Kieppi, kiehkura, kukkavarsi, skeippi - tuoreen valkosipulin aika on nupuillaan

Valkosipulia itse viljelevät pääsevät usein nauttimaan tuoreesta sadosta jo kesäkuun lopussa. Silloin nimittäin poistetaan kasveista kukkavarret eli nuput, joita myös skeipeiksi kutsutaan. Jos niiden antaisi kasvaa paikallaan, niihin kehittyisivät itusilmut. Itusilmut voi kerätä syksyllä talteen ja kasvattaa niistä uusia valkosipuleita, mutta se kestää pitkään. Toisaalta niiden kehittyminen vie voimaa pääkasvilta, ja mullan alla kehittyvä sipuli jää pienemmäksi. Joka tapauksessa itusilmuja tulee aivan liikaa, eli vähintäänkin osa skeipeistä kannattaa leikata pois.  

Jotkut leikkaavat tai taittavat nuo ihanuudet suoraan maahan. Suurin osa nykyisin jo ymmärtää, että skeipit ovat mitä mainiointa, hyvää ja terveellistä ruokaa, jota ei tietenkään kannata heittää haaskuuseen. Käyttö vaatii tietysti pientä vaivannäköä, sillä skeipit ovat tuoretuote, ja harva pystyy käyttämään niitä kaikkia ihan tuoreena. Jos valkosipulia on kasvatuksessa yhtään enempää, täytyy keksiä keinoja skeippien säilöntään. 

Olen kirjoittanut valkosipuleista ja skeipeistä myös kirjassani Makasiini - Maallemuuttajan tarinoita. Reseptinä mukana on vain freesatut skeipit. Olemme kuitenkin myös säilöneet niitä eri tavoin.

Kirjaa on muuten yhä ostettavissa. Lisätietoja löytyy esimerkiksi kotisivuiltani www.tudeer.fi  Tilaaminen on helppoa, posti tuo sen kotiin perille asti. 

Eilen teimme skeippisäilykkeitä. Pilkotut ja murskatut varret säilöimme öljyyn. Ne on tarkoitus käyttää piakkoin pestoon, eli niiden ei ole tarkoitus säilyä kovin pitkään. Sen sijaan nupuista tehdyt säilykkeet säilyvät vähintään kuukausia, tarkkaa aikaa on paha mennä määrittelemään. Todennäköisesti ne tulevat syötyä kauan ennen kuin mitään pilaantumisen mahdollisuutta on. Ne on valmistettu ja purkitettu huolellisen hygieenisesti, mikä on kotioloissakin hyvin mahdollista.

Skeippien käytölle on monia eri reseptejä. Jos tarkoitus on saada vain skeipit säilöttyä, ja etenkin jos niitä on paljon, ei minusta kannata tehdä sekoituksista turhan monimutkaisia eikä yhdistää niihin paljoa eri ainesosia. Käytettäessähän voi tilanteen mukaan sitten lisäillä, mitä tahtoo. Toisaalta myös valkosipuli itsessään on paitsi ruoka-aine myös vahva mauste: itse emme kaipaa sen oheen esimerkiksi yrttejä. 

Esimerkiksi yläkuvassa näkyvä iso purkki sisältää vain öljyä ja kukkavarsia. Tuo on pohja, jota voi lisäillä eri ruokiin tai siitä voi valmistaa vaikkapa pestoa. Toki valmiin pestonkin voi pakastaa, mutta kannattaa ottaa huomioon pakastuksen vaatima energia eli sähkönkulutus sekä tila, jonka valmis tuote vie pakastimesta. Meidän kaksi pakastintamme ainakin ovat aina liian pieniä, vaikka suosimme muita säilöntämenetelmiä. 

Peston perusohje:

valkosipulin kukkavarsia pieneksi pilkottuna

ruokaöljyä (esim. oliivi- tai hamppuöljyä)

hienoa merisuolaa (ei liikaa!)

kotimaista juustoa, esimerkiksi Emmentalia

pähkinöitä (auringonkukansiemeniäkin voi kokeilla)

En ilmoita tarkkoja ainesmääriä, koska mielestäni kaikkia reseptejä voi soveltaa oman maun mukaan - erityisesti tätä! 

Valmistusvinkkejä: Kukkavarsien pilkkominen helpottaa niiden murskaamista teho- tai sauvasekoittimella. Sekoitin on kovilla, jos murskattavaa on paljon. Varo ylikuumenemista! Varrenpätkät myös lentelevät astiasta, jos yrittää murskata niitä avonaisessa astiassa. Käytä siis umpiastiaa, jos sellainen vain on.

Suolaa tarvitaan, mutta muista että juustossakin on suolaa. Suolankäyttöä kannattaa ihan oikeasti varoa, ei pidä totuttaa itseään liian suolaiseen ruokaan. 

Pesto-ohjeissa yleensä neuvotaan käyttämään parmesaania, ja se johtuu siitä että pesto on alun perin italialainen lisuke. Me Suomessa voimme mainiosti käyttää omia, erinomaisia juustojamme. Kannattaa valita jokin vahva juusto, esimerkiksi mustaleima-Emmental, jos siitä pitää. 

Toinen pesto-ohjeiden yleinen ainesosa on pinjansiemenet. Ne ovat todella kalliita Suomessa. Yhtä hyvin käyvät muut siemenet tai pähkinät, ihan oman maun mukaan tai sen mukaan, mitä kaapeista löytyy. 

Jotkut lisäävät pestoon yrttejä. Alkuperäisessä pestossa onkin kosolti basilikaa, ja tietysti sitä voi lisätä tähänkin. Kaikkea voi tehdä! Olemme tehneet myös villivihannespestoja, eli kotipihasta löytyy vaikka mitä sekaan pantavaa, mutta jos tarkoitus on saada pestot käytettyä ennen kuin ne pilaantuvat, en pidä ylimääräisiä aineksia tärkeinä. Makuun ne eivät juuri vaikuta, elleivät sitten vähän miedonna valkosipulin makua. Haluaako joku miedompaa valkosipulipestoa? Ehkä joku haluaa.

Joku myös kiehauttaa kukkavarret ennen murskaamista. Ainakin se helpottaa murskausta. Lisäksi se miedontaa makua, ehkä myös parantaa säilyvyyttä. En ole varma.

Pesto säilyy pidempään kuin pelkät tuoreet skeipit, mutta ei rajattomasti. Osan voi toki pakastaa. Itse olen huippupelokas esimerkiksi botuliinin suhteen. Tuskin sitä ihan oikeasti tarvitsisi pelätä. Mitään säilyvyyslukuja en kuitenkaan uskalla antaa. 

***

Tästä päivityksestä tuli nyt niin pitkä, että päätin laittaa skeippisäilykkeen ohjeen omaksi tekstikseen.

Laita blogi seurantaan, jos tahdot jatkossakin lukea elämästämme täällä landella! Ilahdun myös kommenteista - kommentoidaksesi sinun pitää ensin rekisteröityä, mutta se on oikeasti ihan pikkujuttu eikä kestä kuin kolme sekuntia. 

Ihania kesäpäiviä kaikille! 

Kuvien jakamisessa oli nyt ongelmia, joten laitan tässä loppukuvaksi iltaisen rantanuotiokuvan. Eihän tuossa edes näy valkosipulia! Sori siitä.