Grillattuja männynkerkkiä ja suppilautaileva koira

Kesä alkoi lauantaina.
Oikeasti se alkoi jo aikaa sitten, mutta vasta kun koulu loppuu, tuntuu ihan oikeasti kesältä. 

Lauantaina oli ihanan lämmintä ja aurinkoista, onni kaikille puutarhajuhlia viettäville. Meillä ei ollut mitään kovin erikoista, mutta istuimme ensin Marjon kanssa yläpuutarhassa kiviterassilla ja sitten joen rannassa Lassin sukulaispariskunnan kanssa. Emme olleet koskaan ennen heitä tavanneet, ja olipa todella kiva tavata. 

Lassi grillasi kasvismakkaraa, sipulia, tomaattia, paprikaa ja munia. Tomaatit ja sipulit ovat vielä kaupasta, kun omat ovat vasta tuloillaan. Paprikaa emme ole edes kasvattaneet. Kananmunat ovat tietysti omien kanojen. Päällimmäisenä on männynkerkkiä. Salaatissa oli valkosipulinversoja, oreganoa, voikukkaa, poimulehteä, vihannesportulakkaa. vuohenputkea ja ruohosipulia sekä balsamicoviinietikkaa. Oma chili kruunasi kaiken, ja herkullista oli! 


Illalla sitten sytytettiin rautagrilli joenrantaan ja korkattiin kuohujuoma kesän kunniaksi. Ensimmäistä kertaa grillasimme männyn kerkkiä. Hyviä! Kuusenkerkkiähän olemme käyttäneet eri tavoin jo pitkään, mutta mitenhän en ole edes tajunnut, että männynkerkkiäkin voi syödä. 

Googlasin totta kai tietoa männynkerkistä. Nehän ovatkin tehokkaita! Rohtoina ja ruokana ne auttavat kuulemma vaikka mihin. Varmasti osa luetelluista asioista pitää paikkansakin. Erityisesti erilaisiin hengityselinsairauksiin sitä on käytetty, enkä epäile ettei se ole tehonnutkin, samoin "verenvähyyteen", onhan siinä paljon C-vitamiinia. Lisäksi se muun muassa alentaa verenpainetta. 

Ainakin vakuutuin siitä, että männynkerkkiä kannattaa käyttää maltillisesti ja että hartsiallergisten ei sitä pidä käyttää. 


Lauantain yllätys oli SUP-lautailija, joka meloi ohitsemme. Hän oli tulossa Punelialta, kuten tässä melovat yleensäkin, mutta yllätys oli laudalla tyytyväisenä istuskeleva matkustaja: koira. Se katseli tyynesti ympärilleen, eikä hätääntynyt edes koskessa. Suurimman osan aikaa se istui katse tiukasti menosuuntaan. Jututin hieman omistajaa; koira oli tottunut lautailija.


Hieman kooikerhondjea muistuttava sekarotuinen koira oli tottunut suppilautailija. Mainio! 


Tänään keräsin runsaasti kuusenkerkkiä ja jonkin verran myös männynkerkkiä ja myös männyn käpyjä. Saapa nähdä, mitä niistä teemme.





Kommentit