Serbiasta Solstrandiin - Peppi on kotiutunut

Peppi on nyt ollut meillä kaksi kuukautta. Ja hienosti sujuu! 

Aluksi noudatimme tiiviisti ja tarkasti ohjeita kiinnipidosta ja päälle puettavista varusteista. Mutta joidenkin viikkojen jälkeen oli selvää, ettei niitä enää tarvita. 

Missä tahansa en tietenkään Peppiä vapaaksi päästäisi, mutta omassa pihassa on turvallista. Sillalle ei saa mennä ilman remmiä, se on tiukin sääntö kaikille koirillemme. 

Muutama mökkinaapuri tässä niemellä on, ja heidän pihaansa Peppi kyllä on hakeutunut. Onneksi se ei heitä haittaa - naapurin koira käy myös meillä! 

Onhan siitä irtipidosta tietysti joskus vähän harmiakin. 

Tämän näköinen Pepistä tuli, kun se intoutui kaivamaan jotain puutarhassa. Pienellä pesulla selvittiin. 

Peppi hakeutuu ihmisen lähelle nukkumaan. Sen edeltäjä, Tinka, nukkui aina kylki kyljessä Tikin kanssa, mutta Peppi ei. Nyt Tikki joutuu nukkumaan yksin, mutta ihmisen läheisyydestä tulee joskus jopa vähän kinaa. 

Villasukat ovat tärkeitä. Niitä ei purra, niitä hamstrataan. Tässä yhden yön saalis: neljät villasukat ja yhdet alushousut. Kahdet villasukat olivat vielä vähän kauempana eivätkä mahtuneet kuvaan. Siis kuudet villasukat oli Peppi hakenut villasukkakorista. 

Keittiöpetinsäkin Peppi on itse hankkinut. Kyseessä on istuintyyny, jonka se omi. 

Yleensä se on nyt keittiön nurkassa, mutta välillä se siirtyy keskemmälle lattiaa. 

Possu on ollut monen koiran lelu 30 vuoden ajan. Silmät siltä ovat irronneet jo vuosia sitten, tällä viikolla meni saparo. Mutta vielä possu porskuttaa! Sitä voi vaikka käyttää tyynynä. 

Allapäin? 

Onneksi ei. Peppiä vain väsyttää.

Seuraavaksi possulta irrotetaan korvat. 

Huomasin, että Peppi on olkipellon värinen. Chesapeakelahdennoutajan virallinen väri on deadgrass. Deadgrass on kuitenkin tumma. Pepin väri olkoon siis olki. Tassut ja hännänpää ovat valkoiset. 

Peppi on minusta iso koira pienessä koossa. Se on rohkea, reipas ja oppivainen.