Syyssäässä Syrjässä

Syrjän suuri remontti edistyy. Eilen taas talkoiltiin, ja paljon saatiin aikaan. Työtä riittää kuitenkin vielä vuosiksi. 

Kuten kuvasta näkyy, tekemistä on vielä paljon. Kahdesta huoneesta puuttuu tällä hetkellä lattia kokonaan. Pitkät laudat ovat tuossa menossa vintille, jossa ei lattiaa ole tähän asti ollutkaan. Nyt sinne saadaan tuiki tarpeellista säilytystilaa. 

Olennaista Syrjän talkoissa on, että kaikilla pitää olla mukavaa ja kenelläkään ei saisi olla tunnetta pakollisuudesta. Tätä Lopen Syrjä-seuran puheenjohtaja Erja Noroviita aina teroittaa. Syrjän talkoissa saa hyvää ruokaa tai ainakin pullakahvit, ja kaikki toivotetaan tervetulleiksi. 

Eiliset talkoot olivat tähänastisista ehkä rankimmat: oli pölyistä ja osin raskastakin. Silti oli hauskaa! 

Timo Noroviita odottaa lisää tyttärensä määrämittaan sahaamia lautoja.

Syrjän talo on vanha talonpoikaistalo Lopen Järventaustassa. Nykyisin sen omistaa Lopen kunta, mutta sitä hallinnoi Lopen Syrjä-seura, joka parhaillaan siis kunnostaa sitä hanke- ja talkoovoimin. 

Syrjällä on moninaiset yhteydet Lopen ja koko Suomen historiaan sekä erityi­sesti suomen kielen kehi­tyk­seen ja kulttuu­riin. 

1800-luvun alussa Syrjän emäntänä oli Maija-Stiina. Hänen vaatteisiinsa ja asusteisiinsa pohjau­tuu 2000-luvulla luotu Lopen naisen kansal­lis­puku. 1800-luvulta 1900-luvun alkuun Syrjässä viettivät noin neljänkymmenen vuoden ajan kesiään suoma­lais­mie­liset Goden­hjelmit ja Krohnit. Yksi heistä oli Aino Krohn, myöhem­min kirjailija Aino Kallas. Syrjässä toimi kesäisin voimakas yhteys paikal­lisen väestön ja "herrasväen" kesken, ja suomen kieli oli siinä keskiössä.

Syrjän rakennus on vuosien myötä päässyt pahasti  rapis­tumaan. Vuonna 2016 perus­tettiin Lopen Syrjä-­seura. Seuran tavoit­e on säi­lyt­tää tun­nel­mal­linen Syrjän miljöö ja mahdol­lis­taa sen moni­puo­linen käyttö kunta­laisten ja muidenkin iloksi ja hyödyksi.  Seura tukee kult­tuuri­histo­rial­li­ses­ti arvok­kaan talo­van­huk­sen käytön jatkamista ja laa­jen­ta­mis­ta erilaisin kun­nos­tus­hank­kein. Työssään se tekee yhteistyötä muiden järjes­töjen, yritysten ja asian­tuntijoiden kanssa.

Tavoitteena on hyödyntää Syrjän tunnel­mal­lista tupaa ja luonnon­kaunista piha­pii­riä eri­laisiin tapah­tumiin. Tapahtumia oli ennen korona-aikaa paljon, ja ne olivat niin korkea­kult­tuuria kuin lei­kkiä, ja kohderyhmänä kaiken­ikäi­set. Tarkoitus on, että myös erilaiset yhtei­söt ja yksityi­setkin voivat hyö­dyn­tää Syrjää tapahtumien pitopaikkana. Seura on avoin monenlaisille toimintamuodoille, jotka saattavat avata uusia mahdol­lisuuksia histo­rial­listen juurien ja nyky­päivän yhtei­söl­lisen toiminnan vahvis­tami­seen.

Syrjä-seura kerää paikallis­histo­rial­lista aineis­toa netti­sivuil­leen. Yksi ajatuksista on perustaa Syrjään huvilakulttuuriin keskittyvä museo. 

Timo Noroviita rakensi vintille lattiaa tyttärensä Saaran kanssa.

Monia kunnostustöitä pystyvät ei-ammattilaisetkin tekemään talkoilla, mutta eivät kaikkea. Siksi erilaiset hankerahoitukset ovat tarpeen myös ammattilaisten palkkaamiseen. Viimeisin joukkoon saatu ammattilainen on ikkunaentisöijä, joka palkattiin Tripla-hankkeen avulla kolmeksi kuukaudeksi. 

Kaija Uusitalo poisti nauloja lattialankuista. Lankut puhdistettiin ja ne on tarkoitus käyttää uudelleen. 

Korona-aikaan yleisötilaisuuksia ei tietenkään ole voitu järjestää ja talkoiden pitokin on ollut vähän rajallista. Tänä kesänä on kuitenkin pidetty talkoot kerran kuussa. Viimeisimmät olivat siis nämä "lokatalkoot", ja pienempiä talkoita on tämän tästä. Tekijöitä toivotaan lisää! 

Kuten sanottu, Syrjän talkoissa ei tarvitse pelätä joutuvansa raatamaan yli voimien. Pienikin apu on tervetullutta, ja tekemistä on monen alan osaajille, myös meille osaamattomille. Itse eilen kannoin lautoja ja putsasin lattialankkuja pihassa raapimella ja rautaharjalla. Ei ollut vaikeaa! Silti tuli hyvä mieli siitä, että sai edes vähän edistettyä tuon hienon talon kunnostusta. 

Lassi Tudeer ja Heikki Uusitalo hämmästelevät ikkunoita, jotka on jossain vaiheessa kunnostettu oudosti. Joskus osaamattomat korjaustyöt aiheuttavat päänvaivaa myöhemmin. 

Vintiltä löytyi monenlaista mielenkiintoista esineistöä. Ne on inventoitu ja osittain kunnostettu. Esimerkiksi vanhat pullot on tarkoitus myydä ja saada silläkin pientä lisärahaa remonttiin.

Syrjän tunnelmallinen, kaunis sali on tällä hetkellä kaaoksen vallassa. 

Timo Noroviita on vaimonsa Erjan kanssa tehnyt valtavasti
työtä Syrjän puolesta. Työ jatkuu vielä pitkään. 

Talkootöissä tärkeä tehtävä on myös muonitus. Marita Kiesilä oli näiden talkoiden muonittaja. Kahvit juotiin poikkeuksellisesti kertakäyttökupeista. Yleensä Syrjässä käytetään posliiniastioita, mutta talkoot ovat poikkeustilanne.

Pirjo Juhelan tekemä kaalilaatikko, Erja Noroviidan tekemä papupata ja ihastuttavat salaatit ja mannapuurot syötiin Uudessa Syrjässä. Iltapäiväkahvien kanssa saatiin Marita Kiesilän paistamaa omenapiirakkaa. 

Erja Noroviidan lapsenlapsi Hugo oli hänkin mukana talkoissa. 

Kaikkia lankkuja ei voi käytää uudelleen lattioissa.
Vuodet, lahottajasienet ja hyönteiset ovat tehneet tehtävänsä. 

Ikkunat kuljetetaan Lassi Tudeerin verstaalle kunnostettaviksi. 

Jos on Noroviita, on yhteisen hyvän asialla. Pieni Hugo Noroviitakin osallistui talkoisiin;
hän innostui vanhan tiiliuunin purkutöistä. 

Jos kiinnostuit Syrjästä, voit ottaa yhteyttä suoraan vaikkapa Erja Noroviitaan tai minuun.