Kuivattelua ja kuuntelua - valkosipuleita käsittelemässä

Sataa. Meillä kuivataan valkosipulia. Sade tuo siihen pientä lisähaastetta. 

Kuivauspaikoista on pulaa, joten osa valkosipuleista
pääsi alkukuivatukseenyhdessä maitohorsmien kanssa. 

Kaikki tilan valkosipulit on nyt nostettu ja se tarkoittaa sitä, että kuivatuspaikoista on pulaa. Varsinainen kuivattamossa on kuivaava ilmalämpöpumppu, mutta nippuja on lisäksi siellä sun täällä. 

Messidorit ja Sabagoldit pääsivät yläpihan katokseen. Tunnistatteko kuvien vihreät? Kyllä, maitohorsmaahan se. Niidenkin kuivatus vielä tähän samaan. Horsmia kerään ja kuivaan kerppuina kanoille talveksi. Se olisi kannattanut tehdä jo vähän aiemmin, mutta osa jäi nyt näin myöhään. 

Ei tietenkään ole järkevää kuivattaa niitä samoissa koukuissa, mutta eivät ne tuossa pitkään ole yhdessä. Huomenna valkosipulit pääsevät varsinaiseen kuivattamoon, olkoot nyt tuossa yön yli. On siinä lisänä vielä halotkin, onneksi ne sentään ovat jo kuivia. 

Valkosipulin pitäisi kuivua nopeasti. Se todennäköisesti parantaa säilyvyyttä. 

Puoliksi siistittyjä valkosipuleita kuivumassa. 

Käsittelen osan valkosipuleista heti noston jälkeen myyntikuntoon. Kaikkia en tietenkään ehdi heti käsitellä. Osa saa kuivua ensin ja siistin ne vasta kuivana. 

Meillä on tänä vuonna peräti yhdeksää eri kantaa valkosipuleita. Muutama kasvattaa varsiklooneja, jollainen kuvassa näkyvä pullistumakin on. Useimmiten ne kasvavat näkyviksi itusilmuiksi. Ne voi tietysti syödä kuten kynnetkin, mutta erityisen kauniita ne eivät ole. Lisäksi ne haittaavat letitystä. 

Kukaan ei kai pysty ihan varmaksi sanomaan, onko valkosipulin uloimpien kuorikerrosten poisto ennen kuivatusta eduksi vai haitaksi valkosipulin säilymiselle. Säilyvyyteen kun vaikuttaa niin moni muukin asia. Koska en ole varma, olen suosinut sellaista puolivälin vaihtoehtoa: poistan ihan uloimmat kerrokset, mutta jätän varret ja juuret. Niistähän itse sipuli myös käyttää viimeiset ravinteet hyödykseen ja parhaimmillaan kasvaa vielä aavistuksen. 

Virallinen makutesti eri kantojen mauista on vielä pitämättä. Jonkinlainen käsitys meillä jo on siitä, mitä kantoja aiomme ensi vuonna kasvattaa. Näin monta kuin tänä vuonna niitä ei tule olemaan. 

Käytännössä siis käsittelen valkosipulit vähintään kahteen kertaan ennen kuin ne ovat myyntikuntoisia. Yksitellen. 

Toissailtana tulin laskeneeksi, kauanko alkusiivoukseen menee aikaa. Paljon. Niin paljon, että jokaiselle sipulille tulisi euro lisähintaa, jos saisin työstäni tavallista tuntipalkkaani. Toki olen hidas ja teen työtä nautiskellen. Joku toinen suoriutuisi paljon nopeammin. 

Mutta toinen käsittely on siis vielä edessä. Silloin leikkaan varret ja juuret ja katson vielä kerran, ettei mitään viottumia näy. Kuoren alle ei näe, joten valkosipulin myynnissä on aina pieni riski, että myy huonoa. Onneksi se on pienenpieni, jos sipuli päälle päin näyttää hyvälle. Me myös lupaamme ostajille, että jos sipulista löytyy huonoa, saa uuden tilalle. 

Jos ripustaa sipulit suoraan kuivumaan, selviää tietysti yhdellä käsittelyllä. Mutta näiden tuoreiden, valkeiden, puhtaiden sipulien katselu tuottaa myös iloa ja nautintoa. Tosin en ehdi juuri mitään muuta näinä päivinä. Blogiakin pääsin nyt kiireesti päivittämään ensi kertaa lähes viikkoon. 

Ensikäsittelyssä jätän juuret ja varret vielä paikoilleen. 

Kuuntelen yleensä radion podcasteja valkosipuleita käsitellessäni. Tänä kesänä olen löytänyt Yle Areenan Kutsuvieras -sarjan ja kuunnellut ne kaikki läpi. Ne ovat yleensä loistavia! Paitsi yksi, joka jäi minulta kesken. Varmaan pitää kuunnella vielä sekin ja varmistua, onko se tosiaan sitä tyhjänpäiväistä itsensä kehumista loppuun asti. Muiden tekstit (ja musiikkivalinnat) nimittäin ovat oivaltavia, antoisia, syvällisiä, avoimen henkilökohtaisia, kiinnostavia ja monipuolisia. Harmi ettei niitä vielä ole enempää, joten huomiselle pitää etsiä muuta kuunneltavaa. Valkosipulinkäsittelyä nimittäin riittää.