"Niin hyvää, ettei raaskisi nielaista"

Koronapelon ja rajoitusten poistuminen näkyy nyt elämässämme. Tämä viikko on ollut täynnään sosiaalista elämää: kursseja, vierailuja, ostajia, monenlaisia tapaamisia. 

Ihailen syksyn ruskaa. Pihlajassa on vielä marjoja ja omenissa hedelmiä,
voimme siis tehdä lisää Liekkiö-hilloketta. 
Maanantaina säilöttiin pihlajanmarjoja. Pohjolan kaprikset ovat niin hyviä, että Lassi tahtoi varmistaa niiden riittävän itselle koko talveksi. Säilömme niitäkin omaan käyttöön isoihin purkkeihin, myyntipurkit ovat pienempiä. 

Myös Liekkiö-hilloketta tehtiin lisää. Saimme juuri säilönnät valmiiksi, kun helsinkiläiset ystävämme tulivat. Söimme piirakoita ja lähdimme sienimetsään. Ensimmäisessä metsässä suppilovahveroita oli niukasti, mutta toisesta keräsimme innoissamme kunnes korit alkoivat olla täynnä ja iltakin hämärsi. Oli ihana tarjota helsinkiläisille vielä sauna ja uinti ennen heidän kotiinlähtöään. 

Etäyhteydet ovat kyllä mainioita: yhden kokouksen saatoin hoitaa metsässä. 

Myyntiin tehtävien säilöntöjen kanssa olemme huipputarkkoja hygieniasta,
mutta kyllä omaankin käyttöön tulevat purkit desinfioidaan.
Korkit ja tiivisteet keitetään, purkit pidetään puoli tuntia kuumassa uunissa. 

Tiistaina olin töissä, ja ilta kului koneen ääressä, mutta keskiviikkoiltana lähdin kunnan kulttuuriväen tapaamiseen Launosten Wanhaan Seuralaan. Oli kiva olla pitkästä aikaa livenä kokouksessa.  

Torstaina kiiruhdin äkkiä töistä kotiin, sillä neljä karkkilalaista naista oli tilannut kahvitukset ja ostoskäynnin. Miten mukavaa! Oli hauska tutustua heihin - vain yhden oikeastaan tunsin ennestään - ja tietysti oli myös mukavaa, että heille maistuivat piirakkamme. Tarjolla oli suppilovahveropiirakkaa, lisukkeena Pohjolan kaprista, omenachutneyta ja menninkäisen hilloa eli Liekkiötä. Jälkiruokana maistui mustikka-mascarpone-piirakka, lisukkeena vielä omena-aroniahillo. 

Ainakin yksi naisista suunnitteli keräävänsä ystäväporukan ja tulevansa meille syömään. Mainio ajatus! Meillähän on ollut lähiruokalounaita ja pop up -ravintoloita, mutta mainiosti voi tilata yksityisvierailunkin. 

Karkkilalaiset viehättyivät säilykkeistämme ja ostivat niitä runsain määrin valkosipulien lisäksi. 

Perjantaina sitten tulivat vanhat ystäväni Anitta, Harri ja Terhikki. Tutustuimme rekikoirien parissa jo 1970-luvulla, ja nyt olemme pyrkineet käymään vuosittain toistemme luona. Viime vuonna tapaamista ei uskaltanut järjestää, nyt olemme kaikki kahdesti rokotettuja ja uskalsimme.

Söimme taas ensin piirakoita, mutta sitten Lassi laittoi kesäkurpitsakeittoa. Vieraat kehuivat ja kiittelivät ruokia - kesäkurpitsakeitto on omakin suosikkini punaisen syyskeiton ohella. Harri kehui kaikkea ja sanoi: "Tämä on niin hyvää, ettei raaskisi nielaista." 

Yläpihan katos on ollut pop up -ravintoloidemme keskuspaikka tänä ja viime kesänä. Nyt on jo niin viileää, ettei verannallakaan oikein tarkene, vaan kahvitukset ja ruokatarjoilut hoidetaan sisätiloissa.
Lauantaina Lassikin pääsi ruoanlaitosta eli saimme syödäksemme jonkun muun laittamaa ruokaa. 

Aamulla kävin pitämässä ensimmäisen tapaamiskerran englannin "hauskanpitokurssistani" Lopen opistolla. Mukavaa, kun ei uusien määräysten mukaan tarvitse enää edes pitää maskia. Maski onkin kieltenopetuksessa aikamoisen hankala. Kurssin jälkeen sitten lähdimme ajamaan kohti Hämeenlinnaa. Pääsimme ensivierailulle Ilkan ja Iston uskomattoman kauniiseen ja kodikkaaseen taloon. Viihdyimme toden totta! Ja nyt saatoimme me sanoa Harrin edellispäivän sanat: "Niin hyvää, ettei raaskisi nielaista." Söimme kreikkalaista salaattia, tzatzikia ja moussakaa, jossa oli luomulihaa. Minäkin söin sitä hyvällä ruokahalulla. Nam! 

Purjosipulit ovat kasvaneet tänä vuonna hyvin.
Kuvassa pieninkin on ihan hyvän kokoinen purjo, vaikka näyttää muiden rinnalla pieneltä.

Kuten tämänpäiväinen asiakas sanoi, on hyvä että valkosipuleita on eri kokoisia.
Se on ruuanlaitossa etu.
Tänään Lassi puolestaan on opiston kurssilla, ei opettajana tällä kertaa vaan osallistujana. Laulukurssista on kyse, ja sieltä hän suuntaa bänditreeneihin Hausjärvelle ja Riihimäelle. MInulla sen sijaan on ollut vilkas päivä täällä kotona. Verantapuodissa on käynyt asiakkaita läheltä ja kaukaa. Säilykkeet, juurekset ja valkosipulit ovat tehneet kauppansa. Niin, ja olen tällä viikolla myynyt kaksi 'Makasiini - maallemuuttajan tarinoita' -kirjaani! Myyntihän hiljeni jo välillä, ja kirjoja on jäljellä vielä runsaasti. Mutta nyt näyttää taas vähän valoisammalta. 

Aamulla kävin poimimassa karpaloita. Ihanaa! 


Kommentit

  1. Makasiini-kirja on läheltä katsottuna paljon mielenkiintoisempi kun olisin nimestä arvannut. (On erityislaatuinen teos, en olisi itsekään keksinyt parempaa nimeä.) Mietin jo ketkä saavat sen joululahjaksi!

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa, Juha! Innoissani odotan itsekin - arvaan ainakin yhden, joka sen saa :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahdun kommenteista!