvaan ääneen, esimerkiksi jos jossain metsästetään tai ampumaradalla ammutaan. Sinne on parinkymmenen kilometrin matka, joten minä en oikeastaan niitä laukauksia edes kuule, mutta Lassi on tarkkakuuloisempi. 

On ärsyttävää, kun Tikki kieltäytyy jatkamasta lenkkiä. Viime aikoina olen välillä jättänyt sen kokonaan kotiin ja lähtenyt kävelylle vain Tinkan kanssa.  

Tikki ei ole ylipäänsä kovin älykäs koira. Mutta se pärjää täällä meillä, se on oppinut talon tavat, eikä sen kauhean älykäs tarvitse ollakaan. Ero Tinkaan vain on selvä.