Moni rescue-koira viettää onnellista elämää Pilpalan kylillä eli Hunsalassa, Pilpalassa tai Tevännöllä.
Harmi, ettei rescuelle ole keksitty hyvää suomennosta. Koditon, kulkukoira, pelastettu... mikään ei kunnolla kerro, mistä on kyse. Kaikki rescuet eivät ole koskaan olleet kulkukoiria, osalla on voinut olla oikeinkin hyvä koti. Yhteistä rescueille voisi ehkä sanoa olevan sen, että niiden hankinnalla ei kukaan ole tienannut rahaa. Niitä ei yleensä ole teetetty tarkoituksella eikä myyty rahasta ainakaan siinä vaiheessa, kun niistä on tullut rescueita.
Rescue voi olla rotukoirakin, mutta useimmat eivät ole. Meidän Tikki on ulkonäöltään ratonero bodeguero eli andalusianrottakoira, mutta se on kyllä ihan espanjalaiselle maatilalle ei-toivottuna syntynyt rottakoiran jälkeläinen. Peppi ei muistuta oikein mitään rotua, vaikka hyvin voisi tuollainen rotu ollakin olemassa. Peppi on tullut Unkarin kautta Serbiasta ja on asunut meillä nyt runsaan kuukauden.
Artchie (sen nimi tosiaan jostain syystä kirjoitetaan noin) on puolestaan kotoisin Kreetalta. Se on Olli Ikosen ja Maarit Stubben koira, ja asuu kesäisin ja paljon muinakin aikoina Tevännöllä. Kovin pitkään sekään ei vielä ole ollut Suomessa.
Rescue-koira on tullessaan usein arka ja ainakaan se ei tiedä, missä se on ja kuka on sen oma ihminen. Siksi niiden kanssa on sattunut useita ikäviä pakotilanteita, joissa koira on ollut pitkäänkin teillä tietämättömillä. Nykyisin vastuulliset rescueyhdistykset antavat tarkat ohjeet siitä, millaiset remmit ja valjaat niillä pitää ainakin aluksi olla.
Pepillä siitä ajasta ei ole vielä kauan. Yläkuvassa sillä on siis panta ja remmi, valjaat , joissa toinen remmi ja lisäksi "jarrupala" vatsan ympäri kiinni valjaissa. Automatkalla sen piti olla kiinni paitsi minun vyötäisilläni myös turvavöissä.
Tevännöllä asuu myös toinen, Venäjältä tullut rescue. Tai voihan niitä olla vielä enemmänkin. Valitettavasti tästä Tevännön rescuesta ei ole kuvaa. Mutta Elsasta on. Elsa on Viipurista ja asuu Hunsalassa.
Elsa on ihana, kiltti koira, mutta tietysti Peppi sitä aluksi vähän pelkäsi.
Peppi asui Serbiassa jonkinlaisessa löytöeläinkodin tapaisessa, jossa oli 170 koiraa. Ilmeisesti se on siellä ollut aika lailla alimpana, se pelkää isoja koiria, vaikkei muuten arka olekaan. Ruuastaan se myös pitää huolta, vaikkei enää piilotakaan kuivamuonanpapanoita poskiinsa kuljettaakseen ne jonnekin omaan syöntipaikkaansa. Onneksi se lopetti sen tavan, se oli aika sotkuista puuhaa.
Tosin yksi koiristamme oli rekisteröity skotlanninhirvikoira, mutta sekin oli oikeastaan rescue-koira tai ainakin kodinvaihtaja. Se tuli meille 2,5-vuotiaana Tampereelta. Sekin oli ihana koira, mutta hyvin tapaturma-altis ja sillä oli monenlaista muutakin vaivaa. Ei enää koskaan jättikoiraa!
Rescue-koirista kuulee monenlaista, välillä ikäviäkin kommentteja. Voisin kirjoittaa joskus lisää niiden terveystilanteista ja siitä, miten tarkkoja niiden tuonnissa ollaan. Luonneongelmia on kotimaisillakin koirilla, eivätkä kaikki rescue-koirat ole arkoja tai kärsi eroahdistuksesta, ainakaan yhtään enempää kuin suomalaisetkaan koirat. Moni rescue on mitä viehättävin perhekoira.
Tietysti kannattaa tarkoin perehtyä siihen, mitä on hankkimassa. Rescueiden kanssa pitää varautua erilaisiin tilanteisiin, vaikka niitä ei sitten koskaan tulisikaan. Mutta niin pitää rotukoirienkin kanssa. Kaikki saman rodun yksilöt eivät ole samanlaisia, ja on myös olemassa vaikeita rotuja.
Yksi yleisimmistä kritiikeistä, jonka ulkomaisen rescue-koiran omistaja saa kuulla, on se, että onhan niitä kodittomia koiria Suomessakin. No, on joo. Jonkin verran. Osa niistä on kodinvaihtajia ilman omaa syytään, ja sellaiset yleensä hyvin nopeasti löytävät uuden kodin. Iso osa taas on jollain lailla ongelmakoiria. Valtaosa niistä on suuria, pörröturkkisia metsästyskoiria, jotka eivät todellakaan sovellu mihin tahansa kotiin. Toinen suuri ryhmä on erilaiset bull- ja pitbull-tyyppiset koirat, joilla on ongelmia vähintäänkin suhtautumisessa toisiin koiriin, usein myös ihmisiin. (Tämä ei tarkoita, että kaikki bullityyppiset koirat olisivat ongelmakoiria, vaan puhun niistä, jotka etsivät uutta kotia.)
Meidän kaikki rescue-koiramme ovat olleet ihastuttavia, terveitä ja helppoja kotikoiria. Ehkä vaikein on tämä Tikki, se kun on arka. Silti sen kanssa on kotioloissa yleensä ihan mukava elellä: mitä nyt vieraita haukkuu ja toisille koirille rähjää.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!