Havahduin miettimään, miksi oikein kirjoitan tätä blogia. Onko tässä mitään järkeä?
Lassi kysyi, montako tekstiä olen blogiini tehnyt. Hän itse arveli, että varmaan viisikymmentä. Vähän meni pieleen: olen kirjoittanut niitä yli sata. Aloitin viime keväänä, eli runsaan puoli vuotta olen tätä pitänyt. Voisi kai sitä aikansa toisinkin käyttää.
Onko tästä ollut mitään hyötyä? No ei kai. Yhtään uutta asiakasta emme varmaankaan tämän ansiosta ole saaneet saati että minulle olisi tarjottu jotain "kaupallista yhteistyötä". Mutta en sellaista odottanutkaan, kun tähän ryhdyin. Miksi sitten ryhdyin?
Halusin kirjoittaa enemmän kuin vain lyhyitä Facebook-päivityksiä. Facebookista päivitykset katoavat pian historiaan, ja lisäksi halusin kirjoittaa pidemmästi. Silti haluan tuntea olevani yhteydessä ihmisiin kirjoittaessani. Itselleni kirjoitan joskus myös, mutta se on ihan eri juttu. Joskus omat pohdinnat ja blogipäivitykset kohtaavat (kuten oikeastaan nytkin), mutta useimmiten blogiteksteillä on eri funktio. Haluan kertoa jotakin.
Mutta sitten... onko joissain ruokaohjeiden jakamisissa mitään järkeä? Netti on pullollaan ruokaohjeita. Ja suosituimmat blogit ovat sisustusblogeja; välillä olen parodioinut niitä ja saanut juuri niillä päivityksillä erityisen paljon lukijoita. En ihan tiedä, miten siihen pitäisi suhtautua.
Blogi ei kuitenkaan ole päiväkirja. En käytä näihin teksteihin suunnattomasti aikaa enkä yleensä tee juurikaan taustatöitä blogipäivityksiä varten. Kirjoitan siis "omasta päästä", mutta kuitenkin enemmän muita kuin itseäni varten.
Aikaa tähän kuluu. Kuvien otto, käsittely ja tallennus vievät oman aikansa, sitten kirjoittaminen, hiominen ja jakaminen. Lisäksi päivityksen aiheet ovat koko ajan mielessä; mietin, mistä pitäisi kirjoittaa tai mistä olisi hauska kirjoittaa. Nehän eivät ole sama asia.
Blogilla on ollut yli 13 000 lukukertaa. On se ihastuttavan paljon. Mutta eivät ne välttämättä mitään lukukertoja ole - mistään en tiedä, onko tekstejä luettu vai onko katsottu vain kuvat vai onko joku vain käväissyt ja poistunut saman tien.
Johonkinhan ihminen aina aikansa käyttää. Lassi tekee käytännön töitä, viljelee, soittaa, joogaa, käy lenkeillä, lukee ja katsoo välillä televisiota (kuten kuvassa). Niinhän minäkin, soittamisen sijaan vain kirjoitan.
Jos en pitäisi blogia, saisinko ryhdyttyä uuden romaanin kirjoittamiseen? Ehkä.
Mutta tarkoittaisiko se, että tekstit pitäisi painaa paperille? Entä jos kirjoittaisinkin romaanille jatkoa vain sähköisesti?
Yksi juttu vielä, jos tänne asti luit: osaatko kertoa minulle, miten ihmeessä joillain voi Blogit.fi:ssä olla jopa satoja seuraajia? Minulla on 15. Moni on sanonut yrittäneensä ryhtyä seuraajaksi, mutta koska se vaatii kirjautumisen, he eivät ole jaksaneet. Ymmärtäisin, että jollain olisi kymmeniä seuraajia, mutta mistä niitä tulee satoja? Osaatko selittää?
On varmaan paljon sellaista, mitä en tässä bloginpidossa vielä ymmärrä. Pitäisi varmaan päästä jollekin kurssille.
Heippa vielä tässäkin postauksessasi :). Aihealue josta tässä kirjoitat, on minullekin tuttu. "Miksi pitää blogia?". Olen jo aika pitkän linjan bloggaaja - aloitin kesällä 2012 kun meille tuli koiranpentu. Siihen aikaan oli netti blogeja, myös koirablogeja, tulvillaan ja kommentointi oli vilkasta. Insta on vienyt koirabloggaajat mennessään, muutama vielä sinnittelee. Instassa toki itsekin joitain kuvia julkaisen, mutta insta on kovin nopea - niin kuin kaikki tänä päivänä - ja tykkään tällaisesta vakaasta alustasta, jota on helppo selata myöhemminkin ja mihin mahtuu tekstiä.
VastaaPoistaItselläni on jonkinlainen tarve kirjoittaa. Oma tarpeeni lähtee enemmän itsestäni kuin muista, tykkään siitä, että asiat on jossain ylhäällä ja voin selata "päiväkirjaa" taaksepäin, lukeakseni mitä meille silloin joskus kuului. KOitan toki kyllä myös kirjoittaa informatiivisesti, eli kertoa sitä, mitä olen itse koiran kanssa eläessäni oppinut - luonteenpiirteistä, koulutuksesta, terveydestä, ravinnosta - omakohtaisia kokemuksia.
Harmittelen itsekn sitä, että liikenne on varsin pientä, lähes olematonta koirablogimaailmassa. Toisaalta huomaan, että sivuillani kyllä on kävijöitä ja myös, että ne osuvat nettihauissa osumiksi erilaisiin kyselyihin. Se on mukava juttu. Mutta eniten tykkään siitä, että hurttien historia on blogissa kasassa :).
Koirablogeja kai on yhä aika paljon? Koirat kiinnostavat, erityisesti omistajiaan mutta monesti muitakin. Olen minäkin kirjoittanut koiristani aika useasti, ja ne ovat kyllä ilmeisesti kiinnostaneet lukijoita.
VastaaPoistaPelkkiä koirankuvia en kyllä jaksa katsella - ehkä olen nähnyt niitä tarpeeksi, kun olen yli 50 vuotta koiria harrastanut. Enkä vain harrastanut, olin 16 vuotta Kennelliitossa töissä. Niin että koirapäivityksissäkin pitäisi olla vähän asiaakin, kuten sinäkin kerroit kirjoittavasi.
Juuri tultiin metsälenkiltä koirien kanssa; lähdettiin pian kotiin, kun kuultiin ilmeisesti metsästyskoirien olevan aika lähellä.