Yhtä juhlaa - tai kolmea, osa 1: Kirjavaa-kirjan julkkarit

Kiireiset viikot ovat helpottaneet. Nyt on aikaa vähän kirjoittaakin. Kiireen saivat aikaan kolme erilaista suurta tapahtumaa: kirjanjulkkarit, Vuoden kylät -kylätapahtuma sekä Avoimet maatilat -päivä meillä Solstrandissa. 

Kaikki kirjoittajat saivat opistolta ruusun kirjanjulkkareissa.
Ruusu on yhä näin kaunis, vaikka sen saamisesta on kulunut jo lähes kaksi viikkoa! 

Kirjanjulkkarit olivat tämän kuun 1. päivänä Lopen kirjaston Fallesmanni-salissa. Ei, ei siis vieläkään Makasiini-kirjan julkkareita. Nehän peruttiin, kun koronarajoitukset astuivat voimaan keväällä 2020 juuri sinä päivänä, jona Makasiinin aineisto meni painoon. Nyt, puolitoista vuotta myöhemmin, ei julkkareita ole vieläkään pidetty. Lähes puolet kirjan painoksesta on sentään jo myyty tai lahjoitettu, onnekseni. Kirjalaatikot alakerrassa eivät enää täytä ihan puolta huonetta. 

Nyt juhlittiin Kirjavaa-kirjaa. Se on kymmenen naisen yhteinen teos eli Lopen opiston kirjoittajaryhmän aikaansaannos. Kirjoituksiakin siinä taitaa olla juuri kymmeneltä vuodelta, ainakin ryhmä on toiminut opistossa Outi Uotilan vetämänä jo kymmenen vuotta. Itse olen ollut mukana puolet siitä ajasta. 

Kirja tuli painosta keväällä, mutta yleisötilaisuuksiahan ei saanut nytkään järjestää. Odottelimme ja mietimme välillä ulkotiloissa järjestämistäkin, mutta lopulta varasimme Fallesmannin ja päätimme päiväksi 1.7. Silloin saimme kokoontua sisätiloissakin. 

Tilaisuus oli onnistunut. Väkeä tuli mukavasti - toki suurin osa oli kirjoittajien omaa lähipiiriä. 

Kirjaa myydään Lopen kesätorilla ja kirjaston Rosamundassa 10 euron hintaan. Moni on sitä kehunutkin. Me kirjoittajathan jaoimme niitä läheisillemme jo keväällä. Kukin osti omakustannushintaan vähintään 10 kirjaa, loput sitten yritetään saada myydyksi. 

Tämä kuva otettiin omissa julkkareissa keväällä, kun olimme juuri saaneet kirjat käsiimme. Kymmenes kirjoittaja, Marjatta Manninen, puuttuu valitettavasti kuvasta. 

Kirja on kaunis. Vaadin suunnitteluvaiheessa, että kanteen tulee maalaus, sillä kaksi ryhmämme aktiivista jäsentä on myös taitavia kuvataideharrastajia. Etukanteen tuli sitten Meeri Lindforsin maalaus, takakanteen Kaija Uusitalon valokuva. Kirjan onnistunut, kaunis taitto on kokonaan Kaija Uusitalon käsialaa. 

Kirjoittajia ovat Kaijan ja Meerin lisäksi Helena Forsberg, Sari Kuhmonen-Saralehto, Marjatta Manninen, Soile Lindfors, Saila Ketonen, Pirkko Mäkinen, Tuulikki Majaranta sekä minä. Toimituskuntaan kuuluivat Kaija, Meeri, Soile ja minä. Tärkeässä roolissa koko ajan oli myös ryhmämme ohjaaja Outi Uotila. 

Tekstit ovat hyvin monenlaisia aiheiltaan, tyyliltään ja pituudeltaankin. Kymmeneltä kirjoittajalta on noin kymmenen tekstiä kultakin. Osa on muistelmatyyppisiä, oman elämän kertauksia, osa tuntiharjoituksia ja osa kotitehtävinä tehtyjä, novellityyppisiä tekstejä. Runojakin on - ja ai niin, yksi näytelmänpätkäkin. Se on minun tekstini: tehtävänantona oli kirjoittaa näytelmän alku jostain harrastukseen liittyvästä aiheesta ja jättää loppu avoimeksi. 

Helppoahan se on, jos pelkkä alku riittää, eikä tarvitse murehtia draaman kaarta ja loppua. Kirjoitin siitä, kuinka pienenä tyttönä kerjäsin rahaa kadulta päästäkseni talleille, ja kuinka minulle kerran avautui mahdollisuus päästä oikeasti ratsastamaankin. Esteenä oli vain ylimielinen ratsastuksenopettaja, mutta ystävättäreni rempseän ja oikeamielisen äidin ansiosta kaikki lopulta onnistui.

Omista teksteistäni suosikki ehkä kuitenkin on muistelu nimeltä Kajaanista Woodstockiin 1994. Hauskaa, että on tullut muisteltua tuotakin reissua. Ilman tätä ryhmää se olisi ehkä jäänyt tekemättä!