Ovatko kuivatut sienet kalliita?

Myönnän, että olemme itsekin kauhistelleet joskus kuivattujen sienten hintoja. Satoja euroja kilo! Yhtään tarkemmin ajatellen tajuaa, että kilo kuivasieniä on valtava määrä. 

Me olemme siinä onnellisessa asemassa, että sienten ostamista ei ole tarvinnut edes harkita. Meillä on hyvät sienimaastot kohtuullisen lähellä ja meillä on terveyttä ja intoa liikkua metsässä. Sen sijaan sienten myyminen on tullut ajankohtaiseksi, kun kellarin hyllyt alkavat täyttyä sienistäkin. Siksi olemme pohtineet myös sienten hintoja. 

Kuivattuja suppilovahveroita löytää kaupasta 200 euron kilohinnalla, toki esimerkiksi 350 euron kilohintojakin näkee. Kieltämättä se tuntuu paljolta. Mutta mitä sillä saa? Sadan gramman purkki maksaisi siis 20 euroa, ja siitä kyllä riittää todella pitkäksi aikaa. 

Me mietimme asiaa myyjän kannalta. Ensin on laittauduttava sinne metsään. Jos on tiedossa varma sienipaikka, pääsee heti poimimaan. Useimmiten poimintaa edeltää kuitenkin etsiminen - huonoina vuosina koko sienireissu on etupäässä etsimistä. Mutta jos siis todella hyvä sieniapaja on käsillä, menee korillisen poimimiseen silti ainakin tunti. Sekin on erittäin optimistista. 

Jos metsä ei ole ihan lähellä, on poiminta-ajan päälle laskettava bensakulut tai kävelemiseen kuluva aika. Todellinen työ alkaa sitten kotona: sienten perkaus. 

Suppilovahveroiden perkaus on sienistä helpointa, silti se on aikaavievää. Jokainen sieni täytyy tarkastaa. Itse siis varmistan vielä tässä vaiheessa, ettei joukkoon ole sittenkin pujahtanut joku väärä sieni. Niin ei ole suppilovahveroiden kanssa koskaan käynyt, mutta myrkkysieniä keskellä vahveroapajia on näkynyt, joten mahdollisuus on olemassa.

Jos en ole metsässä katkaissut jalasta multaista ja sammalista alaosaa, teen sen nyt. Sitten sieni vähintäänkin halkaistaan, usein useampaan osaan. Halkaistessa katson, ettei sisällä ole mitään ylimääräistä, esimerkiksi etanaa tai havunneulasta. 

Sitten sienet ladotaan kuivuriin. 

Ylimmässä kerroksessa on tuoreita sieniä. 

Ylläoleva kuva havainnollistaa sitä, miten pieneen tilaan sienet menevät, kun vesi haihtuu. Alimmilla neljä ritilää olivat eilen kukkuroillaan sieniä. Nyt ne näyttävät ihan vajailta. Alimmat neljä ritiläkerrosta ovat siis olleet kuivurissa eilisestä asti, toki yöksi sammutamme kuivurin. Aamulla kuivuri pantiin uudelleen hurisemaan, joten nyt ne ovat valmiita purkitettaviksi. Ylimmälle ritilälle on laitettu vielä ne sienet, jotka eivät eilen mahtuneet mukaan. Niitä siis ei ole yhtä isoa kerrosta kuin alemmilla oli. 

Itse emme ole tarkkaan punninneet tuoreita sieniä, mutta nettitietojen mukaan kuivatessa sienet kevenevät kymmenesosaan tuoreiden painosta. Suhde vaihtelee hieman sienilajista riippuen, mutta suppilovahveroiden kohdalla suhde lienee suurin, ainakin suurempi kuin tateilla. 

Seitsemän purkillista suppilovahverojauhetta. Jokaisessa on noin korillinen sieniä. Pyöreän purkin sienet on jätetty vähän isommaksi. 

Kuvan neliskanttisissa purkeissa on noin 115 grammaa sieniä eli pienehkö korillinen. Kuten aiemmin sanoin, korillisen poimii noin tunnissa ja siihen päälle matkat ja etsimiset - ja sitten se perkaus. Lisäksi pitäisi laskea myös kuivaamiseen kuluva energia ja purkitukseen kuluva aika. Ne eivät nimittäin itse hyppää tuohon purkkiin varsinkaan noin tiiviisti. Meillä sen sullomis- ja jauhamispuuhan hoitaa aina Lassi, joka on vahvempi.

Kantarellit, edessä oikealla, jätämme yleensä vähän isommiksi, koska niitä emme käytä ihan samaan tapaan kuin suppilovahveroita. Kantarellit tulevat yleensä piirakoihin tai sellaisiin kastikkeisiin, joissa ne saavat erottua. 

Riippuu tietysti käyttötarkoituksesta, haluaako sienistä jauhetta vai peräti kokonaisina kuivattuja. Kokonaiset sienet veisivät kuitenkin aivan valtavasti tilaa, meillä ne eivät mahtuisi mihinkään. Jauhe on myös käytössä erityisen monipuolista ja kätevää: sitä voi lisätä mausteeksi ja suurusteeksi lähes ruokaan kuin ruokaan, ja toki siitä voi tehdä vaikka piirakantäytteenkin kastikkeista ja keitoista puhumattakaan. 

Mutta takaisin hintaan. Jos kilohintana pidettäisiin sitä 200 euroa, tuollaisen purkin hinta olisi 23 euroa (jos ei purkille laita hintaa). Työtä siihen on kulunut vähintään kolme tuntia, todennäköisesti paljon enemmän. Lisäksi sitten bensat ja sähköt. 

Useimmille sienten poiminta on tietysti rentouttavaa, ihanaa toimintaa, ei työtä. Ihmettelen kuitenkin, kuka jaksaa poimia sieniä välittäjälle myyntiin. Välittäjäthän eivät suinkaan maksa poimijalle sitä, mikä on lopputuotteen hinta, se on selvä. 

Mutta sienestys on ihanaa! Harvoin kehun ja suosittelen mitään laitteita, mutta tuota Oras-kuivuria voi todella suositella. Se on yksinkertainen laite, joka voittaa mennen tullen jotkin sauna- tai uuniviritelmät sekä tehokkuudessa että energiankulutuksessa. Omamme ostimme muistaakseni 16 vuotta sitten ja se on toiminut moitteettomasti aina. 

Ja kuivausta ylipäänsähän suosittelen paitsi sienille myös monille muille ruoka-aineille säilytystavaksi. Kuivatuksen jälkeen energiaa ei kulu lainkaan, ja ainakin sienet säilyvät käyttökelpoisina vuosikymmenet. Kuivaus siis voittaa pakastuksen mennen tullen varsinkin energiansäästösyistä.