Alkukesän kukkaloistoa

Valkoinen syreeni on hääkimppukukkani.

Mansikka on saanut levitä talon takaseinustalle ihan itse.
Varsinaista mansikkamaata meillä ei ole, mutta aho- ja ukkomansikoita
tulee ilmeisesti tänäkin vuonna hyvin.

Lehtoakileija on runsastunut meillä paljon. Tämä siniliila on tavallisin, mutta on niitä valkoisina, sinivalkoisina ja vaaleanpunaisinakin.

Sammalleimujen sekaan on avautumassa myös ketoneilikkaa.

Olen aina pitänyt ruohosipulin kukista, vaikka tietysti ne pitää poistaa jo nuppuina, jos puskasta tahtoo syödä ruohosipulia. Nämä saavat kasvaa kukkapenkin reunassa.

Juhannusruusut ovat hieman aikaisessa, jos nimeä ajattelee.

Saksankurjenmiekan aika alkaa olla ohi. Osa kukkii vielä.

Ystävämme Mikko Ranta-Huitti kertoo, että hänen äitinsä kutsui tervakukkaa Kristuksen sandaalinnauhoiksi. En tiedä miten yleinen nimi se on ollut.

Päivänkakkara on kestokaunokki.

Tämän pionin pelastimme toistakymmentä vuotta sitten vanjärveläiseltä hevoslaitumelta.
Onkohan tämän tarkempi nimi vuoripioni?

Kas tervakukkakuvaan tuli koiranpylly.

Nyt en olekaan varma, mikä kasvi tämä on. Harakankeltano?

Sinivalkoinen lehtoakileija yhdistyy mielessäni juhannukseen.

Pioninkukkia on tiedossa lisää.

Lehtosinilatva sinisenä. On meillä niitä valkoisinakin.
Näitä jotkut kutsuvat maitoruusuksi. Erikoinen nimi.

Yksi monista kurjenpolvistamme, taitaa olla tuoksukurjenpolvi. Saa korjata.